Miten valaista tuli sorkkaeläimiä?

Nisäkkäiden sukupuu on uudistunut rajusti 2000-luvun aikana, kun molekyyligeneettisiä menetelmiä on alettu käyttää sukulaisuussuhteiden selvittämiseen, morfologiset menetelmät ovat kehittyneet ja uusia fossiileja on löydetty. Vanhasta hyönteissyöjien (Insectivora) ryhmästä on luovuttu kokonaan, ja sinne kuuluneet eläimet on ripoteltu eri puolelle nisäkkäiden sukupuuta. Afrikkalaiset erikoisuudet – tanrekit, tamaanit, elefantit ja maasiat – pääsivät omaan ryhmäänsä nimeltä Afrotheria. Kenties eniten kohahduttanut muutos oli kuitenkin valaiden ja delfiinien uudelleensijoitus sorkkaeläimiksi. Se tuli monille tutkijoillekin täytenä yllätyksenä, kuten Nikaido ym. (1999) artikkelissaan auliisti myöntävät. Kuinka tässä nyt näin kävi?

Mitä dinosaurukset eivät olleet

Dinosaurukset lienevät suurelle yleisölle kaikkein tutuimpia esihistoriallisia eläimiä. Niistä on tehty lukuisia dokumentteja, kirjoja ja elokuvia. Kuitenkin monelle tuntuu olevan yhä epäselvää, mitä ja millaisia dinosaurukset oikein olivat. Usein dinosauruksiksi näkee kutsuttavan kaikkia suuria, matelijannäköisiä muinaiseläimiä, mutta näinhän asia ei suinkaan ole. Esimerkiksi siipisaurit (Pterosauria) ja kalaliskot (Ichthyosauria) eivät olleet dinosauruksia. Tarkka määritelmä on seuraava: varpusen ja Triceratopsin viimeinen yhteinen esi-isä, ja kaikki siitä polveutuvat eläimet ovat dinosauruksia. Dinosaurusten sukupuun kaikkien päähaarojen varhaiset edustajat olivat pienehköjä, hentorakenteisia kokonaan tai osittain kahdella jalalla liikkuvia eläimiä. Ryhmän pitkän valtakauden mittaan niistä on ehtinyt kuitenkin kehittyä mitä mielikuvituksellisimpia muotoja, haarniskoiduista jättiläiskasvinsyöjistä kolibreihin.