Tutuimmatkin eläimet voivat tehdä todella kummallisia asioita aivan ihmisten nenän alla. Paljon jää huomaamatta, jos se tapahtuu tarpeeksi nopeasti ja eleettömästi. Ehkä yksi erikoisimmista ovat akvaariokaloina suosittujen monnisten lisääntymistavat.
Monnisilla hedelmöitys ei tapahdu kalojen perinteiseen tapaan ulkoisesti, muttei oikein sisäisestikään, ainakaan niin kuin se yleensä ymmärretään. Sen sijaan naaras juo sperman suoraan koiraan sukuaukosta. Miksi ja miten ihmeessä?
Monniset lienevät koko monnikalojen laajasta joukosta kaikkein suosituimpia akvaariokaloja. Ne ovat pieniä, kauniita, päiväaktiivisia ja hyvätapaisia, ainakin päällisin puolin. Kuparimonniset, täplämonniset ja niiden albiinomuodot ovat tunnetuimpia, mutta kaikkiaan lajeja on peräti 170. Niistä ainakin parikymmentä, mahdollisesti paljon useampikin, jakaa erikoisen lisääntymistavan.
Monniset on varsin helppo saada lisääntymään kotioloissa, ja monen harrastajan kalat kutevatkin säännöllisesti. Silti niiden lisääntymisen todellinen omituisuus voi mennä niin sanotusti ohi suun, ellei kaloja katsele ihan kieli keskellä suuta.
Kutumenojen aikana koiras ja naaras asettuvat hetkeksi T-asentoon, jossa naaraan viikset kutittavat koiraan sukuelimiä. Jotain merkittävää tässä tapahtuu, sillä sen jälkeen naaras laskee mätimunat vatsansa alla olevaan pieneen pussiin. Minuutin-pari odoteltuaan naaras käy kaikessa rauhassa liimaamassa ne vesikasveihin tai muuhun sopivaan alustaan. Normaaleilla kaloilla hedelmöitys tapahtuu mätimunien kiinnityksen jälkeen, mutta silloin monniskoiras käyttäytyy jo kuin asia ei lainkaan sille kuuluisi.
Tutkijat ehtivät esittää mätimunien hedelmöityksestä liudan villejä hypoteeseja. Ehkä T-asento on pelkkä rituaali, ja siittiöt leviävät veteen. Ehkä naaras säilyttää spermaa suussaan ja sylkee sen mätimunien päälle. Tai ehkä se tulee ulos naaraan kiduskansien raosta ja virtaa kylkiä pitkin mätimunien luo.
Japanilaisen Osakan yliopiston tutkija Masanori Kohda kollegoineen testasi asianlaidan kuparimonnisilla (Corydoras aeneus) vuonna 1995. Kaikkein omituisin ja kaukaa haetuin vaihtoehto osoittautui oikeaksi: naaras nielee sperman. Se kulkee ruoansulatuskanavan läpi pullahtaakseen toisesta päästä ulos vain 4,2 sekuntia nielemisen jälkeen! Naaras johtaa siittiöt kloaakistaan mätimunapussiin, ja hedelmöitys tapahtuu sen tuokion aikana, jonka naaras odottelee ennen kuin ryhtyy liimauspuuhiin.
4,2 sekunnin matka läpi ruoansulatuskanavan kuulostaa melkoiselta rakettivauhdilta, mutta lisättäköön, että naarasmonnisen suolistokin on vain reilut viisi senttiä pitkä. Siittiöiden nopeus on siis suunnilleen 0,05 kilometriä tunnissa – kulkevat ne vikkelämmin kuin omin voimin uiden, muttei vauhti ole lähelläkään esimerkiksi ihmisen yskän tai aivastuksen nopeuksia (16 km/h, tämän tutkimuksen mukaan).
Oletettavasti näin lyhyessä ajassa ruoansulatusentsyymit eivät ehdi vahingoittaa herkkiä sukusoluja. Koiraalla on varmemmaksi vakuudeksi sukuelimissään erityinen rauhanen, jonka erite päällystää siittiöt ja suojaa niitä vaarallisella matkalla läpi vatsahappojen.
Syitä monnisten persoonalliselle lisääntymisbiologialle voi vain arvailla. Tutkijat osoittivat, että se koiras, jonka kanssa naaras asettuu T-asentoon, hedelmöittää käytännössä kaikki mätimunat. Koska sekä koiras että naaras voivat olla jotakuinkin varmoja isyydestä, monnisilla parinvalinta on tarkempaa kuin monien muiden kalojen sangen kaoottisissa kututilanteissa. Ehkä monnisnaaraat ovat tavattoman nirsoja, ja spermanjuonti on kehittynyt varmistamaan, että niiden poikasten isä on juuri se, joka oli tarkoituskin.
Hyvä idea, teoriassa. Monniset vaikuttavat kuitenkin aivan harvinaisen vapaamieliseltä väeltä. Ne ovat moniavioisia – koiraat kutevat monen naaraan kanssa ja naaraat monen koiraan kanssa vuoron perään. Vuonna 2002 japanilaistutkijat testasivat, kuinka kalat valitsevat kutukumppaninsa.
Eivät kertakaikkiaan mitenkään. Koeakvaariossa koiraat eivät muodostaneet reviirejä, kalat eivät osoittaneet toisiaan kohtaan minkäänlaista aggressiivisuutta eikä mikään koiraiden ominaisuus, jota tutkijat keksivät mitata, vaikuttanut niiden lisääntymismenestykseen mitenkään. Kaikin puolin vaikutti siltä, että kalat kutivat täysin satunnaisesti sen lajitoverin kanssa, joka sattui olemaan lähimpänä!
On tietenkin mahdollista, että japanilaistutkijoilta jäi jotain huomaamatta. He testasivat koiraiden kokoa ja kosiskeluintoa, mutta eivät esimerkiksi värejä tai laulutaitoa. Ainakin täplämonnisen (C. paleatus) koiraat nimittäin ääntelevät naaraille osana kosiomenojaan. Kukaties nämä sensuellit eväkkäät suosivat raa’an voiman sijaan taiteellisuutta?
Lähteitä ja lisätietoa:
Kohda ym. 1995: Sperm drinking by female catfishes: a novel mode of insemination. Environmental Biology of Fishes. (pdf, kokonaan luettavissa)
Kohda ym. 2002: Male Reproductive Success in a Promiscuous Armoured Catfish Corydoras Aeneus (Callichthyidae). Environmental Biology of Fishes.
Franceschini-Vicentini ym. 2007: A Histological Study of the Seminal Vesicle of the Armoured Catfish Corydoras aeneus. Anatomia, Histologia, Embryologia. (pdf, kokonaan luettavissa)
Pruzsinszky & Ladich 1998: Sound production and reproductive behaviour of the armoured catfish Corydoras paleatus (Callichthyidae). Environmental Biology of Fishes.
planeetanihmeet.wordpress.com 
Voinko ehottaa yhtä (tavallaan) esihistoriallista aihetta? Luin tosta sun ristihuulisesta merihirviöstäsi ja kävi ilmi että kallo oli van murskautunut pahasti. Mitä kuulostaa aihe eräistä väärin tulkituista fossiililöydöistä? (esim ensimmäiset dinosaurus rekonstruktiot ja olen nähnyt vanhoja piiiroksia joissa lentoliskot kuvattiin lepakonkaltaisiksi otuksiksi)