Loppukesällä ojissa, lammissa ja rehevissä järvenlahdissa tapahtui taianomainen muodonmuutos. Sammakoiden ja konnien nuijapäät jättivät vesielämän ja kiipesivät maalle aikuisen pienoismalleina.
Akvaattinen, jalaton, kiduksilla hengittävä kasvinsyöjä muuttuu vain päivissä kuivalla maalla hyppiväksi saalistajaksi, jolla on suussaan terävät pikku hampaat. Sammakot ovat niin tuttuja, että harvoin tulee edes ajatelleeksi, kuinka ihmeellistä se on.
Lyhyempi versio tästä artikkelista julkaistiin alun perin Uudenkaupungin Sanomien luontopalstalla 27.7.2017.
Nuijapäät kuoriutuivat toukokuussa. Ne kasvoivat järsimällä enimmäkseen levää (mutta myös raatoja) suussaan olevilla keratiininystyillä, mikä on jo sinänsä aika mielenkiintoista. Niillä ”hampaat” ovat samaa ainetta kuin ihmisen kynnet ja karvat. Samanlaisen ratkaisun ovat tahollaan keksineet leuattomat limaajakalat.
Nuijapää vaikuttaa varsin hyvin vesielämään sopeutuneelta, oikeastaan pieneltä kalalta. Vastakuoriutuneena se hengittää pään sivuilla olevilla ulkoisilla kiduksilla, jotka ovat hyvin samanlaiset kuin salamanterien, keuhkokalojen ja niilinhaukien toukkien kidukset – ilmeisesti siis evolutiivinen jäänne kalojen evoluution varhaisista vaiheista.
Myöhemmin kidukset siirtyvät pään sisällä oleviin kiduskammioihin kuten useimmilla kaloilla. Nuijapäällä on myös kylkiviiva-aisti, joka sekin lienee peräisin kalaesi-isiltä. Vahvassa pyrstössä on litteä evä. Levien sulattamiseen sillä on pitkä, kierteinen suolisto, joka näkyy läpikuultavan vatsanahan läpi selvästi.
Ensimmäisenä merkkinä tulevasta muodonmuutoksesta on takajalkojen kasvu. Niiden olemassaoloon eläimellä on aikaa tottua, mutta varsinainen muodonmuutos rajuine mullistuksineen tapahtuu lyhyessä ajassa, monilla lajeilla vain päivässä.
Muodonmuutoksen aikana nuori sammakko ei syö, vaan kuluttaa omaa häntäänsä ravinnoksi. Ruoka ei maistu, koska sekä suu että vatsa ovat muuttamassa muotoaan. Pyöreä suu leviää saalistajan leveäksi kidaksi, hampaat puhkeavat ja kallon luut vääntyvät uuteen asentoon. Mahtaapa tuntua oudolta!
Samaan aikaan etujalat tunkevat ulos kiduskammiosta, missä ne kasvoivat näkymättömissä. Kidukset sen sijaan surkastuvat, ja sammakon on alettava käyttää upouusia keuhkojaan. Vatsanpuruiltakaan se ei varmaan säästy, koska suuri osa suolistoa katoaa. Petoeläin ei tarvitse kasvinsyöjän pitkää suolta.
Lopulta jokin vaisto vetää (varmaankin aika hämmentyneen) pienen sammakon syntymävesistään maalle ja saa sen jahtaamaan levän sijaan pieniä eläimiä. Samoihin aikoihin kuiville voi nousta satoja tai tuhansiakin sormenpään kokoisia sammakkolapsia. Kuiville noustessaan niillä on usein vielä pieni hännäntynkä, joka surkastuu pian pois.
Nuijapään muuttuminen päivässä täysin toisenlaiseksi eläimeksi on juuri sellainen ihme, jota hämmästeltäisiin yleisesti, jos se tapahtuisi jollain eksoottisella, trooppisella eläimellä. Kotimaiset sammakot ovat kuitenkin niin tuttuja, että paljon enemmän yllättää se tiedonmuru, ettei kaikilla sammakoilla suinkaan ole nuijapäävaihetta. Itse asiassa suoraan pienoiskokoisiksi sammakoiksi kuoriutuvia lajeja on niitäkin tuhatmäärin.
planeetanihmeet.wordpress.com 
Reblogged this on ollipursi and commented:
Nuijapäistä sammakkoja.
” Kotimaiset sammakot ovat kuitenkin niin tuttuja, että paljon enemmän yllättää se tiedonmuru, ettei kaikilla sammakoilla suinkaan ole nuijapäävaihetta. Itse asiassa suoraan pienoiskokoisiksi sammakoiksi kuoriutuvia lajeja on niitäkin tuhatmäärin.”
Kyllä. Olen yllättynyt. Sammakoista on moneksi, vaikka harvoin niille kai uhraa ajatustakaan normaalissa arjessaan. Paitsi silloin kun ne säikyttelevät kiipeilemällä pitkin metalliverkkoa supervauhdilla. Siinä ne kynnetkin näkyivät hyvin.