Papukaijat vieraalla maalla

kaupunkipapukaijat_1_pieni
Kauluskaijoja Lontoon Hyde Parkissa kesällä 2016. Villinä laji elää Sahelin alueella Afrikassa sekä Intian niemimaalla.

Lontoossa vierailevan lemmikkilintuharrastajan kannattaa suunnata keskustan suuriin puistoihin, pitää korvat höröllä ja suunnata katse latvustoon. Siellä ne ovat – meluisat ja räikeät kauluskaijat brittimaisemassa, johon ne nykyään kuuluvat erottamattomasti.

Kaupunkilomalla voi tavata villejä papukaijoja toinen toistaan oudommissa paikoissa. Lontoossa ja Amsterdamissa on kauluskaijoja, Madridissa munkkiaratteja ja Stuttgartissa keltapääamatsoneja. Suomeenkin koukkunokkaisia siivekkäitä jo odotellaan.

Kirjoitin tämän artikkelin alun perin Lemmikkilintuyhdistys Kaijuli ry:n Kaijutin-lehden vuodenvaihteessa julkaistuun numeroon.

Jatka lukemista ”Papukaijat vieraalla maalla”

Mainokset

Kesäpesukarhut ja papukaijakarkurit kuriin, vaatii EU

MonkParakeetsSantaPonsaPesukarhuja Madridissa, papukaijoja Lontoossa, eksoottisia rapuja Italiassa ja myrkyllisiä jättiputkia Suomessa. Eurooppa on saanut vähintäänkin oman osuutensa ongelmallisia vieraslajeja. Niistä osa uhkaa alkuperäisluontoa, toiset aiheuttavat tuhoja maataloudelle, kolmannet tukkivat vesiväyliä tai vahingoittavat ihmisiä. Arvioiden mukaan ne aiheuttavat miljardien eurojen taloudelliset tappiot vuosittain. (kuva: eteläamerikkalaisia munkkiaratteja Espanjassa. Tamara K/Wikipedia.)

Eipä ihme, että Euroopan unioni haluaa ottaa ohjat käsiinsä jäsenmaiden jotensakin leväperäisestä tavasta hoitaa vieraslajiongelmia. Parhaillaan ollaan panemassa käytäntöön EU:n uutta vieraslajiasetusta, jonka tarkoitus on patistaa koko Eurooppa hoitamaan nurkkansa kuntoon.

Mtv uutisoi tilanteesta, ja luonnollisesti räikyvin otsikoin: ”EU kieltämässä vieraslajeja – eksoottisten eläinten harrastajat pelkäävät harrastuksensa loppuvan”. Mahtaako eläinharrastajilla olla syytä huoleen, ja jos on, vainotaanko meitä syyttä suotta, vai onko joidenkin lajien kauppakielto todella paikallaan? Jatka lukemista ”Kesäpesukarhut ja papukaijakarkurit kuriin, vaatii EU”

Kotidinosauruksen kouluttaminen

papukaijan-koulutuksen-perusteet-kansiMinun ei suinkaan ollut tarkoitus ryhtyä papukaijaharrastajaksi. En ole edes juuri kiinnittänyt huomiota koko linturyhmään. Niin vain jotenkin kävi.

Oli kipeästi uutta kotia kaipaava lintu ja koti, johon se oli mahdollista ottaa. Sitten lintu tarvitsi lajitovereita. Nyt taloudessamme on kolme neitokakadua, eikä näihin hämmentävän älykkäisiin koukkunokkaisiin dinosauruksiin hurahtamisesta näytä olevan paluuta.

Toinen musta aukko eläinsivistyksessäni on ollut eläinten kouluttaminen. Olin kyllä hämärästi tietoinen, että meneillään on paradigmanmuutos eläinten koulutuksen suhteen, mutta en ole koskaan lukenut aiheesta kuin ohimennen. Ajoitukseni oli ilmeisen erinomainen, sillä suomeksi oli juuri ilmestynyt uusi kirja, jossa keskitytään juuri papukaijojen koulutuksen saloihin: Jarmo Tuutin Papukaijan koulutuksen perusteet. Kun se sysättiin käteeni, ei auttanut muuta kuin perehtyä aiheeseen. Tässä siis tuntumiani sekä itse kirjasta että uudesta ikkunasta eläviin dinosauruksiin.

Jatka lukemista ”Kotidinosauruksen kouluttaminen”

Hidaslori ja myrkkyhampaiden mysteeri

12860036405_6388393660_zHidaslorit ovat todennäköisesti maailman suloisimpia myrkyllisiä eläimiä. Ainutlaatuisen omituisilla kädellisillä on nimensä mukaisesti leppoisa elämänrytmi, eikä niiden myrkkypuremaa uskalla monikaan petoeläin uhmata. Harmi kyllä hampaat eivät auta ihmisiä vastaan, sillä ne voidaan nyhtää irti. Laittoman lemmikkikaupan tuloksena onnettomista ja hampaattomista (mutta edelleen järkyttävän söpöistä) hidasloreista on tullut Youtube-hittejä.

Kuvassa hidaslori on omassa elementissään: se on kuvattu luonnossa yösafarilla Singaporessa (kuva: I.am.leon/Flickr)

Jatka lukemista ”Hidaslori ja myrkkyhampaiden mysteeri”

Ihmisen parhaat ystävät

Viime kuukausina olen miettinyt paljon ihmisen suhdetta lemmikkieläimiin ja lemmikinpidon etiikkaa. Olen lukenut viime vuoden lopulla keskustelua herättäneen Seppo Turusen Lemmikkielämää-kirjan, kirjoittanut artikkelin akvaarioharrastuksen etiikasta Akvaariomaailma-lehteen ja uutisoinut karanneiden lemmikkimatelijoiden vaikutusta Floridan luontoon Herpetomania-lehdessä. Samaisen lehden samassa numerossa on Turusen kirjaan pohjautuva Joonas Gustaffsonin artikkeli siitä, millaista herppiharrastus saattaisi olla 50 vuoden kuluttua. Olen alkanut katsoa uusin silmin sekä omaa eläinharrastustani että lemmikkikulttuuria ylipäätään. Parhaillaan tenttiin luettavana oleva Andrew Pullinin Conservation Biology -kirja toi aiheen uudelleen mieleen.

Kuinka suuria ovat lemmikinpidon ympäristölle aiheuttamat tuhot? Entä uhanalaisten lajien kauppa? Mitä hyötyä lemmikeistä oikeastaan on, ja kenelle? Onko tässä oikeastaan mitään järkeä? Jatka lukemista ”Ihmisen parhaat ystävät”

Empaattinen, naurava, uneksiva rotta

Tällä viikolla vietetään kansallista eläinten viikkoa. Viikolla on vuosittain vaihtuva teema, joka yleensä pyörii lemmikki- tai tuotantoeläinten hyvinvoinnin ympärillä: viime vuosina on puhuttu muun muassa kalojen tunteista, pentutehtailijoista ja kissojen kohtelusta. Tämän vuoden teemana on ”pidä huolta pienistäkin” eli pikkujyrsijöiden ja kanien hyvinvointi.

Jyrsijöitä tulee helposti aliarvioineeksi niiden tuholaisen maineen ja silkan tavallisuuden vuoksi. Toisaalta niistä on koe-eläiminä tullut älykkyyden ja sosiaalisuuden tutkimuksessa hyvin tunnettuja mallilajeja. Ja hämmästyttäviä asioita niistä tiedetäänkin. Tiesitkö, että osa laboratoriohiirikannoista tuntee myötätuntoa, osa ei? Entäpä sitä, millaisia unia rotat näkevät?

Tämä artikkeli on oma korteni jyrsijöiden hyvinvoinnin puolesta. Keskityn erityisesti rottiin, koska jo edesmenneen kaksikkoni ansiosta olen kehittänyt niitä kohtaan erityisen lämpimät tunteet. Jatka lukemista ”Empaattinen, naurava, uneksiva rotta”

Ostinpa sitten kaloja

Eläinkaupat ovat äärimmäisen vaarallisia paikkoja. Vaikka niihin kuinka menisi vakaana aikomuksenaan ostaa vain nopeasti vähän pakollisia tarvikkeita, aina sitä huomaa seisovansa tunnin jos toisenkin jonkin häkin tai lasilaatikon edessä kuolaamassa taas uutta eläintä. Yleensä kuolauksen kohteet ovat jotakin sen verran utopistista, ettei ajatus niiden ostamisesta tule kysymykseenkään: viime aikoina esimerkiksi kameleontteja, chinchilloja, norsukaloja tai jättiläistuhatjalkaisia.

Tällä kertaa kävi huonommin. Jatka lukemista ”Ostinpa sitten kaloja”