Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Akvaario’ Category

1558835961_6165c28c1e_o.jpg

Sekametelisoppa miljoonakalan jalostettuja värimuotoja. Kuva: Alice Chaos/Flickr. CC 2.0-lisenssi.

Miljoonakala (Poecilia reticulata) on yksi maailman suosituimmista akvaariokaloista, ja monien mielestä aika tylsä otus. Tosiasiassa miljoonakala-akvaarion elämä jättää varjoonsa dramaattisimmatkin saippuaoopperat, osoittaa 20-vuotinen tutkimussarja.

Miljoonakalat eivät takuulla ole ainakaan tylsiä. Ne auttavat ystäviään, mutta myös ahdistelevat, huijaavat ja osaavat olla kaikin puolin ikäviä tyyppejä. Naaraiden ja koiraiden välillä on jo vuosimiljoonia raivonnut hienovarainen sota. (lisää…)

Read Full Post »

megapiranha3B-luokan hirviöelokuvat ovat ihan oma ja erikoislaatuinen viihteen lajinsa. On jättiläiskäärmeitä, esihistoriallisia krokotiileja, lentäviä haita ja suunnattomia tappajapiraijoja. Otusten mielikuvituksellisuudelle vetää vertoja vain elokuvien tyrmistyttävän huono laatu.

Vuonna 2010 ilmestyneessä Mega Piranha -elokuvassa parvi geneettisesti muokattuja tappajapiraijoja karkaa Venezuelasta ja matkaa Floridaan hotkien parempiin suihin kaikkea ihmisistä ydinsukellusveneisiin, ja tietenkin helikoptereihin. Lopulta ne syövät toinen toisensa. Vaikka elokuvan juoni ei ehkä ole logiikan riemuvoitto, on siinä vinha perä: eläin nimeltä Megapiranha on todella ollut olemassa, ja se on ollut todella pelottava eläin. (lisää…)

Read Full Post »

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKokoan tästedes eri puolilla internettiä julkaistavia akvaarioharrastusta, kaloja ja muita vesieliöitä käsitteleviä artikkeleita listaksi omalle Akvaariojuttuja-sivulleen. Suomenkielinen akvaariotieto on netissä kiven alla, joten artikkelien kokoaminen yhteen paikkaan helposti löydettäviksi on tuskin ainakaan pahitteeksi.

Jos kalojen hoito tai biologia, vesikasvit, lemmikkien pyydystäminen luonnosta, Myanmarin vesistöt tai vaikka merilukit kiinnostavat, käy kurkistamassa, mitä listalta löytyy. Aiheita on jo nyt laidasta laitaan, ja uusia juttuja tupsahtelee listalle viikoittain.

Suurin osa jutuista on julkaistu Aqua-Webissä, mistä löytää myös muita eväkkäisiin liittyviä artikkeleita, videoita ja uutisia sekä Suomen suurimman akvaarioaiheisen keskustelufoorumin.

Read Full Post »

Astyanax_mexicanus_01 Jännittävä uusi tutkimus kertoo, kuinka evoluutio voi tukalassa tilanteessa toimia hyvinkin nopeasti ottamalla käyttöön piilotettua muuntelua. Tutkimuskohteena toimi akvaariokalanakin tunnettu silmätön luolakala, sokkotetra (Astyanax mexicanus). Kuva: H. Zell/Wikimedia Commons.

(lisää…)

Read Full Post »

synodontis multipunctata nimi

Käkimonni (Synodontis multipunctata) on juuri sitä, miltä se kuulostaa: kala, joka loisii toisten kalojen pesissä. Tarkemmin sanoen niiden suussa.

Itä-Afrikan suuren hautavajoaman jättiläismäiset järvet ovat kuuluisia valtavasta kirjoahventen kirjosta. Järvistä tunnetaan yhteensä tuhansia kirjoahvenlajeja, sähkönsinisiä ja neonkeltaisia, petoja ja levänsyöjiä. Osa rakentaa pesän, toiset taas hoivaavat jälkikasvuaan suussaan. On kirjoahvenia, jotka uivat täyttä höyryä suuhautoja-ahvenia päin ja takovat niitä päällään, kunnes herkullisia poikasia pullahtaa ulos. Ja sellaisia, jotka näyttävät puoliksi mädäntyneeltä kalanraadolta ja makaavat pohjalla, kunnes äkkiä haukkaavat suureen suuhunsa raatoa tutkimaan tulleen pienemmän ahvenen. On pikkuruisia kirjoahvenia, jotka elävät pieninä perheinä kotiloiden kuorissa ja sellaisia, jotka rakentavat järven rantaveteen massiivisia, tyystin hyödyttömiä hiekkaveistoksia.

Ei ihme, että hautavajoaman suurten järvien muut asukkaat ovat jääneet vähemmälle huomiolle, vaikkeivät nekään aivan vaatimattomimmasta päästä ole. Onhan joukossa esimerkiksi makean veden meduusoja ja sillejä.

Ja sitten on käkimonni. Käkimonni kuuluu ainoastaan Afrikassa elävien ripsimonnien joukkoon. Se on löytänyt oman lokeronsa satojen kirjoahventen joukosta – hyödyntämällä niiden tehokkaita äidinvaistoja. Toisin kuin jokivesissä elävät tavallisemmat sukulaisensa, käkimonninaaras tuottaa kerrallaan vain parisenkymmentä suurta mätimunaa. Käkimonnipari etsii kutevan kirjoahvenparin (monikin laji kelpaa, kunhan se on suuhautoja) ja juuri kun kirjoahvenet ovat laskeneet ja hedelmöittäneet mätimunansa, käkimonnit syöksyvät paikalle, syövät osan ahventen mätimunista ja laskevat salamannopeasti omansa niiden joukkoon. Kirjoahvennaaras kerää hätäisesti jäljellä olevan jälkikasvun turvaan suuhunsa, ja tulee samalla ottaneeksi mukaan myös monnin munia. Nämä kuoriutuvat kirjoahvenia nopeammin ja syövät pahaa-aavistamattoman emon suussa vielä kuoriutumattomat velipuolensa. Siitä ne saavat hyvät eväät elämään, ja lähtevät maailmalle hyvin syötettyinä pikku monneina.

Read Full Post »

ankeriasmonni channallabes apus  clariidae maija karala 2

 

Tämä otus on ankeriasmonni (Channallabes apus), yksi Afrikan omituisimmista kaloista, ja se on jo paljon sanottu mantereesta, jolla on myös muun muassa keuhkollisia kaloja, lentäviä kaloja ja ylösalaisin uivia kaloja.

Ankeriasmonnilla on pitkänomainen, miltei nauhamainen ruumis, hyvin pienet silmät ja vahvat puremalihakset. Osalla yksilöistä on rintaevät, osalla niiden lisäksi vatsaevät ja osalla ei kumpiakaan: Afrikan ankeriasmonneilla on poikkeuksellisen paljon yksilöiden välistä vaihtelua sellaisissa luuston peruspiirteissä, jotka yleensä ovat riittävän yhtenäisiä toimiakseen luotettavina lajituntomerkkeinä.

Gabonin sademetsissä ankeriasmonneja voi kalastaa kaivamalla metsänpohjaan pienen kuopan, paljain käsin kaivettu pikku syvennys riittää. Siimanpätkään kiinnitetään koukku ja kastemato, ja sitten ryhdytään onkimaan maakuopasta kuin ainakin mielisairaalavitsin hahmot. Viimeistään kahdessakymmenessä minuutissa kala on koukussa. Toimenpide onnistuu yhtä hyvin kuivalla kaudella kuin sadekaudellakin.

Vaikuttaakin siltä, että ankeriasmonni viihtyy yhtä hyvin sekä vedessä, kuivalla maalla että maan alla. Sillä on poikkeuksellisen vahvat pään lihakset ja vahva kallo. Ne mahdollistavat voimakkaan pureman, mutta kukaan ei tarkalleen ottaen tiedä miksi, sillä saaliseläimiään ne eivät murskaa. Ehkä se puree jotakin muuta jossakin elämänsä vaiheessa.

Ankeriasmonnit ovat huonosti tunnettuja ja elävät Afrikan syrjäseuduilla, mistä ei juuri tuoda akvaariokalojakaan. Oman akvaarioni ankeriasmonni ja lähisukuinen nauha-ankeriasmonni (Gymnallabes typus) on hankittu muutaman mutkan takaa varsin epätavallisin keinoin. Kotihoidokkeina ne ovat mutkattomia ja kaikin puolin kiitollisia otuksia. Haaveilen siitä, että voisin joskus perustaa niile paludaarion, jossa niille olisi tarjolla myös maata, jossa ryömiä ja kaivautua.

Syystä tai toisesta ankeriasmonneja on kuitenkin tutkittu häkellyttävän paljon: tutkimuksia voi lukea purentavoimasta ja sen mallintamisesta, evien määrän vaihtelusta, saalistusmekanismeista ja kyvystä ruokailla kuivalla maalla.

Read Full Post »

käärmekala reedfish ropefish snakefish erpetoichthys calabaricus bichir niilinhauki

Länsiafrikkalainen käärmekala (Erpetoichthys calabaricus) on akvaarioharrastajien vanha tuttu, vaikkei siitä ison kokonsa ja petomaisuutensa vuoksi ole koskaan tullutkaan varsinaista hittikalaa. On se kuitenkin siinä määrin suosittu, että sillä on oma suomalainen ihailijakerhonsa Facebookissa.

Käärmekala kuuluu niilinhaukikaloihin, jotka ovat säilyttäneet koko joukon erityispiirteitä varhaisilta kaloilta: sukulaistensa tavoin sillä on raskaat, salmiakinmuotoiset kiillesuomut ja rivi pieniä selkäeviä. Se ui yleensä rauhallisesti keltamustilla rintaevillään meloen ja näyttäen hämmästyttävästi pieneltä, leveästi hymyilevältä lohikäärmeeltä. Saaliinsa se etsii haju- ja sähköaistin avulla: sieraimet ovat kääntyvien putkien päässä, jotta hajun lähteen paikallistaminen olisi helpompaa, ja päässä ja leuan alla erottuvat rokonarpea muistuttavat aukot ovat Lorenzinin pullosia, samoja sähköaistielimiä kuin hailla.

Monet tropiikin kalat kykenevät haukkaamaan ilmaa, mutta niilinhaukikaloilla on aidot keuhkot. Tai oikeastaan yksi toimiva keuhko, sillä toinen on hyvin pieni. Käärmekala kuuluukin niihin kaloihin, jotka todella hukkuvat, jos eivät pääse pinnalle hengittämään. Keuhkojensa ja notkean, käärmemäisen muotonsa ansiosta käärmekala pystyykin liikkumaan myös kuivalla maalla, ja niin se ilmeisesti luonnossa myös tekee. Monet tieteelliset artikkelit laskevat käärmekalan yhdeksi amfibisista kaloista, sekä maalla että vedessä eläväksi.

Käärmekala on koko kehityslinjansa ainoa elävä laji, sillä siihen johtava sukupuun haara erosi muista niilinhauista jo liitukaudella, dinosaurusten aikaan. Uhanalaisten lajien Punaisella listalla käärmekala luetaan silmälläpidettäväksi: se ei ole vielä uhanalainen, mutta Beninin, Kamerunin ja Nigerian laajentuvat öljyplantaasit uhkaavat sitä. Toivotaan, että tämä lievästi sanoen omalaatuinen eläin säilyy seuraavienkin sukupolvien ihmeteltäväksi.

Olen kirjoittanut niilinhaukikalojen biologiasta aiemminkin pariinkin otteeseen: Onni on elävä fossiili olohuoneessa ja Niilinhauista, hellyydestä ja sosiaalisuudesta.

Read Full Post »

Older Posts »