Viikon pieni ihme: olemme kaikki raidallisia

Blaschkon linjoja kuvitteellisen henkilön selässä. Raidat ovat tavallisesti näkymättömiä, mutta esimerkiksi ihosairaus voi muuttaa ne näkyviksi.

Erilaiset perinnölliset sairaudet ja kehityshäiriöt voivat olla tuskallisia, hengenvaarallisia tai lievimmillään kosmeettisia harmeja. Silti ne ovat biologin silmissä myös mielenkiintoisia. Se, millä tavoin asiat voivat mennä vikaan, avaa kiehtovia ikkunoita alkionkehitykseen ja yhteisiin sukujuuriin muiden eläinten kanssa.

Hyvä esimerkki ovat ihmisen näkymättömät raidat, jotka tuleva esiin vasta, kun jokin menee pieleen. Niitä on kahta sorttia: löytäjänsä mukaan nimetty Blaschkon linjoja, ja maitojuosteita, jotka ovat saaneet nimensä siitä, että niiden kohdalta erittyy maitoa. Toisen jäljet johtavat varhaisiin nisäkkäisiin, toisen aina alkumeren kaloihin saakka.

Vähenevät ihmeet

Vuonna 1992 lähes kaksisataa valtiota allekirjoitti Rion biodiversiteettisopimuksen, jossa ne sopivat pysäyttävänsä luonnon monimuotoisuuden vähenemisen, tähtäävänsä ekologisesti kestävään kehitykseen, tieteen yhteistyön parantamiseen, koulutuksen kehittämiseen ja lukuisiin muihin hienoihin asioihin. 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen ei kuitenkaan tuonut meitä yhtään lähemmäs sopimuksen ensimmäistä tavoitetta: sukupuuttoaalto jatkaa kiihtymistään, vaikka luonnonsuojeluun kiinnitetään ympäri maailmaa yhä enemmän huomiota.

Mongabay-sivusto kerää niin hyviä kuin huonojakin uutisia uhanalaisten eläin- ja kasvilajien kohtaloista. Näiden uutisten pohjalta keräsin pienen koosteen siitä, mitä maailmassa on tapahtunut 2000-luvun aikana. Aloitetaanko hyvistä vai huonoista uutisista? Ajattelisin, että jos hyvät uutiset ovat lopussa, lukijalle ei jää yhtä paha mieli. Aloitetaan siis sukupuuttoon kuolleista eläimistä.

Miten valaista tuli sorkkaeläimiä?

Nisäkkäiden sukupuu on uudistunut rajusti 2000-luvun aikana, kun molekyyligeneettisiä menetelmiä on alettu käyttää sukulaisuussuhteiden selvittämiseen, morfologiset menetelmät ovat kehittyneet ja uusia fossiileja on löydetty. Vanhasta hyönteissyöjien (Insectivora) ryhmästä on luovuttu kokonaan, ja sinne kuuluneet eläimet on ripoteltu eri puolelle nisäkkäiden sukupuuta. Afrikkalaiset erikoisuudet – tanrekit, tamaanit, elefantit ja maasiat – pääsivät omaan ryhmäänsä nimeltä Afrotheria. Kenties eniten kohahduttanut muutos oli kuitenkin valaiden ja delfiinien uudelleensijoitus sorkkaeläimiksi. Se tuli monille tutkijoillekin täytenä yllätyksenä, kuten Nikaido ym. (1999) artikkelissaan auliisti myöntävät. Kuinka tässä nyt näin kävi?

”Miten määritellään nisäkäs?”

Uutta vuotta juhlittaessa tuli puhetta eläinryhmistä ja siitä, miten jokin eläin määritellään kuuluvaksi vaikkapa nisäkkäisiin tai matelijoihin. Jälleen kerran hämmennyin siitä, millaisia perusasioita peruskoulun ja lukionkin biologiassa jätetään epäselväksi – mutta kun tarkemmin muistelen, niin eipä näitä siellä juuri opetettukaan. Ei siis ihme, ettei fiksullakaan insinöörillä ole niistä aavistustakaan.