Kirjoittajasta

46820_10201475225059697_877498656_n
Kuva: Ville Sinkkonen

Olen Jyväskylässä opiskellut, sittemmin helsinkiläistynyt biologi, jonka tausta on ekologiassa ja evoluutiobiologiassa. Työskentelen freelancerina kaikenlaisen biologian popularisoinnin parissa: tiede- ja luontotoimittajana, kuvittajana ja luennoitsijana.

Olen aina ollut kiinnostunut kaikenlaisesta luonnontieteisiin liittyvästä, mutta erityisesti elollisesta luonnosta sen loputtomissa muodoissa. En ole koskaan osannut kohdistaa kiinnostustani ja hankkia omaa erikoisalaa, joten minusta ei tullut tutkijaa tai lajintuntemusasiantuntijaa. Opintonikin ehtivät laajentua vähän joka suuntaan ryömien: vähän vesistötieteitä, pikkuisen fysiologiaa, hitunen paleontologiaa, psykologiaa ja vähän viestintää.

Tämä blogi on henkireikäni työn lomassa: täällä saan kirjoittaa juuri siitä, mikä minua kiehtoo, olipa se myyvää tai ei.

Viidakko kerrostalossa

Harrastukseni ja työni sotkeutuvat toisiinsa pahemman kerran, enkä useimmiten ole lainkaan varma, mikä pitäisi laskea miksikin. Voisin kuitenkin väittää harrastavani muun muassa akvaarioita, lintujen tarkkailua, trooppisia kasveja, esihistoriallisten eläinten piirtämistä ja luontovalokuvausta. Akvaarioita on tällä haavaa kolme ja kasvilajeja vähän toistasataa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Yksi suosikeistani, viherniilinhauki Lousku.

Trooppisiin kasveihin ihastuminen opiskeluaikoina johti nopeasti asunnon täyttymiseen sekalaisilla ruukuilla ja purnukoilla, ja Viidakkokirjeet-huonekasviblogin syntyyn. Erityisen kiinnostunut olen saniaisista, käpypalmuista, araukaarioista ja muista ”alkukantaisista” kasviryhmistä. Kasviterraarioiden rakentelu on niin hauskaa, etten paljon muuta tekisikään, jos niille olisi loputtomasti tilaa.

Hurahdin dinosauruksiin vasta siinä iässä, jossa normaalit ihmiset jo aikuistuvat ja ryhtyvät tekemään järkeviä asioita. Olen kiinnostunut dinosaurusten ohella kaikenlaisista esihistoriallisista eliöistä ja menneiden maailmojen piirteistä. Seuraan paleontologian alan tieteellisiä julkaisuja sen verran kuin muiden alojen ohella ehdin, piirrän muinaiseläimiä ja tilaisuuden tullen haalin fossiileja. Kesällä 2015 pääsin ensi kertaa itse fossiilinmetsästykseen, ja se oli juuri niin hienoa kuin olen aina kuvitellut. Sen jälkeen olen ollut fossiilinetsintäretkillä aina tilaisuuden tullen.

elasmotherium vanellus mammoth steppe pieni

Kuten oikean biologin kuuluu, kannan kotiin myös tuoreempia kuolleita eläimiä ja niiden osia, erityisesti sulkia ja kalloja. Kallot on saatu muun muassa metsästäjiltä, turkistarhoilta ja maanteiden varsilta, osa ostettu, sulat keräilty maasta. Mitään otusta ei ole varta vasten keräilyn vuoksi vahingoitettu.

korvakoira_pieni

Luen paljon tieteellistä ja populaaritieteellistä kirjallisuutta. Saan hyvin kirjoitetusta populaaritieteestä irti aivan suhteettoman paljon iloa, jota eteenpäin jakaakseni ylläpidän Planeetanihmeiden Tiedekirjalistaa. Kiinnostuksesta populaaritieteeseen taisi saada alkunsa myös tämä blogi vuonna 2009. Sittemmin se toimi ponnahduslautana nykyiseen leipätyöhöni.

Erään planeetan ihmeitä on retkeni elollisen luonnon ja sitä tutkivan tieteen uumeniin. Tervetuloa mukaan!

Mainokset

17 vastausta artikkeliin “Kirjoittajasta”

  1. Kuinka osaat piirtää noita upeita kuvia? Millaisia välineitä käytät? Piirrätkö kuvat mallista suoraan? Oletko harjoitellut pitkään? Ne ovat vain niin loistavia! Itse tykkään piirtää eläimiä, mutta eivät piirrokseni ole kovin kummoisia.

    Lopuksi vielä yksi kysymys: Mikä korvahylje tuossa viimeisessä kuvassa on?

    Sori, että kyselen näin paljon. Taitaa olla kyselyikä…

    1. Kyselyikä on koko ikä. :)

      Piirrän aika monenlaisin välinein, mutta kaikkein tykästynein taidan olla hyvin ohutkärkisiin mustiin piirrustustusseihin. Tältä sivulta löytyvä siipisauri esimerkiksi on piirretty niillä. Perusvärit olen tälle tehnyt Promarker- ja Copic-tusseilla, siis ihan sarjakuvatusseilla, ja sen päälle yksityiskohdat vesiliukoisilla puuväreillä ja siveltimellä. Piirrän oikeastaan aina käsin, mutta väritän usein tietokoneellakin.

      Olen itse todennut, etten ole vähääkään taiteellisesti lahjakas, vaan sen minkä osaan, olen oppinut ihan yksinkertaisesti älyttömällä määrällä harjoittelua. Käytännössä olen piirtänyt piirtämästä päästyäni siitä asti, kun opin pitelemään kynää. Harjoituksen määrään nähden en oikeastaan ole kovin kummoinen piirtäjä, kun vertaa moneen muuhun ikäiseeni.

      Näiden muinaisten eläinten piirtämisessä käytän malleina joko valokuvia fossiileista tai luustorekonstruktioita. Tietenkin niiden käyttäminen vaatii aika paljon tietoa anatomiasta (mitkä asennot ovat mahdollisia, mikä on luiden kolmiulotteinen rakenne, jos ne näkyvät kuvassa vain sivulta, missä lihakset sijaitsevat jne.), ja siinä menenkin yleensä pieleen, etten hanki tarpeeksi taustatietoja. Milloin piirrän kanta-astujan varvasastujaksi tai taivutan takajalan mahdottomaan asentoon, milloin häntä on liian taipuisa tai suomut vääränkokoiset. Mutta harjoittelemalla tämänkin oppii.

      Pusukuvan otus on ihan perinteinen kalifornianmerileijona, joka temppuili jossakin turistirysässä Fuerteventuralla, Kanariansaarilla. Herttainen veikko kyllä, ja hurjan kalanhajuinen.

  2. Vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta ja lupaavalta blogilta, tähän pitää perehtyä perusteellisemmin :)

    Mikäänhän ei ole niin kivaa kuin lukea tieteistä ne kaikista parhaat yksityskohdat niin, että joku toinen on ne valmiiksi muokannut ja kirjoittanut helposti ymmärrettävään muotoon. Ei toki vaikeuksia tuota alkuperäiset tieteelliset tekstitkään, mutta harmillisesti laiskuus iskee välillä päälle eikä tietoa millään jaksa etisiä itse kaikesta siitä mikä kiinnostaisi ;) Itseäni aihe kiinnostaa oman opiskelualan ja sen mukana tulleiden kurssien kautta (pääaineena kotieläinten jalostustiede ja siinä sivussa vähän evoluutiobiologiaa sun muuta geenipiperrystä..)

    T, AW:n hruottu

  3. Hatunnosto ja syvä kumarrus! Oletpa mahtava tyttö! Toivottavasti jaksat ylläpitää sivujasi jatkossakin. Toinen tiedosta arvokas sivusto on Päivi Hintsasen ylläpitämä http://www.coloria.net – käyppä tutustumassa, jos et ole sitä vielä tehnyt.

  4. Hei Maija! En tiä muistatko minua/meitä täälta Pellosta, entisiä naapureitasi, Enbuskan Helenaa ja Aria. Satuin löytämään tämän sinun blogisi ja aloin lukemaan ja innostuin kovasti saavutuksistasi. Muistamme sinut ujona pikkutyttönä, joka oli jo silloin kiinnostunu etenkin hyönteisistä. Hienoa, et olet päässyt noin pitkälle ja kiinnostuksen kohde on säilynyt. Onnea eteenpäin.
    Voisitko kertoa myös Kaisalle terveisiä.

    1. Hei!
      Toki muistan. Hauskaa kuulla teistä pitkästä aikaa. Eiväthän kiinnostuksen kohteeni tainneet tosiaan lapsenakaan epäselviksi jäädä, enkä ole siitä kovin paljon mahtanut muuttua. :)
      Välitin terveiset eteenpäin.

  5. Hienot sivut! Meillä oli mökillä kesällä päästäinen vakivieraana. Kirjoituksesi jälkeen siihen veijariin alkoi suhtautua ihan uudella kunniotuksella!

  6. Todella mielenkiintoinen blogi! Löysin tämän vasta jonkin aikaa sitten ja olen yrittänyt koluta kaiken mahdollisen tiedon syvänmeren kaloista (mielenkiintoisinta ikinä) ja koralliriutoista. Jos saan esittää kirjoitus toiveen, niin merihevoset olisi mielenkiintoinen aihe, enkä ainakaan itse ole onnistunut hirveästi tietoa löytämään :)

  7. Pappa 63-v luki juuri haikaloista kertovan osan ja toteaa, että olipas riemastuttavan hyvin kirjoitettua tekstiä. ”Asiaa ilman pölyä”

    Laitanpa samantien kirjanmerkiksi – KIITOS

  8. Tämä on todella hyvä blogi – haluaisin itsekin tehdä vastaavankaltaisia kirjoituksia. Aineistoa minulla on, mutta ei en ole siis aiemmin kirjoittanut blogeihin, joten en ainakaan aluksi osaa tehdä näin mahtavia juttuja – en todellakaan. …Mutta minun pitäisi kehittää itseäni.

  9. Hienosta blogista ja lukuelämyksistä kiittelen! Visuaalinen ilme on tasokas ja kokonaisuus tyylikäs. Ilo lukea ja oppia näin uutta – ja kertoa muillekin luontoharrastajille.

    1. Kiitos, hienoa kuulla! :)
      Näillä valmiilla blogialustoilla on ilahduttavan helppo saada aikaiseksi tyylikäs ulkoasu, vaikka minullakaan ei ole taittamisesta tai graafisesta suunnittelusta mitään kokemusta.

  10. Hei. Todella mielenkiintoisia nämä sinun kirjoitukset. Tahtoisin vähän neuvoja liittyen niilinhaukiin ja käärmekaloihin. Minulla on siis niitä akvaariossani 2+3, mutta tahtoisin rakentaa niille enemmän luonnon olosuhteita muistuttavan lätäkön. Onko se nyt sitten biotoopi, tai jotain. On vain (ainakin) yksi ongelma, en osaa etsiä tietoa. Joko hakusanat ovat väärät tai paikka mistä etsin (netti), mutta en saa riittävästi tietoa. Kaikki mitä löydän on suurpiirteistä ja hyvin suppeaa. Juurikin kiinnostaa näiden lajien erikoiset ominaisuudet, alkukantaisuus ja elinolosuhteet luonnossa. Myös niilinsuiston kasvillisuus kiinnostaa. Toinen biotoopi lähellä itseäni on amazon, ja taas kokonaisuus (maaperä, kasvillisuu, eläimistö). Niin ja murtovesisuisto jostain kaukoidästä (liejuryömiät).
    Voisitko siis neuvos minulle kuinka voin löytää tietoa? Tahtoisin toteuttaa unelmani kolmesta biotoopista niilinsuisto, amazon joesta (tietty haara) ja murtovesi suisto. Kerätä tietoa eläimistä, kasveista ja olosuhteista, ja jakaa sitä niille ketä se kiinnostaa. Pitää ehkä pienimuotoisia esitelmiä lapsille, kerhoille yms..

    1. Hei!

      Kuulostaa hienolta! Yksityiskohtainen tieto useimpien trooppisten kalojen luonnollisesta elinympäristöstä on tosiaan aika kiven alla. En ole itsekään löytänyt niistä niin paljon tietoa kuin haluaisin, mutta ehkä minusta on jotain apua.

      Kannattaa huomata, että sen paremmin käärmekala kuin akvaarioissa tavallisesti pidetyt niilinhauetkaan eivät suinkaan ole kotoisin Niilin suisto-osista, vaan lähinnä Saharan eteläpuolisen Afrikan vesistä. Käärmekala elää läntisen Afrikan jokien alajuoksulla, rannikon läheisyydessä, Beninistä Kameruniin ulottuvalla alueella (http://www.fishbase.org/summary/4830). Niilinhauista akvaariokalana yleisin viherniilinhauki on puolestaan hyvin laajalle levinnyt, Senegalista itään Keniaan ja Niilin yläosiin saakka ja etelässä Kongon altaaseen (http://www.fishbase.org/summary/5024).

      Äskeisten Fishbase-linkkien takaa löytyy myös lyhyet kuvaukset kummankin lajin elinympäristöistä. Viherniilinhauen kohdalla puhutaan soista, makeanveden laguuneista ja mutaisista jokivarsista, joissa niilinhauet elävät vesikasvillisuuden seassa. Käärmekalan puolestaan mainitaan tiettävästi elävän ainoastaan kaislikkoisilla alueilla. Papuryskaisla olisi varmasti molempien luonnollisessa ympäristössä rehottava kasvilaji. Kelluskasvilautat mainitaan viherniilinhaukien suosimiksi vaanimispaikoiksi.

      Ainakin käärmekala liikkuu luonnossa kuivalla maalla vapaaehtoisestikin, joten luonnonmukaiseen biotooppiin voisi olla ideaa rakentaa myös kostea, soinen maa-alue. Olen suunnitellut käärmekaloille ja afrikkalaisille ankeriasmonneille jo jonkin aikaa paludaariota, jossa ne pääsisivät liikkumaan veden ja maan välillä. Allas on jo, ja ehkä joskus onnistun rakentamaan kokonaisuuden valmiiksi saakka!

      Tässä oli nyt alkuun jokunen ajatus. Voin katsella myöhemmin, jos löytäisin tarkempaa tietoa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s