Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille!
Töiden kanssa on viime aikoina pitänyt kiirettä, mutta vasta kun eräs pitkäaikainen lukija lähetti viestin ja kysyi, onko Erään planeetan ihmeitä jäänyt tauolle, tajusin kuinka pitkä aika edellisestä artikkelista onkaan. Lupasin ryhdistäytyä, ja tässä sitä nyt ollaan. Lähipäivinä alan taas julkaista kunnollisia artikkeleita, mutta kerrattakoon tässä vähän kuulumisia.
Olen vuodenvaihteen molemmin puolin työstänyt muun muassa kolmen oppikirjan kuvituksia ja osallistunut Kuopion museossa aivan kohta aukeavan Elämän historia -näyttelyn tekemiseen. Siitä on tulossa iso ja hieno, vaikka itse sanonkin!
Jotta homma ei menisi pelkäksi piirtelyksi, olen kirjoittanut juttuja Tiede-lehteen, Helsingin Sanomiin ja Geo-lehteen, Sieppoon, Herpetomaniaan ja Uudenkaupungin Sanomiin. No, kuulostaahan se näin auki kirjoitettuna aika paljolta ja siltä on kyllä tuntunutkin!
Lisävipinää ovat tuoneet uudet perheenjäsenet. Joulukuussa meille muutti kolme kesyrottaa, jotka ovat osoittautuneet juuri niin älykkäiksi ja rakastettaviksi pikku riiviöiksi kuin lajinsa edustajat tyypillisesti ovat. Vaikka nekin sotkevat ja vaativat virikkeitä, tuntuu niiden hoito kuitenkin sekä vähemmän työläältä että kiitollisemmalta puuhalta kuin neitokakadujen, joista luopumisesta kirjoitin viime vuonna. Tärkeämpää on, että olen jokseenkin varma, että rottani ovat onnellisia, mitä en suurimman osan ajasta voinut sanoa linnuista.
Tammikuussa vietimme pari viikkoa maalla talonvahtina, missä töiden kustannuksella upposi yllättävän paljon aikaa reippaaseen ulkoilmaelämään, kuten koirien ulkoiluttamiseen, hakelämmityksestä huolehtimiseen ja kotkien kyttäämiseen piilokojusta käsin. Työtehoa ei varsinaisesti auttanut myöskään matkalla tapahtunut täpärä hirven väistö ojaan. Vaikka kenellekään ei mitään sattunutkaan, meni tapauksesta toipumiseen yllättävän paljon aikaa. Täytyy myöntää, että elämä kaupungissa on paljon tuotteliaampaa.
Kaikesta huolimatta sain viime vuonna aikaiseksi jonkinlaisen kokonaisuuden pikkuartikkeleita teemalla Viikon pieni ihme, ja tämän blogin lukijamääräkin jatkoi hidasta nousua. Vuoden aikana klikkauksia kertyi tilastojen mukaan kaikkiaan 82 383. Suosituimmaksi artikkeliaiheeksi nousi koirantassujen popcornintuoksu lähes kuudella tuhannella lukijalla.
Tässä vielä koko pikkuartikkelisarja:
- Ripsissäsi asuu punkkeja
- Miksi koirantassut tuoksuvat popcornilta?
- Elävä fossiili kylpyhuoneessa
- Miljoonakalojen salatut elämät
- Linnuilla on tylsää elokuvissa
- Lutikoiden väkivaltainen perhe-elämä
- Kesyrotan epätodennäköiset juuret
- Muodonmuuttajia katuojassa
- Spermaa juovat kalat
- Kultakalan viinanhuuruinen salaisuus
- Perhosen lapsuusmuistot
- Punatulkun piilevät kyvyt
- Hedelmä ilman kukkaa
- Olemme kaikki raidallisia
Tämän vuoden pikkuartikkelisarjaksi tulevat Viikon luontoäänet. Toisin kuin Yleisradion samannimisessä konseptissa, tässä sarjassa ei opetella kotimaisten lintujen ääniä, vaan tutustutaan omituisiin ja yllättäviin eläinten ääniin eri puolilta maailmaa. Tiesitkö esimerkiksi, että koalauros karjuu äänellä, joka selvästi kuuluu monta kertaa isommalle eläimelle?
planeetanihmeet.wordpress.com 
Hei, mukavaa, että palailet blogin pariin! :)
Jee, ihanaa!
Mahtavalta kuulostaa!
Hei, osuin sivullesi kun etsin vastausta kysymykseen: poikkeaako kalojen fysiologia nisäkkäiden fysiologiasta. Tarkemmin; onko ihmisille tarkoitettu fysiologinen 0,9% keittosuola sopiva myös kaloille ja kalan mädin puhdistukseen. KIitos vastauksesta ja vinkeistä.