Niilinhauista, hellyydestä ja sosiaalisuudesta

Viime syyskuussa kotiini muutti viherniilinhauki (Polypterus senegalus) Lousku. Paitsi, että niilinhauet ovat äärimmäisen mielenkiintoisia eläviä fossiileja, Lousku osoittautui mitä rakastettavimmaksi lemmikiksi. Ihastelin sitä syksyllä kahdessakin artikkelissa. Eipä aikaakaan, kun aloin etsiä Louskulle lajitoveria. Helmikuun alussa nuorempi niilinhauki vihdoin saapui, ja muutama viikko sitten porukkaan lyöttäytyi vielä käärmekala (Erpetoichthys calabaricus). Tämän kolmikon kanssa mielenkiintoisia tilanteita on riittänyt, ja niilinhaukien sosiaalinen elämä on osoittautunut aivan yhtä kummalliseksi kuin niiden muukin biologia.

Avaruusolioita akvaariossa

Teoriassa akvaarion omistajalla on homma hanskassa: hän tietää, miten akvaario toimii, ymmärtää hoidokkiensa elintapoja ja on selvillä siitä mitä tehdään, kun ongelmia ilmenee. Käytännössä harrastajalla on usein mitä hatarin käsitys siitä, mitä akvaariossa oikein on meneillään ja miksi kummassa sen eläimet tekevät niin kuin tekevät. Se on samaan aikaan harrastuksen paras ja pahin puoli. Toisaalta akvaarion tarkkailu ei koskaan käy tylsäksi, kun aina tapahtuu jotakin uutta ja hämmentävää. Toisaalta taas eliöiden hyvinvoinnin puolesta voi lähinnä tehdä voitavansa sen vähän perusteella mitä tietää, ja toivoa ettei mikään mene pahasti pieleen.

Viime aikoina akvaarioni ovat antaneet erityisen paljon aihetta tuntea itsensä sekä hämmentyneeksi ja tietämättömäksi että ällistyneen ilahtuneeksi. Itsemurhahakuiset kirjoahvenet, alienin näköiset ankeriasmonnit ja odottamaton altruismi ovat seuranneet toisiaan tiuhaan tahtiin.

Mitä olen oppinut niilinhauista

Syyskuussa hankkimani viherniilinhauki (Polypterus senegalus) on reilussa parissa kuukaudessa opettanut minulle koko joukon uusia asioita niilinhauista, ja niistä kertoilen tässä valokuvien kera. Samalla Lousku on vakiinnuttanut niilinhaukien aseman ehdottomasti suosikkieläinteni joukossa. En suuremmin yllättynyt, kun huomasin tiistaina olevani tilaamassa sille lajitoveria. Toinen viherniilinhauki siis saapuu joulukuun aikana, ja tulee toivottavasti hyvin toimeen entisen asukkaan kanssa.

Onni on elävä fossiili olohuoneessa

Akvaarioharrastukseni sai äkillisen potkun lisäinnostusta, kun vastoin kaikkia aikeitani huomasin kantavani akvaarioliikkeestä kotiin uutta kalaa. Se oli nuori viherniilinhauki (Polypterus senegalus), joka pian sai nimekseen Lousku. Akvaarioliikkeen myyjän mukaan se syö mielellään lapsia. Minusta se kuuluu kaikkien kiehtovien ja erikoisten kalojen joukosta ehdottomasti kaikkein mielenkiintoisimpiin.

Niilinhauet näyttävät olevan kotoisin muinaisesta maailmasta, ja tällä kertaa ulkonäkö ei petä. Ne ovat kaikkein alkukantaisimpia vielä elossaolevia luukaloja, ja kantavat mukanaan lukuisia erikoisia ominaisuuksia, joista osa on peritty suoraan luukalojen ja meidän maaeläinten yhteisiltä esi-isiltä. Lisäksi ne ovat kauniita ja persoonallisia. Kukapa ei haluaisi omaa niilinhaukea?

Tässä artikkelissa kerron sekä niilinhaukien erikoisesta biologiasta että niiden hoidosta akvaariossa.

Maistiainen tropiikkia Tukholmassa: Skansen Akvariet

Viikonvaihteessa kävin pitkästä aikaa kotimaan rajojen ulkopuolella: pääsin risteilylle, johon kuului peräti seitsemän tunnin visiitti Tukholmaan. Reissusta tuli aikamoinen kaupunkiseikkailu, kun lyhyeen aikaan yritettiin mahduttaa niin paljon nähtävää kuin suinkin. Meistä tulikin aika taitavia julkisen liikenteen käyttäjiä, ja ihme kyllä emme kertaakaan edes eksyneet. Kouluruotsikin pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön.

Suuret kiitokset vielä hyvälle matkaseuralle ja etenkin Lilylle, jonka ansiosta reissu oli ylipäätään mahdollinen.

Matkakohteina olivat Skansen Akvariet, Fjärilshuset eli Hagan perhostalo sekä Ruotsin suurin akvaarioliike Akvarielagret. Nähtäväähän Tukholmassa olisi vaikka viikoiksi, mutta nämä olivat kohtuullisella etäisyydellä keskustasta ja riittävän pieniä, jotta päivä riitti kaikkiin. Aloitetaan alusta, eli Skansenin akvaariotalosta.

Sähkön aistintaa

On vaikeaa kuvitella, millaisina maailman havaitsevat sellaiset eläimet, joilla jokin aisti on verrattomasti parempi kuin meillä ihmisillä. Mitä koira haistaa, haukka näkee tai lepakko kuulee? Tämä on kuitenkin lastenleikkiä verrattuna siihen, millaista on yrittää ymmärtää meiltä täysin puuttuvia aisteja. Sellaisia ovat esimerkiksi kylkiviiva-aisti, magneettiaisti ja sähköaisti. Näistä keskityn nyt ihmettelemään sähköaistia.

Ostinpa sitten kaloja

Eläinkaupat ovat äärimmäisen vaarallisia paikkoja. Vaikka niihin kuinka menisi vakaana aikomuksenaan ostaa vain nopeasti vähän pakollisia tarvikkeita, aina sitä huomaa seisovansa tunnin jos toisenkin jonkin häkin tai lasilaatikon edessä kuolaamassa taas uutta eläintä. Yleensä kuolauksen kohteet ovat jotakin sen verran utopistista, ettei ajatus niiden ostamisesta tule kysymykseenkään: viime aikoina esimerkiksi kameleontteja, chinchilloja, norsukaloja tai jättiläistuhatjalkaisia.

Tällä kertaa kävi huonommin.