Siipisaurien luut olivat melkein pelkkää ilmaa. Kevyet, mutta vahvat luut olivat yksi niistä valttikorteista, joiden avulla siipisaurit hallitsivat taivaita 150 miljoonan vuoden ajan. Huono puoli on, että ne ovat surkeita fossiloitumaan. Täydelliset siipisauriluurangot ovat harvinaisia, useimmat niistä ovat pahoin litistyneitä ja monet lajit tunnetaan yhdestä ainoasta yksilöstä.
Luoteis-Kiinasta löydetystä Hamipterus tianshanensis -siipisaurista tuli kertaheitolla yksi parhaiten tunnetuista ryhmänsä edustajista, kun se julkaistiin viime viikolla. Paleontologit löysivät nimittäin kokonaisen röykkiön kolmiulotteisia, erinomaisen hyvin säilyneitä luita. Kasassa on ainakin 40 yksilöä, kenties rajuilman taivaalta suistamia ja järvenpohjaan huuhtomia. Vielä ällistyttävämpää oli, että luiden joukosta löydettiin viisi hyväkuntoista munaa.
Tällainen määrä materiaalia lupaa antaa paljon uutta tietoa siipisaurien elintavoista, vaikka sitä onkin tutkittu vasta hyvin alustavasti. Eläviin eläimiin vertailemalla esimerkiksi sukupuolten väliset kokoerot tai munien rakenne voivat kertoa yllättävän tarkkoja tarinoita yli sata miljoonaa vuotta sitten kuolleen siivekkään käyttäytymisestä.
Joukossa on pienempiä yksilöitä, joiden päätä koristaa hillityn kokoinen luinen harja, ja huomattavasti suurempia, joiden harjakin on astetta komeampi. Tutkijat ehdottavat, että kyse on eri sukupuolista: pienemmät ja vaatimattomammat yksilöt voisivat olla naaraita. Suuri sukupuolten välinen kokoero viittaa siihen, että koiraat kävivät naaraista kovaa kilpailua. Hamipterus-koiraat saattoivat kerääntyä vuosittain soidinpaikoille, kuten metsot ja paratiisilinnut, tai puolustivat naaraiden haaremia, kuten merinorsut tai gorillat.
Vielä ei voida kuitenkaan sulkea pois sitä, että pienemmät yksilöt olivat yksinkertaisesti nuorempia. Mahdollista on sekin, että isot ja koreat yksilöt ovat itse asiassa naaraita. Esimerkiksi jassanoilla, vesipääskyillä ja merineuloilla koiras tekee poikasten hoidossa niin suuren työn, että sen on parasta olla tarkkana, kenen jälkikasvua hoivaa. Naaraat itse asiassa kilpailevat sen suosiosta ja yrittävät todistella erinomaisuuttaan. Yksiavioisilla kana- ja varpushaukoillakin naaras on tuntuvasti koirasta suurempi. Tähän olen kuullut selitykseksi sen, että koiraan on oltava vikkelä liikkeissään, koska se saalistaa pesimäaikaan ruokaa niin naaraalle kuin poikasillekin, kun taas järeänkokoinen naaras pystyy tehokkaammin suojelemaan pesää rosvoilta.
Myös munankuorilla on tarinoita kerrottavanaan. Pitkänomaiset munat näyttävät olevan pehmeän nahkamaisten matelijanmunien ja kovien linnunmunien välimaastosta. Niissä oli päällimmäisenä ohut kalkkikuori, jonka alla oli pehmeä kalvo. Linnuilla kalkkikerros on kolmisen kertaa paksumpi kuin Hamipterusilla, joten munat olivat selvästi linnunmunia pehmoisempia. Tutkijoiden mukaan ne muistuttavat kovasti rottakäärmeiden (Elaphe) munia. Rottakäärmeet laskevat omat munansa lahon puunrungon pehmeisiin sisuksiin tai kosteaan hiekkaan kiven alle, joten kenties Hamipterus teki jotain samansuuntaista (kuva: Wang ym. 2014/Current Biology).
Aivan vastikään myös Argentiinasta löydettiin hyvin säilynyt siipisaurin muna. Flamingomaiselle Pterodaustrolle kuulunutta munaa tutkittiin hieman tarkemmin. Siinäkin on samanlainen ohut kalkkikerros ja sen alla pehmeä nahkamainen kerros. Tutkimusryhmä arvioi munan vedenläpäisykykyä ja päätteli, että munien on täytynyt hautua hyvin vetisessä ympäristössä. He ehdottavat, että ainakaan Pterodaustro ei ehkä haudannutkaan muniaan maahan kuin matelija, vaan rakensi flamingojen tai uikkujen tapaan pesän, jossa oli kuitenkin perin kosteaa. Esimerkiksi alla olevan silkkiuikun (Podiceps cristatus) pesä on kelluva ja rakennettu vesikasveista.
Munien suhteellinen koko voi myös kertoa jotain siitä, kuinka paljon Hamipterus panosti jälkikasvustaan huolehtimiseen. Suurten Hamipterus -yksilöiden siipien kärkiväli oli kolme ja puoli metriä, suunnilleen saman verran kuin suurimpien albatrossien. Siipisauriksi se oli siis suunnilleen keskikokoa. Sen munat olivat kokoon suhteutettuna varsin pieniä: 40-50-grammaisia, eli kananmunan luokkaa. Tämä sulkee pois lisääntymistavan, jossa emo tuottaa pienen määrän suuria munia, joista kuoriutuvat poikaset ovat heti varsin hyviä pärjäämään, liikkumaan ja ruokailemaan omin avuin. Hamipterus ei siis lisääntynyt kuten kiivit, isojalkakanat tai kuovit.
Voi olla niin, että poikasia syntyi kerralla paljon, eivätkä vanhemmat paljonkaan panostaneet yksittäisestä poikasesta huolehtimiseen, kuten krokotiileilla. Vaihtoehtoisesti poikaset saattoivat kuoriutua pieninä ja avuttomina, mutta vanhemmat huolehtivat niistä pitkään. Nyt täytyisi löytää vain kokonainen säilynyt pesä, jotta voitaisiin pesyeen koon perusteella päätellä, kummasta oli kyse. Myös vastakuoriutuneen poikasen anatomiasta voisi sanoa jotain siitä, kuinka avuton se kuoriutuessaan oli.
Lisääntyivätpä siipisaurit miten hyvänsä, selvästi ne tekivät sen tehokkaasti. Vanhoissa kirjoissa siipisaurit usein kuvataan avuttomiksi, luiseviksi räpistelijöiksi, jotka eivät olleet kelvollisia sen paremmin kävelemään kuin lentämäänkään. Miksipä ne muuten olisivat kuolleet sukupuuttoon? Nykyään kuitenkin tiedetään, että ne hallitsivat Maapallon taivaita suunnattoman pitkään ja erikoistuivat lentävään elintapaansa vielä pidemmälle kuin yksikään lintu. Ne olivat runsaslukuisia, monimuotoisia ja epäilemättä erinomaisen hyviä siinä, mitä tekivät. Vasta liitukauden lopulla Jukatanin niemimaalle mätkähtänyt asteroidi ja sen aiheuttama ydintalvi tekivät viimein lopun mestarilentäjistä.
————————————————————————————–
Lähteitä ja lisätietoa:
Wang ym. 2014: Sexually Dimorphic Tridimensionally Preserved Pterosaurs and Their Eggs from China. Current Biology. Vapaasti luettavissa oleva Hamipterusin kuvausartikkeli.
The Guardian: Getting ahead: the new crested pterosaur Hamipterus has researchers aflutter. Paleontologi Dave Honen artikkeli uuden siipisauripöydön merkittävyydestä.
Grellet-Tinner ym. 2014: The first pterosaur 3-D egg: Implications for Pterodaustro guinazui nesting strategies, an Albian filter feeder pterosaur from central Argentina. Geoscience Frontiers. Artikkeli Pterodaustro -siipisaurin hyvinsäilyneestä munasta ja näiden siipisaurien mahdollisista uikkumaisista pesimätavoista, vapaasti luettavissa.
Royal Alberta Museum: Egg size and shape. Linnunmunien koon ja muodon yhteydestä lintujen elintapoihin.
planeetanihmeet.wordpress.com 