Kesäpesukarhut ja papukaijakarkurit kuriin, vaatii EU

Pesukarhuja Madridissa, papukaijoja Lontoossa, eksoottisia rapuja Italiassa ja myrkyllisiä jättiputkia Suomessa. Eurooppa on saanut vähintäänkin oman osuutensa ongelmallisia vieraslajeja. Niistä osa uhkaa alkuperäisluontoa, toiset aiheuttavat tuhoja maataloudelle, kolmannet tukkivat vesiväyliä tai vahingoittavat ihmisiä. Arvioiden mukaan ne aiheuttavat miljardien eurojen taloudelliset tappiot vuosittain. (kuva: eteläamerikkalaisia munkkiaratteja Espanjassa. Tamara K/Wikipedia.)

Eipä ihme, että Euroopan unioni haluaa ottaa ohjat käsiinsä jäsenmaiden jotensakin leväperäisestä tavasta hoitaa vieraslajiongelmia. Parhaillaan ollaan panemassa käytäntöön EU:n uutta vieraslajiasetusta, jonka tarkoitus on patistaa koko Eurooppa hoitamaan nurkkansa kuntoon.

Mtv uutisoi tilanteesta, ja luonnollisesti räikyvin otsikoin: ”EU kieltämässä vieraslajeja – eksoottisten eläinten harrastajat pelkäävät harrastuksensa loppuvan”. Mahtaako eläinharrastajilla olla syytä huoleen, ja jos on, vainotaanko meitä syyttä suotta, vai onko joidenkin lajien kauppakielto todella paikallaan?

Uusi vieraslajiasetus astui voimaan vuoden alussa. Oleellinen osa sen luettelemia toimenpiteitä on ”Unionin lista”. Se on lista vieraslajeja, joiden aiheuttama vahinko on niin merkittävää, että on perusteltua vaatia niiden suhteen toimenpiteitä myös sellaisilta mailta, joiden kohdalla ongelmaa lajin suhteen ei vielä ole tai ei todennäköisesti tulekaan, selostetaan komission virallisessa päiväkirjassa.

Lista on ennen kaikkea prioriteettilista: sen avulla jäsenmaat osaavat suunnata rajalliset voimavaransa suurimpien uhkien torjuntaan, eikä välinpitämättömyys naapurimaassa pääse kaatamaan toisen valtion ponnistuksia.

Keinoihin kuuluu tietenkin vaarallisiksi tunnistettujen lajien luontoon asettumisen ennaltaehkäisy ja jo syntyneiden populaatioiden seuranta. Tarvittaessa käyttöön otetaan karummat konstit, kuten populaatioiden hävitys tai edes laajemmalle leviämisen estäminen. Yksi työkalu muiden joukossa on tietenkin näiden eläinten ja kasvien pidon, kaupan ja kasvatuksen kieltäminen – myös niissä maissa, missä lajit eivät vaikkapa ilmastosyistä voikaan villiintyä. Ja se herättää takuulla närää harrastajissa. Tuntuuhan tyystin kohtuuttomalta, että suomalaiset joutuvat luopumaan vaikkapa omenakotiloiden kasvatuksesta, koska ne villiintyvät Espanjassa (kuten kävi vuonna 2012).

Lemmikkiharrastajien närä on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta vieraslajit todella aiheuttavat laajaa vahinkoa sekä luonnolle että elinkeinoille. Ongelmien mittakaavaan nähden vaikuttaa järkevältä kieltää lajeja vähän varmuudenkin vuoksi, kun vastapainona on vain pienen erikoisharrastajajoukon paha mieli. Kun EU-maiden välisten rajojen valvonta on parhaalla tahdollakin löyhää, vuotaisi vain tietyt maat kattava tuontikielto kuin seula.

Toisaalta eläinharrastuksella voisi väittää olevan itseisarvoa. Etenkin ”eksoottisten” eläinten harrastajat ovat usein hyvin tietoisia harrastuksensa eettisistä puolista, tekevät valistustyötä, seuraavat kiinnostuksen kohteidensa tilannetta luonnossa ja kannattavat esimerkiksi trooppisten lajien kestävää hyödyntämistä paikallisten asukkaiden elinkeinona, vaihtoehtona metsien hakkaamiselle viljelysten tieltä.

Eksoottisten eläinten (Suomessahan termi ei tarkoita niinkään tiikereitä ja apinoita, vaan kaikkea freteistä akvaariokaloihin ja undulaatteihin) harrastajat ovat myös nyreissään eläinlajien epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Suomessa lemmikeistä mainittavan vieraslajiuhkan aiheuttavat kani ja kotikissa, mutta kukapa niiden kieltämistä kehtaisi edes ehdottaa? EU-listalle ne toki eivät muutenkaan pääsisi, molemmathan elävät alkuperäislajeina EU-maissa.

Tietenkään mitään ongelmaa ei olisi, elleivät ihmiset hylkäisi lemmikkejään luontoon tai päästäisi niitä karkaamaan. Valitettavasti näyttää siltä, että aina joukosta löytyy se hölmö, joka hankkiutuu lemmikistään eroon jättämällä sen lähimetsään – olipa laji sitten papukaija, pesukarhu, rapu tai leopardi.

Kieltolistalle rapuja ja muntjakkeja?

Mitä Unionin listalla sitten on? Ei vielä mitään, sillä sitä ei ole vielä olemassa. Listan ensimmäinen vedos on tarkoitus saada aikaan vielä tänä vuonna. Nyt on olemassa kaksi alustavaa listaa: Euroopan komission tekemä 80 lajin ehdotus, joka toimitettiin asiantuntijatyöryhmälle ja joutui välittömästi torpatuksi huonosti perusteltuna, ja saman työryhmän tuoreessa raportissaan esittämä 50 lajin alustava listaehdotus.

Alustavalla listalla ovat esimerkiksi kanadanvesirutto sekä persian- ja kaukasianjättiputki, joiden kanssa Suomessa käydään parhaillaan epätoivoista mittelöä. Kasveja on itse asiassa kaikkiaan puolet koko listasta, ja muutamat niistä harmittavat kasveihin hurahtaneita akvaarioharrastajia: karkeaviuhkalehti, limaskasaniainen ja vesihyasintti ovat vanhoja tuttuja.

Eläinten joukossa on vain sellaisia lajeja, jotka ovat jo osoittaneet pärjäävänsä Euroopassa liiankin hyvin. Joukossa on useita meriselkärangattomia, jotka ovat kulkeutuneet laivaliikenteen mukana Itämerelle, Välimerelle tai Atlantin rannikolle, ja harkitsemattomasti kalastustarkoituksessa istutettuja rapuja.

Lisäksi on tarhoista tai yksityisharrastajilta peräisin olevia eläimiä, joista jokainen on jo villiintynyt useaan EU-maahan. Listan selkärankaiset ovat kokonaisuudessaan härkäsammakko, saharasbora, kanadanhanhi, pyhäiibis, kuparisorsa, intianvaris, munkkiaratti, kauluskaija, kiinanmuntjakki, japaninhirvi, pesukarhu ja siperianmaaorava.

Järin montaa Suomessa yleistä lemmikkilajia listalla ei ole. Kahden papukaijan ja siperianmaaoravan lisäksi lemmikeinä pidetään lähinnä puna- ja marmorirapuja. Nämä pohjoisamerikkalaiset ravut lisääntyvät hurjaa vauhtia, näyttävät pärjäävän luonnossa Pohjois-Euroopassa asti ja syrjäyttävät parhaillaan alkuperäisiä rapulajeja esimerkiksi Italiassa. Lähinnä meitä nämä ravut ovat villiintyneet Ruotsissa, joten suomalaistenkin harrastajien on parasta pitää saksekkaat ystävänsä turvallisesti akvaariossa. (kuva: Etelä-Saksassa pyydystetty marmorirapu. Chucholl C/Wikimedia Commons.)

Hyvin kotoutuvat saavat jäädä

Joskus kuulee väitettävän (etenkin nettilehtien kommenttipalstoilla), että vieraslajien kammoksunta on vain ennakkoluuloisuutta, samansukuista rasismia kuin maahanmuuttokriittisyyskin. Että vieraslajit voivat rikastaa köyhänlaista luontoa ja tuoda uusia hyötyjä ihmisellekin. Tällä ajatuksella Suomenkin luontoa on 1900-luvun mittaan ”rikastettu” niin valkohäntäpeuralla, kanadanmajavalla, piisamilla kuin kirjolohellakin. Kaikenlaista muutakin on yritetty istuttaa, sammista ja tyynenmerenlohista alkaen.

Tottahan tietenkin onkin, etteivät kaikki vieraslajit ole tuhoisia. Vieraslajien parissa työskentelevät luonnonsuojelubiologit puhuvat ”kymmenen säännöstä”. Uudelle alueelle saapuvista vieraslajeista vain kymmenesosa onnistuu ylipäätään selviytymään ja asettumaan aloilleen. Niistä puolestaan kymmenesosa pärjää liiankin hyvin. Ongelma on vain se, että olemme levitelleet lajeja yltympäriinsä sellaisen määrän, että joukkoon väkisinkin osuu ongelmatapauksia.

Vähemmän huonosti käyttäytyviä vieraslajeja Euroopassa on huikea valikoima. Tietenkin meillä on supikoira, valkohäntäpeura ja fasaani, kaikki tuonteja toisilta mantereilta, mutta ne alkavat olla jo niin arkisia, ettei niitä tule edes ajatelleeksi vieraina. Esimerkiksi Britanniassa puolestaan on melkoisen eksoottinen eläimistö. Siellä on villejä vallabeja ja japaninhirviä, kiinanmuntjakkeja ja vesikauriita. Laaja Britannian lintujen kartoitus osoitti, että munkkiaratin ja kauluskaijan lisäksi pesiviä populaatioita on muiden muassa riikinkukoilla, kypärähelmikanoilla (kuvassa: Martin Heigan/Flickr), mustajoutsenilla, seeprapeipoilla, myskisorsilla ja kultafasaaneilla.

Vaikka kaikki muut merkit ihmiskunnasta joskus katoaisivat, tulevaisuuden paleontologit tunnistavat ihmisen aikakauden hetkenä, jolloin eliömaantiede menettää järkensä. Olemme lyhyessä ajassa sekoittaneet maailman eläinten ja kasvien levinneisyydet niin perinpohjaisesti, että ne eivät voi olla vaikuttamatta evoluution kulkuun kymmenien miljoonien vuosien aikaskaalalla.

Onhan toki harmi, jos en nyt voikaan perustaa kauan haaveilemaani marmorirapuakvaariota. Sääli on myös, jos en saa kokeilla uudelleen, saisinko upean vesihyasintin menestymään, tai harkita papukaijaharrastuksen laajennusta munkkiaratteihin. Mutta ehkä vieraslajien hillitsemiseksi tehtävä työ on kuitenkin sen arvoista.

Onni onnettomuudessa on, että vaikka lemmikkilajeja kiellettäisiinkin, ei kenenkään tarvitse lähteä perheenjäseniään lopettamaan. Jo olemassa olevat eläimet saa pitää niiden loppuelämän, sanotaan Mtv:n uutisessa, mutta eläimiä ei saa päästää lisääntymään.

———————————————————————————————–

Lähteitä ja lisätietoa:

mtv.fi 21.5.2015
EU kieltämässä vieraslajeja – eksoottisten eläinten omistajat pelkäävät harrastuksensa loppuvan.

Invasive alien species – framework for the identification of invasive alien species of EU concern.
EU-raportti, pdf. Alustava lista löytyy raportin sivuilta 159-163.

Euroopan komissio: Invasive alien species.

Official Journal of the European Union: REGULATION (EU) No 1143/2014 OF THE EUROPEAN PARLIAMENT AND OF THE COUNCIL on the prevention and management of the introduction and spread of invasive alien species.

Express: Escaped birds return to brighten up the winter.  Uutinen Britannian eksoottisista linnuista.

Tetrapod Zoology: Britain: wildlife theme-park. Artikkeli Britannian eksoottisista nisäkkäistä.

Vieraslajit.fi – Suomen kansallinen vieraslajiportaali tietopankkeineen.