Lokakuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna suuntasimme puolisoni kanssa vähän epätavalliselle lomalle. Tai ehkä työmatkalle, en ole aivan varma. Suuntana oli taas Lontoo (vitsailemme siitä, että emme koskaan pääse Englantia kauemmas – mutta onhan se suhteellisen ilmastoystävällinen kohde verrattuna vaikka Thaimaahan). Osallistuimme viikonlopun mittaiseen Tetzoocon-tapahtumaan.
Tämä on matkakertomus eläintiedenörtin taivaasta. Jatka lukemista ”Tetzoocon: dinosauruksia ja ihmisiä Lontoossa”
Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille!
Töiden kanssa on viime aikoina pitänyt kiirettä, mutta vasta kun eräs pitkäaikainen lukija lähetti viestin ja kysyi, onko Erään planeetan ihmeitä jäänyt tauolle, tajusin kuinka pitkä aika edellisestä artikkelista onkaan. Lupasin ryhdistäytyä, ja tässä sitä nyt ollaan. Lähipäivinä alan taas julkaista kunnollisia artikkeleita, mutta kerrattakoon tässä vähän kuulumisia. Jatka lukemista ”Paluu blogitauolta”
Hyvää alkanutta vuotta Planeetanihmeiden lukijoille! Tämä blogi vietti loppuvuodesta seitsemättä syntymäpäiväänsä – minne nämä vuodet oikein vilahtavat?
Toivottavasti teillä on ollut vuotta riivanneista huonoista uutisista huolimatta hyvä pyörähdys lähitähtemme ympäri. Omani sujui pitkälti töiden parissa: olen kirjoittanut, haastatellut, kuvittanut, kokoustanut, luennoinut, kuvatoimittanut, valokuvannut, päätoimittanut ja kääntänyt. Menneeseen vuoteen mahtui kaksi paleotaidenäyttelyäni (Forssassa ja Turussa), kahden ensimmäisen kuvittamani kirjan julkaisut (Otavan lukion biologiankirjat Koralli 1 ja 2), sekä liuta lehtijuttuja. Niistä ehkä kiinnostavin (ainakin minusta) oli keväällä Hesarissa ilmestynyt juttu Suomusjärven Deinotherium-fossiilin ajoituksesta.
Kauas on tultu siitä urakriisiä poteneesta kolmannen vuoden biologianopiskelijasta, joka tämän blogin aloitti! Jatka lukemista ”Uusi vuosi, uudet kujeet”
Kiitos kaikille lukijakyselyyn vastanneille! Oli jälleen mielenkiintoista kuulla, kuinka monenlaiset ihmiset blogiani lukevat. On kalastajaa, kätilöä ja ompelijaa, akvaarioharrastajaa ja fossiili-intoilijaa, vieraita ja pari tuttuakin. Ehkä ryhdyn jatkossa jututtamaan teitä useamminkin, onhan kommentteja aina ilahduttavaa saada.
Nyt, kun aikaa on ollut maanantaista sunnuntaihin eikä uusia kommentteja ole saapunut reiluun pariin vuorokauteen, lasken äänestyksen päättyneeksi. Kun mukaan lasketaan yksi teknisten ongelmien vuoksi Facebookissa annettu ääni, tuli pikkuartikkelisarjan äänestyksen tulokseksi seuraavaa:
a) Viikon luontoääni – 2 ääntä
b) Viikon puuttuva linkki – 5 ääntä
c) Viikon vikatikki – 7 ääntä
Vikatikit siis voittivat, joten alan valmistella ensimmäistä osaa tähän artikkelisarjaan. Koska puuttuvat linkit eli välimuotofossiilit eivät suinkaan jääneet kauas jälkeen, lupaan käsitellä niitäkin yhdellä tai toisella tapaa lähiaikoina.
Vielä kerran kiitos ja kumarrus!
(kuva: mahdollisesti viimeinen elävästä mallista tehty piirros dodosta. Cornelis Saftleven, 1638.)
Mainiota Not Exactly Rocket Science -blogia kirjoittavalla Ed Yongilla on tapana kysyä vuosittain lukijoiltaan, keitä he ovat ja miksi blogia lukevat. Olen itsekin kopioinut idean, mutta vuodet tuntuvat liukuvan ohi liian nopsaan, ja huomaan aina lipsuvani aikataulusta. Viimeksi kyselin teiltä näitä keväällä 2013, kun blogi oli juuri saanut 100 000. kävijänsä.
Tiedän, että teitä on nyt enemmän kuin vajaat kaksi vuotta sitten. Enemmän kuin koskaan blogin viisivuotisen historian aikana, jos totta puhutaan. Viiden vuoden aikana olen kasvanut innokkaasta biologianopiskelijasta valmistuneeksi maisteriksi ja aloittelevasta kirjoittajasta ammattilaiseksi. Hurjaa. Haluaisin ajatella, että myös Planeetanihmeet on kasvanut, kypsynyt ja ansainnut jonkinlaisen aseman suomalaisten tiedeblogien joukossa. Kävijöiden kokonaismäärä on nyt kahdensadan tuhannen paremmalla puolella ja Facebook-sivullakin on tykkääjiä tätä kirjoittaessa jo 563.
Tiedän, että olette siellä, vaikka kommentoijat ovatkin täällä blogin puolella vähentyneet sitä mukaa, kun Facebook-sivusta on tullut aktiivisempi. Ei se toki minua haittaa – pääasia, että kommentoitte! Risut ja ruusut, tarkennukset ja lisäykset, mielipiteet ja kokemukset ovat kaikki yhtä tervetulleita.
Nyt haastankin kaikki kommentoimaan. Kysymyksiä on kaksi:
1. Kerro jotain itsestäsi. Mikä on taustasi – oletko utelias maallikko vai biologi, akvaarioharrastaja tai lintubongari, lukiolainen tai tutkija? Pidätkö itse blogia? Myös kaksi vuotta sitten vastanneet voivat vastata uudelleen.
2. Minkä haluaisit seuraavaksi pikkuartikkelisarjaksi? Kirjoitin viime vuonna Viikon aikamatkoja ja edellisvuonna Viikon outoja eläimiä. Tälle vuodelle keksin kolme vaihtoehtoa, mutten ole osannut päättää niiden väliltä. Siispä kysyn, mikä teitä lukijoita eniten kiinnostaa:
a) Viikon luontoääni
Radio Suomen ohjelmaa mukaillen videolinkkejä eläimistä, jotka pitävät todella outoa, koomista tai erityisen mielenkiintoista ääntä. Mukana on tietenkin lyhyt artikkeli.
b) Viikon puuttuva linkki
Moni biologikin on siinä käsityksessä, ettei fossiiliaineiston ”puuttuvia linkkejä” tunneta juuri muita kuin alkulintu Archaeopteryx. Koska välimuotofossiileja tosiasiassa on maailman museoissa tonnikaupalla, ei varmaan olisi pahitteeksi kertoa niistä.
c) Viikon vikatikki
Tässä sarjassa esitellään äskettäin sukupuuttoon kuolleita lajeja ja niitä ihmiskunnan onnettomia, hölmöjä ja itsekkäitä töppäyksiä, jotka kunkin katoamiseen johtivat. ”Hupsista, nekö loppuivat jo?” tai jotakin vastaavaa on epäilemättä lausuttu yhden jos toisenkin ajattelemattoman farssin päätteeksi.
Myös yleisemmät juttuideat ja aihe-ehdotukset ovat totta kai tervetulleita. Mitä aihetta Planeetanihmeissä sinusta käsitellään liian vähän? Mitä voisi parantaa?
Kiitos jo etukäteen!
Nythän on niin, että olen perustanut jälleen uuden blogin, sillä eihän kolme sellaista vielä täyttänyt vapaa-aikaani riittävästi.
Ihan vapaaehtoisesti en sentään moiseen hulluuteen ryhtynyt. Jyväskylän avoimen yliopiston kirjoittajaopintoihin kuului yhden kurssin lopputehtävänä blogin perustaminen ja parin artikkelin kirjoittaminen. Olisin tietenkin voinut ”keksiä” vaikka Planeetanihmeet uudelleen, kirjoittaa hetken varjoblogiin ja sitten poistaa sen, mutta olisihan se ollut ikävä rimanalitus. Halusin kunnollisen blogin, jota jaksan (ja ehdin!) ylläpitääkin ainakin toistaiseksi.
Siitä syntyi Jännän äärellä. Se on Planeetanihmeitä kevyempi, artikkelit ovat lyhyempiä ja sisältö usein henkilökohtaisempaa. Tiukasti tieteen ja biologihörhöilyn maailmassa kuitenkin liikutaan. Blogin ensimmäiset artikkelit käsittelevät nisäkkäiden poskia ja erästä siperialaista panssarivaunua.
Tervetuloa lukemaan tätäkin blogia!
Sain Villikatajalta Tunti luonnossa -haasteen, joka on itse asiassa Retkipaikan toukokuinen kuvakilpailu. Sen idea on viettää tunti luonnossa ja napsia kuvia näkemästään.
Koska luonnossa liikkuminen tutkitusti rentouttaa ja laskee verenpainetta, mikä sen parempi ajankohta kuin keskellä työpäivää? Tänään kirjoittaminen takkuili, selkää särki ja huomasin tuijottelevani haikeasti ulos auringonpaisteeseen. Niinpä pakkasin kameran reppuun, nappasin lähimarketista eväät ja lähdin katsomaan, minne jalat minua vievät. Tapasin muun muassa tämän ilmeisen äreällä tuulella olleen naarastelkän ja totesin, ettei minusta ole vieläkään salaperäisesti muotoutunut erähenkistä reippailijaa. Jatka lukemista ”Tunti kaupunkiluonnossa”
Koska Planeetanihmeisiin on varmasti eksynyt moni tiedeuutisista kiinnostunut, voisivat kasvitiedeuutiset kiinnostaa lukijoita tälläkin puolella. Toisella blogiprojektillani, huonekasviblogi Viidakkokirjeillä, on kuukausittainen Tutkittuja juttuja -sarja, jossa esitellään muutama mielenkiintoinen kasveihin liittyvä tiedeuutinen.
Joka toinen tutkittu juttu on itse kirjoittamani, joka toinen taas Viidakkokirjeiden toisen puoliskon, Lilyn, käsialaa. Aiheet vaihtelevat kasvien terveysvaikutuksista ja hedelmien varastointioloista aina kukkakasvien varhaisevoluutioon.
Tässäpä siis linkit tähän mennessä ilmestyneisiin artikkeleihin:
Liian vanha siitepöly ja muita tutkittuja juttuja
Aiheina loikkivat kortteen itiöt, epäilyttävän vanhat fossiiliset siitepölyhiukkaset ja maailman metsien valikoiva katoaminen.
Orkideoita bioreaktorista ja muita tutkittuja juttuja
Kukkakaupan orkideoiden kaupallisen kasvatuksen konsteja, vesimelonin lihaskipuja lievittävät ominaisuudet ja teepuun käyttö tuhohyönteisten torjunnassa.
Lituruohon päässälaskutaidot ja muita tutkittuja juttuja
Uusi timanttiananaslaji Panamasta, lituruohon hämmästyttävä kyky laskea tärkkelysvarastojen riittävyys yöksi ja yksittäisten pölyttäjien katoamisen yllättävän suuret vaikutukset kasveihin.
Kemiallisen sodankäynnin kustannukset ja muita tutkittuja juttuja
Pohtii kasvien sopeutumista pölyttäjäkatoon, kannukasvien ja hevosmuurahaisten läheistä suhdetta ja kasvien kemiallisen puolustuksen kustannuksia, jotka eivät aina ole niin isot kuin luulisi.
Muinaisia magnolioita ja muita tutkittuja juttuja
Lihansyöjäkasvien sisällä elää kokonaisia ekosysteemejä, Kirgisiasta löydettiin tieteelle uusi sipuli ja lännentulppaanipuun mitokondrio-DNA muuttuu niin hitaasti, että tutkijat luonnehtivat sitä fossiiliseksi.
Mauttomia mandariineja ja muita tutkittuja juttuja
Aiheina varastointiolojen vaikutus mandariinien makuun, lintujen mieltymykset vierasperäisten kasvien hedelmiin ja puutarhojen stressiä helpottava vaikutus.
Lupasin blogin 100 000. kävijää juhlistavassa postauksessa arpoa kommentoijien joukosta yhden, jonka piirrostoiveen toteutan. Lupauksesta on jo tuntuvasti pidempään kuin silloin lupaamani viikko, mutta tässä se vihdoin tulee. Selityksenä voin vedota siihen, että erinomaisen hauskaksi osoittautunut retki pääkaupunkiseudulle, paleontologian opiskelijoihin tutustuminen ja Korkeasaari olivat tehokkaita harhauttajia.
Arvonta toteutui kotikonstein pienillä valkoisilla lappusilla, joista kussakin oli yhden kommentoijan nimi tai nimimerkki. Nörttimäisen okkultismin tunnun lisäämiseksi suoritin arvonnan fossiilisen ammoniitin päällä, kuten kuvasta näkyy. Voittoisa arpa oli Mustavariksen, ja piirrostoiveena lepakko. Lepakko on siis tulossa. Hienoja ideoita oli kommenteissa niin monta, että suorastaan harmitti valita vain yksi, mutta vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja: kaikkea kivaa ei vain ehdi tehdä.
Oli tavattoman mielenkiintoista kuulla, kuinka monenlaista väkeä teitä onkaan. Opettajia ja lukiolaisia, lintuharrastajia ja luolaharrastajia, ammattikalastajia ja tietokoneen nakuttelijoita. Kiitokset siitä kaikille kommentoineille.
Ja pari jännittävää blogilinkkiäkin löytyi kommentoijien nimimerkkien takaa. Jos jäivät muutoin huomaamatta, niin tässä ne ovat: Morgenstjerne kertoo ammattikalastuksesta Pohjois-Norjassa, ja tuoreimmista artikkeleista löytyy muun muassa komeita kuvia aivan suunnattoman kokoisista arktisista kaloista. Elämää etelämantereella puolestaan kertoo häkkilinnuista mukaansatempaavalla innolla.
Blogi jatkaa elämäänsä. Seuraavaksi tehdään Jurassic Parkin 20-vuotisjuhlan ja 3D-version elokuvateattereihin tulon kunniaksi pieni silmäys tähän legendaan elokuvien joukossa – ja tietenkin sen takana olevaan tieteeseen.
Planeetanihmeet saavutti eilen sadan tuhannen kävijän rajapyykin. Se on yhtä monta kuin Seychelleillä ja Naurulla on yhteensä asukkaita, ja suunnilleen saman verran kuin päässäni on hiuksia. Tai yhtä monta kuin maailmassa on piilevälajeja. Se on myös keskisuuren kekomuurahaisyhteisön pääluku ja maailman kirahvien yhteismäärä.
Merkkipäivän kunniaksi haluaisin tietää, keitä te lukijat oikein olette, muuta kuin lukuja tilastoissa ja oletettavasti samanhenkisiä ihmeellisten olentojen ihailijoita? Miksi luette Planeetanihmeitä, mikä blogissa on hyvää ja mitä voisi tehdä paremmin? Kertokaa kommenteissa.
Sekä motivaation kasvattamiseksi että omaksi ilokseni yksi satunnaisesti valittu vastaaja saa palkinnoksi piirroksen valitsemastaan eläimestä. Otus voi olla elävä tai sukupuuttoon kuollut, myyttinen tai vaikka hypoteettinen. Lisää eläimesi kommentin loppuun, niin pääsen näkemään, mitä kaikkea keksitte. Arvon joukosta piirrettävän otuksen tasan viikon päästä.
Kuvassa esiintyy äärimmäisen karismaattinen emu (Dromaius novaehollandiae), ihan vain koska en ole aiemmin saanut tekosyytä julkaista tätä kuvaa.
planeetanihmeet.wordpress.com 
