Ilmasto on muuttunut ennenkin – ja melkein tuhonnut elämän

great suffocation.jpg
Permikauden suuri tukehtuminen. Kuva: Ville Sinkkonen.

Tänään Helsingissä yli 20 000 ihmistä marssi sen puolesta, että Suomi tekisi osansa ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Se sai pohtimaan, kuinka kummallisiin oljenkorsiin toiset ihmiset tarttuvat, jotta totutusta elämäntavasta ei tarvitsisi tinkiä. Yksi usein toistuva väite on vetoaminen ilmastohistoriaan: ”ilmasto on muuttunut aina”.

Niin se onkin. Ja silloin kun ilmasto on muuttunut nopeasti, seuraukset ovat olleet sitä luokkaa, ettei kateeksi käy mitään elävää olentoa, joka joutui elämään noina aikoina. Tehdään tässä artikkelissa pieni aikamatka ilmastonmuutoksista ehkä tuhoisimpaan, permikauden Suureen kuolemaan ja aikaan sen jälkeen. Permikaudesta voi olla kauan, mutta se on ajankohtaisempi kuin koskaan. Jatka lukemista ”Ilmasto on muuttunut ennenkin – ja melkein tuhonnut elämän”

Mainokset

Korvaamattomat hirmulinnut

1200px-Terror_birds_and_Gastornis_height_comparison
Tervetuloa jättiläislintujen maailmaan. Kuva: Shepherdfan/Wikipedia.

Muinaisessa Etelä-Amerikassa saalistivat kaksi metriä korkeat hirmulinnut, ja samaan aikaan Australian kamara tömisi mahtavien mihirungien jalkojen alla. Eivätkä ne olleet ainoita. Esihistoriallisina aikoina eri puolilla maailmaa eli jättiläiskokoisia lentokyvyttömiä lintuja. Monet niistä ehtivät kohdata ihmisiä.

Niiden tarina on kiehtova esimerkki evoluution oikuista: kaikki suuret lentokyvyttömät linnut kehittyivät samaan aikaan, eikä uusia tullut enää koskaan. Jatka lukemista ”Korvaamattomat hirmulinnut”

Etelä-Amerikan ihmeiden eläintarha

Вики
Macrauchenia ja poikanen. Kuva: Kobrina Olga / Wikipedia. CC 3.0-lisenssi.

Etelä-Amerikan eläimistä tulee ensimmäisten joukossa mieleen ehkä laama, tapiiri tai jaguaari. Tosiasiassa ne ovat kaikki tulokkaita, joiden alkuperällä on sangen vähän tekemistä niiden nykyisen kotimantereen kanssa.

Etelä-Amerikka oli yli 60 miljoonaa vuotta eristynyt saarimanner, jossa evoluutiolla oli aivan oma, omituinen suuntansa. Oli hirmulintuja, sapelipussikissoja ja otuksia, joita on vaikea verrata mihinkään muuhun. Kaksi salamyhkäistä nisäkäsryhmää – nimeltään Litopterna ja Notoungulata – ovat äskettäin molekyylitutkimusten ansiosta paljastuneet hevosten etäisiksi serkuiksi. Jatka lukemista ”Etelä-Amerikan ihmeiden eläintarha”

Cecil-leijonasta hampaattomiin norsuihin: trofeemetsästyksen todellisuus

cecil_the_lion_at_hwange_national_park_4516560206
Cecil vuonna 2010. Kuva: Daughter#3/Wikipedia. CC2.0-lisenssi.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa ilmestyi artikkelini trofeemetsästyksestä Afrikassa. Jutun teko vaati oman inhoni voittamista, mutta oli mielenkiintoista ja valaisevaa – ja pakotti minut muuttamaan mieleni siitä, onko trofeemetsästys uhka vai mahdollisuus Afrikan suurten eläinten säilymiselle. Vastaus on ”vähän molempia”.

Kaikki kiinnostava ei tietenkään mahtunut rajallisen mittaiseen Hesarin artikkeliin, joten tässä artikkelissa käyn laajemmin läpi trofeemetsästyksen ja toisaalta sen kieltämisen ongelmia. Artikkelin lopusta löytyy myös täydellinen lähdeluettelo niille lukijoille, jotka haluavat tietää vielä enemmän. Jatka lukemista ”Cecil-leijonasta hampaattomiin norsuihin: trofeemetsästyksen todellisuus”

Mallorcan vaihtolämpöiset lampaat

myotragus_metsanreuna_vari

Saarilla evoluutio ryhtyy tekemään tavallistakin kummallisempia temppuja. Pienistä eläimistä kasvaa jättiläisiä ja suuret kutistuvat kääpiöiksi, pienet kukat venähtävät puiksi ja matelijat vievät tilaa tasalämpöisiltä eläimiltä.

Aivan erityinen tapaus oli Mallorcalla ja Minorcalla vuosimiljoonia elänyt saarilammas Myotragus. Se oli pieni, hidasliikkeinen, apinankasvoinen, jyrsijänhampainen lammas, joka harrasti kannibalismia. Jos ei vielä kuulostanut tarpeeksi oudolta, niin oli se myös vaihtolämpöinen. Jatka lukemista ”Mallorcan vaihtolämpöiset lampaat”

Paroni Rothschild ja 62 kasuaaria

blogi_1
Yksi paronin kasuaareista: isokasuaarin (Casuarius unappendiculatus) täytetty tyyppiyksilö.

Lomailimme puolisoni kanssa viime viikolla Lontoossa. Ainoaksi visiitiksi kaupungin vilinän ulkopuolelle jäi vajaan tunnin junamatka Tringin pikkukaupunkiin.

Tring on aikamatka menneisyyteen. 700 vuotta vanha kylä on selittämättömän unelias, eikä vaikuta lainkaan miljoonakaupungin lähiöltä. Pääsimme vaeltamaan läpi kuvankauniin englantilaisen maaseudun ja syömään vanhanaikaisessa pubissa, jonka nimi oli The Greyhound.

Matkan perimmäinen syy oli tietenkin luonnontieteellinen: vierailu Tringin luonnonhistoriallisessa museossa, joka jo itsessään käy aikamatkasta viktoriaaniseen Englantiin. Hämmentävä museo oli rikkaan ja hyvin eksentrisen paroni Lionel Walter Rothschildin elämäntyö. Walterin, kuten hän halusi itseään kutsuttavan, elämäntarina on hyvinkin kertomisen arvoinen, ja siihen sisältyy runsaasti kasuaareja. Jatka lukemista ”Paroni Rothschild ja 62 kasuaaria”

Koirakarhun valtakunta

amphicyon_väri_nimi
Amphicyon astelee mioseenikauden Eurooppaa peittäneessä ikimetsässä.

Ennen vanhaan koirat olivat vielä kettuja, karhut susia ja tapiirit… no ne olivat tapiireja kuten aina.

Yleisön, tai tarkemmin sanoen yhden sitkeän lukijan, pyynnöstä kirjoitan nyt koirakarhuista (Amphicyonidae). Ne kukoistivat maailmassa ennen jääkausiaikaa ja muistuttivat suurin piirtein karhun, koiran ja leijonan risteymää. Tai ehkä ahmaa steroideilla. Niillä oli lyhyet jalat, notkea vartalo, pitkä häntä ja järeä, lihaksikas olemus.

Koirakarhut jakoivat lämpimän, rehevien metsien peittämän Euroopan äskettäin uutisissa olleen Suomusjärven Deinotheriumin kanssa. Voi hyvin olla, että eläimet kohtasivat toisensa elossa ollessaan. Kuten Deinotherium-norsu, myös koirakarhut katosivat, kun leppeä ilmastovaihe loppui ja maailma alkoi ajautua kohti nykyisiä ankaria olojaan. Jatka lukemista ”Koirakarhun valtakunta”