Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Paleobiologia’ Category

Tullimonstrum_NT_small

Kuva: Nobu Tamura, CC 4.0-lisenssi.

Vuonna 1955 fossiiliharrastaja Francis Tully löysi Illinoisissa sijaitsevan hiilikaivoksen jätekivistä oudonnäköisen merieläimen fossiilin. Kun samanlaisia alkoi putkahdella maasta kuin sieniä sateella, eläimelle annettiin tieteellinen nimi Tullimonstrum gregarium eli ”Tullyn runsaslukuinen hirviö”. Hirviöksi se nimettiin, koska paleontologit eivät osanneet sanoa, minne päinkään eläinkunnan sukupuuta se pitäisi sijoittaa.

Eivätkä muuten osaa vieläkään. 62 vuotta, toistatuhatta Tullimonstrum-fossiilia ja lukuisia tutkimuksia myöhemmin Tullyn hirviön sukutaulu on edelleen hukassa. Otus on ehtinyt esiintyä paitsi mielenkiintoisissa tieteellisissä hypoteeseissa, myös Loch Nessin hirviönä ja pääroolissa ehkä tieteenhistorian lahjakkaimmassa vedätyksessä. (lisää…)

Read Full Post »

amphicyon_väri_nimi

Amphicyon astelee mioseenikauden Eurooppaa peittäneessä ikimetsässä.

Ennen vanhaan koirat olivat vielä kettuja, karhut susia ja tapiirit… no ne olivat tapiireja kuten aina.

Yleisön, tai tarkemmin sanoen yhden sitkeän lukijan, pyynnöstä kirjoitan nyt koirakarhuista (Amphicyonidae). Ne kukoistivat maailmassa ennen jääkausiaikaa ja muistuttivat suurin piirtein karhun, koiran ja leijonan risteymää. Tai ehkä ahmaa steroideilla. Niillä oli lyhyet jalat, notkea vartalo, pitkä häntä ja järeä, lihaksikas olemus.

Koirakarhut jakoivat lämpimän, rehevien metsien peittämän Euroopan äskettäin uutisissa olleen Suomusjärven Deinotheriumin kanssa. Voi hyvin olla, että eläimet kohtasivat toisensa elossa ollessaan. Kuten Deinotherium-norsu, myös koirakarhut katosivat, kun leppeä ilmastovaihe loppui ja maailma alkoi ajautua kohti nykyisiä ankaria olojaan. (lisää…)

Read Full Post »

Deinotherium_final_ville_sinkkonen

Tältä paksunahka saattoi näyttää elossa ollessaan. Kuva: Ville Sinkkonen.

Juuri julkaistu suomalaislöytö on maailman pohjoisin Deinotherium-fossiili. Suomusjärveläisen kesämökin pihasta löytynyt vähintään viisi miljoonaa vuotta vanha luu on hieno esimerkki paleontologisesta salapoliisintyöstä.

Deinotherium oli nykyisten norsujen etäinen serkku, joka eli ennen jääkausiaikaa. Suomesta jääkaudet murskasivat lähes kaikki merkit niitä edeltäneestä elämästä, mutta uuden fossiililöydön tarina on päinvastainen: se kulkeutui Lounais-Suomeen muinaisen jäävuoren kuljettamana kuin siirtolohkare. Mitään vastaavaa ei ole Suomesta aikaisemmin löydetty.

Vaikka fossiili on vain yksittäinen luunkappale, sen perusteella suomalaistutkijat pystyivät päättelemään hämmästyttävän paljon sekä luun muinaisesta kantajasta että sen elinympäristöstä. (lisää…)

Read Full Post »

yinlong_dowsi_dinosaurus_välimuoto_maija_karala

Koirankokoinen Yinlong eli Kiinassa jurakauden lopulla.

Norsunkokoinen Triceratops kolmine sarvineen kuvataan yleensä taistelemassa henkensä edestä Tyrannosauruksen kanssa. Ne elivätkin samoissa maisemissa: Pohjois-Amerikassa aivan dinosaurusten ajan auringonlaskussa. Triceratops on kuuluisin, muttei ainoa. Liitukauden viimeisinä vuosimiljoonina Pohjois-Amerikassa eli kokonainen sarja samaan Ceratopsidae-heimoon kuuluneita dinosauruksia, joilla oli toinen toistaan mielikuvituksellisempia sarvi- ja luuharjakoristuksia.

Suuret dinosaurukset eivät kuitenkaan tulleet tyhjästä. Niilläkin on omat välimuotofossiilinsa, jotka kertovat suurten, koristeellisten eläinten kehittyneen varhaisemmista, pienemmistä ja vaatimattomammista. Kuvan Yinlong on alkukantaisin, muttei suinkaan ainoa välimuotofossiili eli löytynyt linkki. (lisää…)

Read Full Post »

palaeoloxodon falconeri

Aikuinen urosnorsu Palaeoloxodon falconeri ja Cygnus falconeri -joutsen.

Kirjoitin saarten kiehtovista kääpiönorsuista ensi kertaa vuonna 2010. Tämä artikkeli on uudella tiedolla ja uusilla kuvilla höystetty versio tuosta jo reilun viiden vuoden (oho! Rientääpä aika) takaisesta tekstistä.

Viimeisten 65 miljoonan vuoden aikana nisäkkäistä on kehittynyt aivan ällistyttäviä muotoja sarvekkaista jyrsijöistä jättiläismäisiin lihaa syöviin sorkkaeläimiin ja sarvipuoliin hanka-antilooppeihin, mutta yleistajuista tietoa niistä on usein hankalaa löytää. Eksoottisimpiin kuuluvat kääpiönorsut, jotka ansaitsevat lähemmän esittelyn jo silkan sympaattisuutensa vuoksi – puhumattakaan siitä, millaisen lemmikkieläimen ihmiskunta on niissä menettänyt. (lisää…)

Read Full Post »

0000000000000000000000000000000000000000000000000000

Vuonna 2001 ensi-iltansa saanut Jurassic Park III oli kiistatta sarjan pohjanoteeraus. Käsittämättömän surkeasta käsikirjoituksesta huolimatta tähtenä esiintynyt Spinosaurus oli vaikuttava eläin. Elokuvassa se esiteltiin yksinkertaisesti vielä suurempana kuin Tyrannosaurus, mutta se ei ole alkuunkaan tämän eläimen erikoisin piirre.

Oleellista on, että Spinosaurus oli vesieläin.  Ja aivan epäilemättä se oli pelottavin jokihirviö liitukautisessa Afrikassa, joka kuhisi pelottavia jokihirviöitä.

(lisää…)

Read Full Post »

JPTLWPteranodon

Nyt olen vihdoin nähnyt Jurassic Worldin, ja voin jatkaa tätä sarjaa uudistuneella innolla. Sanottakoon elokuvasta toistaiseksi vain sen verran, että yllätyin positiivisesti. Odotuksetkaan eivät toki järin korkealla olleet, mutta oli se jotain. Siitä aiheesta lisää tuonnempana. Nyt on siipisaurien aika.

Ensimmäisessä Jurassic Park -elokuvassa Pteranodonit esiintyvät lähinnä lentelevänä rekvisiittana, mutta myöhemmissä sarjan osissa, Jurassic World mukaan lukien, ne ansiokkaasti hyökkäilevät ihmisten kimppuun. Ihmisiä syövät siipisaurit eivät sinänsä ole edes epäuskottavia. Harmi kyllä ne esitetään nahkapeitteisinä hirviölepakoina, juuri sellaisina kuin B-luokan hirviöelokuvissa yleensä.

Siipisaureista on viime vuosikymmeninä opittu huikean paljon. Ne olivat kiehtovia, monimuotoisia ja todennäköisesti huiman kauniita eläimiä – ja ehkäpä paremmin taivaiden valtiaiksi sopivia kuin linnut.
(lisää…)

Read Full Post »

Older Posts »