Kultakalat, hopearuutanat ja ruutanat kuulunevat maailman sitkeähenkisimpiin kaloihin. Ne eivät välttämättä tarvitse edes happea hengittääkseen. Uusi tutkimus selvitti, kuinka kala selviää talvikuukaudet täysin hapettomassa vedessä: se on koko ajan humalassa.
Lyhyempi versio tästä artikkelista on alun perin julkaistu Uudenkaupungin Sanomien luontopalstalla 17.8.2017. Jatka lukemista ”Viikon pieni ihme: kultakalan viinanhuuruinen salaisuus”
Kolibrit ovat lintujen kirjavasta joukosta ehdottomasti kiehtovimpien joukossa. Nämä pikkuruiset lentävät jalokiv
et ovat höyhenekkäitä vastineita päiväperhosille sekä elintapojensa että väriensä puolesta, mutta luonteeltaan aivan erilaisia. Asteekit arvostivat näiden lintujen energisyyttä ja tulista luonnetta niin paljon, että kantoivat niiden kuvia ja ruumiinosia talismaaneina.
Lentäjinä kolibrit ovat lintumaailman mestareita, pystyen lentämään sekä etu- että takaperin, pörräämään paikallaan ja joskus jopa lentämään ylösalaisin. Pienet lajit saattavat räpyttää siipiään jopa satakunta kertaa sekunnissa, ja harvemmin suurempienkaan siiveniskuja pystyy ihmissilmällä erottamaan. Tässä artikkelissa perehdyn vähän tarkemmin kolibrien maailman ihmeisiin. Kuvassa lippupyrstökolibrin (Ocreatus underwoodii) koiras Ecuadorissa (kuva: Tom Dempsey). Jatka lukemista ”Linnut, jotka päättivät alkaa mehiläisiksi”
Lintuteema jatkukoon. Tällä kertaa seikkailen lintujen äärimmäisen kiehtovan ja oudon genetiikan parissa. Suuri osa kirjoittamastani on minullekin uutta, ja olenkin taas oppinut melkoisesti kahlattuani illan nettiä. Toivottavasti pysyn kuitenkin riittävän selväsanaisena, jotta vähemmän biologitkin saavat selvää intoilustani (kvesaali täältä).
Genomilla tarkoitetaan tietyn eliön kaikkea perimäainesta, yleensä siis DNA:ta. Genomin koko mitataan usein DNA:n painona per solu. Tietyn eliölajin genomin kokoa pikogrammoina mitattuna kutsutaan C-arvoksi. C-arvoja opittiin mittaamaan jo ennen viime vuosisadan puoltaväliä. Tuntuu tietysti loogiselta, että monimutkaisemmilla eliöillä olisi suurempi genomi, koska niiden täytyi varastoida siihen enemmän informaatiota, eikös? Tulokset kuitenkin näyttivät jotakin ihan muuta. Ihmisellä ei ole sen suurempi genomi kuin hiirelläkään. Sen sijaan mitättömällä keuhkokalalla ja jopa monilla kasveilla oli tavattoman paljon suurempi genomi kuin meillä ihmisillä. Ilmeni myös, että linnuilla on hyvin pieni genomi nisäkkäisiinkin verrattuna. Bakteerien genomit olivat kyllä pieniä, mutta monisoluisilla eliöillä genomin koko ei lainkaan korreloinut monimutkaisuuden kanssa. Jatka lukemista ”Geenit, monimutkaisuus ja tehokkuus”
planeetanihmeet.wordpress.com 