Viikon pieni ihme: perhosen lapsuusmuistot

”Ai, sinä taas”, miettii vastakuoriutunut horsmakiitäjä, vai miettiikö?

Jääkaapissani, siinä puoliksi syödyn mangon ja leviterasian välissä, on pieni lasipurkillinen turvetta. Sen tarkempi kaivelu paljastaisi kaksi horsmakiitäjän (Deilephila elpenor) koteloa. Keräsin otukset toukkina naapurustosta ja kasvatin ne koteloitumisvalmiiksi.

Ne viettävät talven hyvässä turvassa saalistajilta ja pyrähtävät keväällä lentoon parvekkeelta. Mutta mahtavatko ne aikuisinakin muistaa omituisen ison otuksen, joka vei ne mukanaan kotiin?

Trooppista Tukholmaa, jälleen

Viimeviikkoisella Tukholman-matkalla tuli taas nähtyä koko joukko mielenkiintoisia eläimiä, niin eläviä kuin kuolleitakin. Perhostalon ja Skansen Akvarietin lisäksi tuli nähtyä Skansenin pohjoismaisia eläimiä esittelevä eläintarha, Tukholman luonnontieteellinen museo ja Ruotsin suurin akvaarioliike Akvarielagret. Tässä artikkelissa harhailen jokseenkin päämäärättömästi valokuvakansioiden läpi ja esittelen mielenkiintoisimpia näkyjä ja hätkähdyttävämpiä harvinaisuuksia matkan varrelta.

Lähiluonnossa

Mytologian ja esihistorian yhteyksiä pohtiva artikkeli on työn alla, mutta sitä odotellessa pieni valokuvakooste. Olen tänä kesänä viettänyt vielä tavallistakin enemmän aikaa heinikoissa kahlaten ja pusikoissa ryömien, joten valokuvia lähiluonnon pienemmistä ja huomaamattomammista eliöistä on kertynyt. Aina jännittävien eläinten ja kauniiden näkymien perässä ei tarvitse matkustella suureen maailmaan. Riittää, kun istahtaa takapihalla hetkeksi alas ja katsoo ympärilleen.

Trooppista Tukholmaa: Perhostalo

Jatkoa täältä alkaneeseen Tukholman-matkan raporttiin.

Skansenilta matka jatkui siis bussien ja metrojen sekamelskalla Hagaparkeniin, josta löytyy paitsi komea puisto, myös kasvihuonekompleksi nimeltä Fjärilshuset eli Perhostalo. Kaukaa katsoen paikka ei ole erityisen näyttävä, mutta ulkonäkö pettää.