Hidaslori ja myrkkyhampaiden mysteeri

12860036405_6388393660_zHidaslorit ovat todennäköisesti maailman suloisimpia myrkyllisiä eläimiä. Ainutlaatuisen omituisilla kädellisillä on nimensä mukaisesti leppoisa elämänrytmi, eikä niiden myrkkypuremaa uskalla monikaan petoeläin uhmata. Harmi kyllä hampaat eivät auta ihmisiä vastaan, sillä ne voidaan nyhtää irti. Laittoman lemmikkikaupan tuloksena onnettomista ja hampaattomista (mutta edelleen järkyttävän söpöistä) hidasloreista on tullut Youtube-hittejä.

Kuvassa hidaslori on omassa elementissään: se on kuvattu luonnossa yösafarilla Singaporessa (kuva: I.am.leon/Flickr)

Hidaslorien (Nycticebus) inhimillinen olemus ja näppärät peukalot paljastavat ne kädellisiksi, mutta varsinaisia apinoita ne eivät ole. Ne ovat puoliapinoita, läheistä sukua potoille ja karhuloreille ja hieman kaukaisempaa Madagaskarin makeille. Kaikki hidaslorilajit – joita tällä haavaa arvellaan olevan kahdeksan – elävät Etelä- ja Kaakkois-Aasian sademetsissä. Ne elävät leppoisaa elämää pienissä ryhmissä ja etsivät öisin ruoakseen kukkien mettä, puiden mahlaa, hyönteisiä, linnunmunia ja hedelmiä. Niiden hidas ja harkittu kiipeily tuo mieleen karvaisen kameleontin. Ne eivät juokse, loiki saati liidä, mutta avuttomia ne eivät suinkaan ole.

Hidaslorit mainitaan yleensä maailman ainoiksi myrkyllisiksi kädellisiksi, mutta on määritelmäkysymys, pitääkö se teknisesti ottaen paikkansa. Niiden sylkeensä sekoittama erite (oikeastaan erikoistuneen hikirauhasen tuote) ei ole niinkään myrkkyä kuin äärimmäisen allergisoivaa. Koska purema on joka tapauksessa erittäin kivulias ja saattaa pahimmillaan johtaa anafylaktiseen shokkiin ja kuolemaan, lopputulos lienee sama. Vaikuttava aine muistuttaa läheisesti kissa-allergian aiheuttavaa Fe-dl -peptidiä. Voikin olla, että kissoille allergiset ovat suurimmassa vaarassa lorinpureman taholta, mutta tätä ei ole tietääkseni kukaan testannut.

Vaikka ihmiset ja hidaslorit kohtaavat huomattavan usein, tieto näiden salamyhkäisten kädellisten puolustautumisesta on hämmästyttävän epävarmaa ja ristiriitaista. Sama koskee muitakin myrkyllisiä tai sellaisiksi epäiltyjä nisäkkäitä: vaikka käärmeiden, hämähäkkien ja sammakoiden myrkyllisyyttä on tutkittu pitkään ja perusteellisesti, nisäkkäiden kohdalla tutkimus on vielä aivan lapsenkengissään. Hidaslorien biologia tunnetaan ylipäätään huonosti, mikä varmaankin liittyy niiden salamyhkäiseen öiseen elämään korkealla sademetsän puissa. Niitä ei ole aivan helppoa päästä tarkkailemaan.

800px-Slow_LorisJoka tapauksessa lukuisat lähteet kertovat, että nurkkaan ajettuna hidaslori nostaa kädet päänsä päälle ja painaa kasvonsa. Se näyttää suojaavan kauhuissaan päätä käsillään ja näyttää vastustamattoman söpöltä, mutta siitä ei suinkaan ole kyse. Käsiensä suojissa lori nuolee kainalossa olevan erikoistuneen hikirauhasen öljyistä eritettä. Se sekoittaa eritteen sylkeensä, jolloin yhdistelmästä tulee myrkyllistä, ja kuorruttaa terävät etuhampaansa seoksella. Sitten se iskee kuin käärme. Tuore tutkimus jopa ehdottaa, että hidaslorien silmälasikuviointi, varoittava sihinä ja notkea olemus (niillä on muihin nisäkkäisiin verrattuna ylimääräisiä nikamia) jäljittelisivät kobraa, jotta petoeläimille kävisi jo kaukaa selväksi, että tämän puoliapinan kanssa ei pelleillä (kuva: N. kayan -lajin hidaslori Borneolla. Jmiksanek/Wikipedia).

Kerran hampaat johonkin iskettyään hidaslori roikkuu kiinni kuin bulldoggi, mikä tietenkin antaa syljelle enemmän aikaa ehtiä syvälle haavaan. Kerrotaan, että säännöllisesti loreja käsittelevillä aasialaisilla lemmikkikauppiailla on vesisaavi, johon he pureman sattuessa upottavat käsivarren loreineen päivineen, jotta se irrottaisi pikemmin otteensa.

Vuonna 2006 julkaistussa tutkimuksessa hidaslorien kainalorauhasen eritteen koostumusta selvittänyt tutkijaryhmä ei kuitenkaan vakuuttunut tarinasta. Tutkimustaan varten he käsittelivät kahtatoista eläintä kolmesta eri hidaslorilajista, eikä yksikään niistä nuollut kainalorauhasiaan ja yrittänyt sitten purra. Toki heidän tutkimansa eläimet olivat eläintarhayksilöitä, joten voihan olla, että ne olivat vain tottuneita ihmisiin. Tutkijaryhmä jopa epäili, ettei eritteen tarkoitus ole ensinkään puolustus,vaan yksilöiden välinen hajuviestintä. Erite on nimittäin myös varsin voimakkaan hajuista. Myrkyllisyys ihmisille olisi vain satunnainen sivutuote.

Hidaslorien myrkyllisyyttä koskeva muu tutkimus kuitenkin herättää toisenlaisia epäilyksiä. Erite on vaarallista ihmisten lisäksi myös hiirille, eivätkä hiiret varmaankaan tapaa olla kissa-allergikkoja. Pitkäaikaisissa kenttätutkimuksissa ei ole havaittu yhtäkään tapausta, jossa hidaslori olisi puolustautunut pedolta puremalla, mutta merkittävämpää lienee se, että niiden ei kertaakaan tarvinnut puolustautua. Nisäkäspedoista ilmeisesti ainoastaan oranki (!) syö säännöllisesti hidasloreja, ja sitä myrkky ei näytä vaivaavan vähääkään. Sivettien ja leopardikissojen nenien edestä hidaslorit sen sijaan tallustelevat näköjään täysin huolettomasti. Niinkin vaikuttavat pedot kuin tiikerit, puuleopardit ja malaijikarhut pyrkivät pakoon, jos niille esitellään hidaslorin myrkkyyn kastettua vanutuppoa. Petolintuihin ja käärmeisiin puolustus ei kuitenkaan näytä purevan.

Sunda_Slow_Loris_(Nycticebus_coucang)_skullHidaslorit myös levittävät kainalorauhasen eritteen ja syljen sekoitusta turkkiinsa sillä samalla terävällä, kampamaisella alahammasrivistöllä, jolla ne purevat uhkaajia (kuva: hidaslorin kallo Daniel Giraud Elliotin kädellismonografista vuodelta 1913/Wikipedia). Emot nuolevat sillä myös poikasensa, joiden kainalorauhaset eivät vielä toimi. Aine on ilmeisesti tehokas loisten häätäjä, sillä muihin kädellisiin verrattuna hidasloreilla on ulkoloisia äärimmäisen vähän. Kun seosta sivellään trooppisessa Aasiassa alituisena riesana oleviin juotikkaisiin, ne kuolevat muutamassa minuutissa.

Söpöytensä uhri

Olipa hidaslori kuinka myrkyllinen hyvänsä, tärkeimmältä viholliselta se ei suojaa. Hidaslorit ovat jo pitkään olleet laittoman kaupan suosittuja kohteita, ja kansainväliseksi paisunut kauppa nakertaa niiden määrää hälyttävällä vauhdilla. Kaikki lajit, joiden kannan tilaa on ylipäätään arvioitu, ovat joko vaarantuneita tai uhanalaisia. Pyynti perinnelääkinnän tarpeisiin ja lemmikeiksi on siihen tärkeimpiä syyllisiä yhdessä metsien hävityksen kanssa. Asiaa ei auta se, että hidaslorivideot kuuluvat Youtuben suosituimpiin viraalivideoihin: ne saavat miljoonia katsojia, joista moni alkaa haaveilla omasta söpöstä lorista.

800px-Nycticebus_tooth_removal_01Hengenvaarallisen myrkyllisestä eläimestä ei uskoisi olevan lemmikiksi, mutta siihen kauppiailla on helppo lääke: lorien kampamaiset etuhampaat kiskotaan irti pihdeillä tai leikataan tyvestä kynsileikkureilla. Ohessa oleva kuva särkee sydämeni, mutta jaan sen tässä silti. Siinä indonesialainen eläinkauppias on juuri leikkaamassa hidaslorin (Nycticebus coucang) hampaita (kuva: Dr. Karmele Llano Sánchez, International Animal Rescue/Wikipedia).  Osa eläimistä kuolee nopeasti käsittelyn aiheuttamaan shokkiin ja verenvuotoon, ja vielä useampi pitkien kuljetusten aiheuttamaan rasitukseen, mutta kauppa on silti kannattavaa.

Yöaktiiviset, herkästi stressistä kärsivät villieläimet rahdataan Yhdysvaltojen, Japanin ja muiden kehittyneiden maiden suurille pimeille lemmikkimarkkinoille. Euroopan maihinkin niitä tuodaan. Hidaslorit kuuluvat Cites I -listalle, eli niiden kuljetus valtiorajojen yli on sallittua ainoastaan ei-kaupallisiin tarkoituksiin ja sekä lähtö- että määränpäävaltion myöntämillä luvilla. On varsin selvää, että käytännössä kaikki lorit päätyvät lemmikeiksi laittomia teitä. Vankeudessa ne lisääntyvät aniharvoin muualla kuin asiansa osaavissa eläintarhoissa.

Lemmikkeinä hurmaavan söpöistä hidasloreista ei tule onnellisia ja hemmoteltuja, vaikka niiden uudet omistajat tietämättömyyksissään varmaankin niin luulevat. Luonnosta pyydetty ja matkalla väkivaltaisesti kohdeltu hidaslori pelkää uutta omistajaansa kuollakseen ja stressaantuu kaikenlaisesta häirinnästä. Hidasloreja mainostetaan helppohoitoisina, koska ne ovat rauhallisia ja hiljaisia, mutta käytännössä se on seuraus lorin passiivisesta reaktiosta stressiin. Se on hiljaa paikoillaan, kunnes arvelee, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin puolustautua, ja siihen se ei ilman hampaitaan pysty. Niinpä se vain nostaa kätensä pystyyn, kuten ennen puremista tekisi, ja Youtubeen ladataan taas yksi söpö video, jossa loria ”kutitetaan”.

Asiaa ei auta se, että lorit jo ostettaessa usein kärsivät hampaiden repimisen aiheuttamista tulehduksista ja aliravitsemuksesta. Suurin osa lemmikeiksi päätyvistä hidasloreista kuolee ennenaikaisesti hammasvaivoihin, väärän ruokavalion aiheuttamiin ongelmiin, keuhkokuumeeseen tai silkkaan stressiin. Koska hidaslori on hereillä silloin kun omistaja nukkuu, jäävät sen terveysongelmat helposti huomaamatta.

Luonnosta pyydetyistä eläimistä puhuttaessa on suuri houkutus romantisoida villin elämän auvoisuutta ja verrata sitä vankeuden kauhuihin. Useimpien luonnoneläinten elämä ei ole kovinkaan kadehdittavaa loisten, petojen, ruokapulan ja aggressiivisten lajitoverien ristipaineessa, mutta hidaslorin tapauksessa romantisointi ei mene kovinkaan pahasti metsään. Sen vähän perusteella, mitä hidaslorien elämästä luonnossa tiedetään, ne todella elävät rauhallista ja leppoisaa elämää lähes vapaina loisista ja pedoista. Lemmikkikauppiaan käsiin joutuminen tuntuu siihen verrattuna varmaankin elinikäiseltä painajaiselta.

Suomeen hidaslorien ja muiden eksoottisten nisäkkäiden tuontia rajoittaa paitsi Cites-sopimus, myös Evira ja Riistakeskus. Erikoislupa täytyisi hakea kaikilta kolmelta erikseen, eikä sitä taitaisi yhdeltäkään irrota. Hyvä niin. Laittomien lemmikkimarkkinoiden järjestäytyneen rikollisuuden lonkerot kurkottelevat Suomeenkin, mutta moneen muuhun maahan verrattuna elämme aikamoisessa lintukodossa, jossa suhtautuminen lemmikkeihin on harvinaisen eettistä.

————————————————————————————-

Lähteitä ja lisätietoa:

Hagey ym. 2006: Talking Defensively: A Dual Use for the Brachial Gland Exudate of Slow and Pygmy Lorises. Teoksessa Primate Anti-Predator Strategies. New York: Springer. Sivut 253–272. Tutkimusartikkeli hidaslorien eritteen koostumuksesta ja sen mahdollisesta merkityksestä hajuviestinnässä myrkyn sijaan. Vapaasti luettavissa.

Nekaris ym. 2013: Mad, bad and dangerous to know: the biochemistry, ecology and evolution of slow loris venom. The Journal of Venomous Animals and Toxins Including Tropical Diseases. Yleistajuinen katsausartikkeli hidaslorien myrkystä ja sen tarkoituksesta, vapaasti luettavissa.

Prof Anna Nekaris’ Little Fireface Project. Loreihin erikoistuneen biologin kotisivut, joissa kerrotaan projekteista erityisesti hidaslorien suojelun ja valistustyön parissa. Myrkyllisyydestä ja Youtubesta: Top reasons why slow loris pet videos are cruel, Youtube – does it conserve or kill slow loris? ja Slow loris venom can kill humans.

Dr. Karmele Llano Sanchez 2008: Indonesia’s slow lorises suffer in trade. International Primate Protection League News.

7 vastausta artikkeliin “Hidaslori ja myrkkyhampaiden mysteeri”

  1. Ehdottaisin, että kirjoittaisit tämän tekstin myös englanninkieliseenblogiin. En tiennyt, että noita ei saa laillisesti mistään. Ressukat.
    Kuten on jo joskus aiemminkin ollut puhetta, kaikki eläimet ansaitsivat sen verran kunnioitusta osakseen, että niiden oikeasta hoidosta, ruokinnasta ja vaatimuksista otettaisiin selvää. Etukäteen!

    ”…moneen muuhun maahan verrattuna elämme aikamoisessa lintukodossa, jossa suhtautuminen lemmikkeihin on harvinaisen eettistä.”

    Tästä voisimme nostaa itsellemme hattua!

  2. Tätä eläintä tulisi suojella saada elää omassa elinympäristössään!

  3. Hei! Onko hoikkalori nyös myrkyllinen? Evan Antin ohjelmassa eläinlääkärin matkassa mainittiin hoikkalori ainoana myrkyllisenä kädellisenä. Myrkky erittyisi ohjelman mukaan olkapäistä.

    1. Itse asiassa näyttää siltä, ettei hoikkalorien myrkyllisyydestä ole varmaa tietoa. Nekaris (joka lienee maailman johtava lorien asiantuntija) kyllä mainitsee artikkelissaan (https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3852360/), että hoikkalorit jakavat hidaslorien kanssa useita myrkyllisyyteen viittaavia piirteitä: kobraa matkivan ulkonäön ja varoitussihinän sekä melkein täydellisen ulkoloisten puuttumisen. Toisessa artikkelissaan Nekaris kuitenkin sanoo, että hoikkalorit eivät olisi myrkyllisiä (http://www.nocturama.org/wp-content/uploads/2012/03/evan.21425.pdf).

      Ehkä ohjelmassa on sattunut käännösvirhe eläinlajin nimessä, tai sitten ohjelman tekijät ovat sekoittaneet lorit keskenään.

      1. Kiitos vastauksesta! Hoikkalorilta näytti (mulla on vielä tuo ohjelma tallessa), vaikka luonto-ohjelmissa on kyllä usein käännösvirheitä.
        Linkeissä oli aika pitkät jutut, joten tuo myrkyllisyys ei ollutkaan niin yksioikoinen juttu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: