Joulupaketista paljastui Sesse Koiviston uusi kirja Tapiiri sohvapöydän alla, jonka jo ahmaisin kannesta kanteen. Harvoin olen naureskellut näin paljon kirjan ääressä ja lukenut (varmaan jo kyllästyneelle) puolisolleni pätkiä ääneen: ”Se [pahvilaatikko] tulee auton sisäpuolelle, koska siinä on susia.”
Tapiiri sohvapöydän alla on viimeisin lisäys Sesse Koiviston pitkään sarjaan teoksia elämästä eläinten parissa. Hänen puolisonsa Ilkka Koivisto oli Korkeasaaren eläintarhan johtajana vuodet 1968-1995, ja perhe myös asui Korkeasaaressa. Työt eivät todellakaan pysyneet työpaikalla, vaan vuosien varrella perhe pääsi läheisiin tekemisiin toinen toistaan kummallisempien villieläinten kanssa.
Koivistojen aikaan nykyistä ympärivuorokautista villieläinsairaalaa ei ollut, vaan jatkuvaa hoitoa tarvitsevat poikaset olivat joko eläintarhan johtajan tai eläinlääkärin kotona. Kirja kertoo paitsi Koivistojen omista, myös heidän ulkomaisten kollegojensa edesottamuksista eläinten parissa. Se on täynnä hurjia tilanteita ja nykyisellä mittapuulla suorastaan vastuutonta koheltamista. Susia kuljetetaan taksilla, leopardi on karata parvekkeelta kaupunkiin ja neuvostoliittolainen jäänmurtaja tuo muitta mutkitta jääkarhun Helsinkiin.
Kun tarina vielä kerrotaan kotirouvan näkökulmasta, koko kirjassa on viehättävä menneiden aikojen tunnelma – jopa siinä määrin, että välillä on vaikeaa muistaa kirjan olevan aivan uusi. Sesse Koivisto on kuitenkin punonut tekstiin myös uutta tietoa esimerkiksi amurintiikerin nykyisestä suojelutilanteesta, Suomen susien genetiikasta ja ilmastonmuutoksesta.
Koivisto myöntää itsekin auliisti, etteivät kaikki perheen edesottamukset olleet aivan loppuun harkittuja. Kuitenkin eläinten kasvatus ja niihin tutustuminen lähietäisyydeltä on antanut verratonta tietoa ja ymmärrystä, jota olisi vaikeaa muuten saada. Otukset paviaaneista leopardeihin ovat yksilöllisiä persoonallisuuksia, joita ei voida pelkistää vain lajinsa edustajiksi. Entä millaisia eroja on sudenpennun temperamentissa verrattuna tiikerinpentuun, mitä erityistä on ahman tavassa ulostaa ja voiko rantakäärme kesyyntyä?
Koiviston elävät kuvaukset eläinten jälkien siivoamisesta ja talon pitämisestä edes jotakuinkin edustuskunnossa tekevät myös harvinaisen selväksi, miksei näistä villieläimistä tule hyviä lemmikkejä!
Monet kirjan tarinoista on julkaistu jo aikaisemmissa kirjoissa jossakin muodossa, mutta mukana on uusia lisäyksiä ja aikaisemmin julkaisematonta materiaalia, joka tekee Tapiirista sohvapöydän alla lukemisen arvoisen Koivistojen pitkäaikaisillekin faneille.
Sesse Koivisto, 2016: Tapiiri sohvapöydän alla. Myllylahti, Espoo. Arvosana: 4+
Tämän ja muut kirja-arvioni löydät samasta paikasta Tiedekirjalistan kautta.
planeetanihmeet.wordpress.com 
Reblogged this on ollipursi and commented:
Villieläimistä ei tule hyviä lemmikkejä Koivistojen kokemuksesta.