Uusi vuosi, uudet kujeet

Uusi perheenjäsen viime vuodelta: valehyeena, joka sai lempinimekseen Puppe.

Hyvää alkanutta vuotta Planeetanihmeiden lukijoille! Tämä blogi vietti loppuvuodesta seitsemättä syntymäpäiväänsä – minne nämä vuodet oikein vilahtavat?

Toivottavasti teillä on ollut vuotta riivanneista huonoista uutisista huolimatta hyvä pyörähdys lähitähtemme ympäri. Omani sujui pitkälti töiden parissa: olen kirjoittanut, haastatellut, kuvittanut, kokoustanut, luennoinut, kuvatoimittanut, valokuvannut, päätoimittanut ja kääntänyt. Menneeseen vuoteen mahtui kaksi paleotaidenäyttelyäni (Forssassa ja Turussa), kahden ensimmäisen kuvittamani kirjan julkaisut (Otavan lukion biologiankirjat Koralli 1 ja 2), sekä liuta lehtijuttuja. Niistä ehkä kiinnostavin (ainakin minusta) oli keväällä Hesarissa ilmestynyt juttu Suomusjärven Deinotherium-fossiilin ajoituksesta.

Kauas on tultu siitä urakriisiä poteneesta kolmannen vuoden biologianopiskelijasta, joka tämän blogin aloitti!

Onneksi aikaa riitti myös seikkailuille lähiluontoon ja kauemmas.

Ehdin onneksi tehdä muutakin kuin töitä. Vuoteen mahtui tuhansia luontovalokuvia, hauskoja hetkiä luonnoslehtiön ääressä sekä tietenkin puolison ja ystävien kanssa yhteisiä retkiä esimerkiksi tuntureille ja Lontooseen, Vallisaareen ja Korkeasaareen, Sea Lifeen ja lemmikkimessuille, itärajalle ja Rovaniemelle. Ja tietenkin ehdin kirjoittaa blogiin.

Tässä blogissa ilmestyi viime vuonna kaikkiaan 34 artikkelia, mikä oli vähemmän kuin vuonna 2015 (40 artikkelia), mutta klikkauksia kertyi kuitenkin hieman enemmän, eli tarkalleen ottaen 76 130 kappaletta. Kiitos teille uudesta lukijaennätyksestä!

Blogiin saavuttiin useimmiten Facebookin kautta. Ei ihme, onhan Erään planeetan ihmeitä -sivulla siellä 1342 tykkääjää. Myös muualle internettiin ripotellut linkit toivat kävijöitä, välillä yllättävistäkin paikoista: Munanetti-foorumilta, Riemurasia-kuvasivustolta, akvaariosivusto Aqua-Webistä, Hymy-lehden keskustelupalstalta, vauva.fi:stä, Feissarimokista ja suomenkielisestä Wikipediasta. Noin esimerkiksi.

Erityisen ylpeä olen siitä, että monissa aiheissa blogini on noussut suomenkielisten Google-hakujen ensimmäisten tulosten joukkoon, joten tiedonhaluiset eksyvät tänne usein heti Wikipedian jälkeen. WordPressin tilastot tallentavat myös hakusanoja, joilla blogiin on päädytty. Tänä vuonna niitä ovat esimerkiksi sirkkaäyriäinen, maailman pienin haukka, tetrakromaattinen värinäkö, viherniilinhauki ja ”miksi dinosaurukset olivat isoja”. Aika usein voin olla iloinen siitä, että hakusanan perusteella etsijä on löytänyt haluamansa tiedon.

Vuoden ylivoimaisesti suosituin artikkeli oli ”Mikä, jos mikään, on koira?”-artikkelisarjan toinen osa, joka käsitteli vanhoja tulkintoja ja uutta tietoa siitä, yrittääkö koira tosiaan ”olla laumanjohtaja”. Lukutilastojen kärkeen asettuvat myös muut koira-artikkelit, jo reilut pari vuotta vanha teksti hidasloreista ja niiden lemmikkibisneksen julmuudesta sekä usein kysyttyjä kysymyksiä kallo- ja luuharrastuksesta. On aina mielenkiintoista seurata, mitkä artikkelit leviävät laajalle ja mitkä jäävät vain vakiokävijöiden lukemiksi. Koirathan toki kiinnostavat kaikkia, joten se ei ehkä yllätä, mutta kallojen nousemista suosituimpien joukkoon en ihan osannut odottaa.

Vuonna 2016 rullannut pikkuartikkelisarja oli nimeltään Viikon löytynyt linkki. Se esitteli välimuotofossiileja – esihistoriallisia lajeja, jotka yhdistävät nykyään aivan erilaiselta näyttäviä kehityslinjoja toisiinsa. Joskus näkee väitettävän, että välimuotofossiilit olisivat harvinaisia, ettei niitä juuri muita olisikaan kuin alkulintu Archaeopteryx. Sehän on silkkaa kukkua, minkä tämäkin juttusarja toivottavasti osoitti.

Koko sarja löytyy tästä:

• Ensimmäiset kaviot – kavioeläimiä, eli hevosia, tapiireja ja sarvikuonoja yhdistävät fossiilit.
• Oikean elämän krokoankka – miltä mahtoi näyttää ankan ja krokotiilin yhteinen esi-isä?
• Ensimmäiset sarvinaamat – sarvipäisten ceratopsididinosaurusten varhaiset sukulaiset ja niiden yhteys muihin dinosaurusryhmiin.
• Ensimmäiset papukaijat – eoseenikauden papukaijoissa näkyy vielä sukulaisuus varpuslintujen kanssa.
• Ensimmäiset kalat – millaiset välimuotofossiilit yhdistävät selkärankaiset eläimet lähimpiin selkärangattomiin sukulaisiimme?
• Puolikaulainen kirahvi – pitkäkaulaiset kirahvit kehittyivät lyhytkaulaisista esi-isistä, joten tottahan on ollut myös puolikaulaisia kirahveja.
• Kala kuivalla maalla – varsieväisten kalojen nousu kuivalle maalle tunnetaan nykyään jo aika hyvin.
• Norsujen äidit – Afrikan lahja maailmalle kehittyi akvaattisista mäyräkoiran ja tamaanin risteytyksistä.

Tänä vuonna ajattelin parin lukijan toiveesta tulla hieman lähemmäs tavallista ihmistä sekä ajassa että tilassa. Vuoden 2017 pikkuartikkelisarja on nimeltään Viikon pieni ihme. Se kertoo hämmästyttävistä luonnonilmiöistä, jotka tapahtuvat (usein kenenkään huomaamatta) aivan nenämme alla, tai peräti sen sisällä. Sarjassa käyn läpi ihmisen ja lemmikkieläinten, kodin alivuokralaisten, huonekasvien tai pihapiirin eläinten biologian ällistyttäviä piirteitä. Tiesitkö, että ripsissäsi asuu todennäköisesti populaatio punkkeja, joilta puuttuu peräaukko?

Tervetuloa uudelle vuoden mittaiselle matkalle tämän kivipallon elävien ihmeiden pariin!