Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘papukaijat’

neitokakadu_planeetanihmeet

Ne ovat parempia kuin me ja tietävät sen.

Joskus tuntuu, että evoluutio on suonut linnuille epäreiluja etuja meihin nisäkkäisiin verrattuna. Harakan pähkinänkokoiset aivot riittävät ihmisapinoiden tasoiseen älliin. Tiibetinhanhen keuhkoilla voi lentää yli Mount Everestin. Lentotaitonsa ansiosta ne ovat vapaita kuin, no, taivaan linnut.

Yksi osoitus lintujen kertakaikkisesta paremmuudesta on niiden pitkä elinikä. Linnut elävät pidempään kuin samankokoiset nisäkkäät, usein moninkertaisesti. Esimerkiksi noin satagrammaisen suomalaisen vesimyyrän ennätysiäksi mainitaan AnAge-tietokannassa 2,5 vuotta. Samankokoinen petoeläin, lumikko, on pitkäikäisempi: 9 vuotta. Viiriäinenkin painaa satakunta grammaa, mutta se elää jopa viisitoista vuotta!

Papukaijoilla elinvuosia kertyy vielä enemmän kuin useimmilla linnuilla. Viiriäisen ja vesimyyrän kanssa samaan kokoluokkaan osuvan senegalinkaijan (Poicephalus senegalus) pisin vahvistettu elinikä on 40 vuotta. Miten ihmeessä se on mahdollista?

(Tämä artikkeli julkaistiin alun perin Lemmikkilintuyhdistys Kaijulin Kaijutin-lehdessä loppuvuonna 2016) (lisää…)

Read Full Post »

cyrilavis_väri_nimi

Cyrilavis colburnorum, eoseenikautinen papukaija.

Harva linturyhmä on yhtä helposti tunnistettava kuin papukaijat. Koukkunokkineen, veikeine ilmeineen ja värikkäine höyhenineen ne ovat ehkä rakastetuimpia lintuja. Mutta mistä ne tulivat ja milloin niiden omalaatuiset piirteet kehittyivät? (lisää…)

Read Full Post »

MonkParakeetsSantaPonsaPesukarhuja Madridissa, papukaijoja Lontoossa, eksoottisia rapuja Italiassa ja myrkyllisiä jättiputkia Suomessa. Eurooppa on saanut vähintäänkin oman osuutensa ongelmallisia vieraslajeja. Niistä osa uhkaa alkuperäisluontoa, toiset aiheuttavat tuhoja maataloudelle, kolmannet tukkivat vesiväyliä tai vahingoittavat ihmisiä. Arvioiden mukaan ne aiheuttavat miljardien eurojen taloudelliset tappiot vuosittain. (kuva: eteläamerikkalaisia munkkiaratteja Espanjassa. Tamara K/Wikipedia.)

Eipä ihme, että Euroopan unioni haluaa ottaa ohjat käsiinsä jäsenmaiden jotensakin leväperäisestä tavasta hoitaa vieraslajiongelmia. Parhaillaan ollaan panemassa käytäntöön EU:n uutta vieraslajiasetusta, jonka tarkoitus on patistaa koko Eurooppa hoitamaan nurkkansa kuntoon.

Mtv uutisoi tilanteesta, ja luonnollisesti räikyvin otsikoin: ”EU kieltämässä vieraslajeja – eksoottisten eläinten harrastajat pelkäävät harrastuksensa loppuvan”. Mahtaako eläinharrastajilla olla syytä huoleen, ja jos on, vainotaanko meitä syyttä suotta, vai onko joidenkin lajien kauppakielto todella paikallaan? (lisää…)

Read Full Post »

papukaijan-koulutuksen-perusteet-kansiMinun ei suinkaan ollut tarkoitus ryhtyä papukaijaharrastajaksi. En ole edes juuri kiinnittänyt huomiota koko linturyhmään. Niin vain jotenkin kävi.

Oli kipeästi uutta kotia kaipaava lintu ja koti, johon se oli mahdollista ottaa. Sitten lintu tarvitsi lajitovereita. Nyt taloudessamme on kolme neitokakadua, eikä näihin hämmentävän älykkäisiin koukkunokkaisiin dinosauruksiin hurahtamisesta näytä olevan paluuta.

Toinen musta aukko eläinsivistyksessäni on ollut eläinten kouluttaminen. Olin kyllä hämärästi tietoinen, että meneillään on paradigmanmuutos eläinten koulutuksen suhteen, mutta en ole koskaan lukenut aiheesta kuin ohimennen. Ajoitukseni oli ilmeisen erinomainen, sillä suomeksi oli juuri ilmestynyt uusi kirja, jossa keskitytään juuri papukaijojen koulutuksen saloihin: Jarmo Tuutin Papukaijan koulutuksen perusteet. Kun se sysättiin käteeni, ei auttanut muuta kuin perehtyä aiheeseen. Tässä siis tuntumiani sekä itse kirjasta että uudesta ikkunasta eläviin dinosauruksiin.

(lisää…)

Read Full Post »

800px-Karolinasittich_01Carolinanaratti (Conuropsis carolinensis) oli Yhdysvaltojen ainoa kotoperäinen papukaijalaji.

Räikeänvärisen linnun luulisi kuuluvan tropiikkiin, mutta carolinanaratti eli Yhdysvalloissa ympäri vuoden. Äänekkäästi jutustelevien papukaijojen kerrotaan laskeutuneen ruokailumailleen suurina parvina. Näytti, kuin lumisen maiseman ylle olisi heitetty sateenkaarenkirjava peitto. (lisää…)

Read Full Post »

night-parrotMarraskuussa ilmestynyt Helsingin Sanomien artikkelini käsitteli lasaruseläimiä – kerran sukupuuttoon kuolleiksi luultuja lajeja, jotka löytyvät uudelleen. Jutun keskipiste oli sympaattinen inkarotta (Cuscomys), jota Machu Picchussa muinoin asuneet inkat pitivät lemmikkinään (tai mahdollisesti ruokalajina, hautalöydöistä on vaikeaa sanoa varmasti). Sen luultiin kadonneen inkavaltion mukana, mutta kävikin ilmi, että se on elossa ja voi hyvin peräti kahden lajin voimin. Lajeista toisen – juuri sen inkahaudoista tutun – löytäjät raportoivat siitä vasta viime lokakuussa.

Hesarin juttuun ei tietenkään mahtunut kuin pari hassua esimerkkiä. Kadonneiden eläinten löytymisen tarinoita on paljon, vaikka tietenkin samaan aikaan surullisen vähän. Kuten Hesarissa kirjoitan, useimmat kuolleet myös pysyvät kuolleina.

Kiehtovia, hämmentäviä ja naurettavan epätodennäköisiä uudelleen löytymisen tarinoita on kuitenkin useita. Scott Weidensaulin klassikoksi noussut kirja The Ghost with Trembling Wings on täynnä niitä. Koska se on lisäksi mukaansatempaavasti kirjoitettu ja vuorottelee tunnetta ja tiedettä, informaatiota ja seikkailua sopivassa suhteessa, ei ole ihme että kirja on myyty loppuun useimpien kauppojen hyllyltä.

Yksi Weidensaulin uskomattomimpia tositarinoita on kertomus yökaijan uudelleen löytymisestä. (lisää…)

Read Full Post »

Jatkoa täältä alkaneeseen Tukholman-matkan raporttiin.

Skansenilta matka jatkui siis bussien ja metrojen sekamelskalla Hagaparkeniin, josta löytyy paitsi komea puisto, myös kasvihuonekompleksi nimeltä Fjärilshuset eli Perhostalo. Kaukaa katsoen paikka ei ole erityisen näyttävä, mutta ulkonäkö pettää. (lisää…)

Read Full Post »