Ulkona on vielä paksu hanki, mutta lisääntyvä valo on jo herättänyt huonekasvit kevääseen. Eikä ihmekään: keskitalvella ne eivät saaneet aurinkoa lainkaan, ja nyt ne kylpevät eteläikkunan auringossa suurimman osan päivää. Huoneenlämpökin on kiivennyt kuudestatoista yli kahteenkymmeneen.
Itsellenikin tulee ihanan keväinen olo, kun kaikki kasvit puskevat uusia lehtiä yhtä aikaa. Olenkin istuttanut taas niin paljon kaikkea uutta, että ihan tulevan liikkumatilan vuoksi toivon taimille kohtuullista kuolleisuusprosenttia. Etenkin chilien kohdalla.
Tänään kaikki näyttivät niin terhakoilta, että päädyin käyttämään reilusti aikaa niiden ihailuun kamera kädessä. Tässä muutamia parhaita tuloksia täälläkin jaettavaksi.
Ituadiantumin (Adiantum caudatum) nuoret lehdet ovat ujon oloisesti kerällä ja hauskan vaaleanpunaisia. Kasvi on läheistä sukua yleisemmälle viheradiantumille eli hiussaniaiselle (A. raddianum), vaikka näyttääkin lehtiensä puolesta enemmän ”tavallisilta” saniaisilta. Aikuiset lehdet ovat pikkuisten siipien muotoisia. Tämä kaveri löytyi Viherlandian aletiskistä 50 sentillä. Olin vähällä tappaa sen kuivuuteen heti alkuun, mutta kun älysin istuttaa sen isoon ruukkuun ja seurata kosteustilannetta aktiivisesti, se on palkinnut näillä hienoilla lehtirullilla.
Tässä kasvattelee kultaimarre (Phlebodium aureum) uutta lehteä karvaisesta juurakostaan. Nimestään huolimatta se ei ole erityisen läheistä sukua suomalaisille imarteille (tunnetuimpia ovat metsäimarre ja kallioimarre), vaikka kuuluukin samaan Polypodiales-lahkoon. Kultaimarre on luonnossa lähinnä epifyyttinä kasvava saniainen, joka tuntuu sopeutuvan monenlaisiin oloihin: sitä esiintyy niin Karibialla, Etelä-Amerikan sademetsissä kuin Floridan soillakin. Huonekasvina sen ainoaksi haittapuoleksi näytetään useimmissa kirjoissa mainitsevan suureksi kasvaminen. Kyseessä tuntuu muutenkin olevan ihmekasvi: sitä käytetään lääkkeenä mm. yskään, Alzheimerin tautiin, dementiaan, psoriasikseen ja valkopälveen. Sillähän se huonekasvin koko pysyy kurissa, kun silloin tällöin pureskelee lehden tai pari.
Ja vielä yksi saniainen. Tämä on jokin jaavansaniaislaji (Microsorum sp.). Sen tarkempaa nimeä ei ole kasville löytynyt, mutta epäoppineen googlailun perusteella kengurusaniaisen (M. pustulatum) eräät muunnokset näyttävät samalta. Se kasvattaa luikertelevia, täplikkäitä maavarsia, jollaisesta tämäkin nuori lehti kurkottaa. Kurkottelevan kasvutapansa vuoksi se kaipaisi laakeaa ruukkua, jollaiseen voisinkin sen siirtää, kunhan saan aikaiseksi. Nyt se kurkottelee jo kohti naapurina olevan posliinikukan ruukkua, vaikkei ole talven aikana tuolla vetoisalla ikkunalla juurikaan suostunut kasvamaan.
Tästäkin vähän kärsineen oloisesta rungosta puskee uutta kasvua. Kyseessä on jo useampi vuosi sitten multaan siirretty ”onnenbambu” eli ruokotraakkipuu (Dracaena sanderiana). Silloin tällöin olen pätkinyt sitä ja istuttanut tyngät takaisin ruukkuun, ja tuloksena alkaa kohta olla kivannäköinen traakkipuupensaikko. Talvella tuokaan ei juuri reagoinut mihinkään, mutta nyt ovat lehdettömät tikutkin alkaneet kasvattaa pieniä vihreitä alkuja.
Tamarillossa (Solanum betaceum) alkaa olla trooppista tunnelmaa. Istutin tämän siemenestä lokakuussa, ja nyt sillä on korkeutta kolmisenkymmentä senttiä. Se on itse asiassa ensimmäinen oikeasti onnistunut siemenkasvatuskokeiluni, joten olen aika ylpeä siitä. Tamarillo eli puutomaatti on ruokakaupan tiskiltäkin toisinaan löytyvä hedelmä, joka kuuluu samaan jättiläismäiseen Solanum-sukuun perunan, tomaatin ja munakoison kanssa. Siitä pitäisi ilmeisesti kasvaa pieni puu. Kasvi on kotoisin Andeilta, ja ilmeisesti kosteilta seuduilta: ainakin ruukkukasvina se on juoppo.
Tämä ei näytä perinteiseltä huonekasvilta, eikä se sellainen olekaan. Kuvassa on rusolehden (Ludwigia sp.) ilmaverso. Suurin osa kasvista sijaitsee veden pinnan alapuolella akvaariokasvina. Monet akvaariokasvit ovat luonnossa myös rantapenkkojen ja soiden asukkaita, ja ne on aika helppo totuttaa maalla kasvamiseen kotioloissakin. Ne vain tuppaavat vaatimaan niin suurta ilmankosteutta, etteivät ainakaan talvisin lämmitetyssä asunnossa pärjää. Kaikenlaisiin terraarioihin, vivaarioihin, kasvikaappeihin ja pullopuutarhoihin ne sopivat mainiosti, ja ovat usein näyttäviä. Olen jo jonkin aikaa suunnitellut perustavani puutarhan leveäsuiseen viinipulloon. Sinne voisin istuttaa maalle totutettuja akvaariokasveja: tämän rusolehden lisäksi vaikkapa konnanputkea (Hydrocotyle leucocephala) ja ruskomelalehteä (Cryptocoryne wendtii).
Pikkuruinen chilintaimi, lajikkeeltaan tarkemmin tunnistamaton thai-chili (Capsicum annuum) aloittelee ensimmäisen varsinaisen lehtiparinsa kasvatusta. Nämä ovat ensimmäiset chilinkasvatuskokeiluni, ja ainakin alkuun on päästy mukavasti. Vielä näiden kanssa on hyvää aikaa mokata. Lilylle kiitokset siemenistä!
Kasveja aliarvostaa helposti, vaikka ne ovat tavattoman kiinnostavia ja monimuotoisia eliöitä siinä missä eläimetkin. Ja kasvien kohdalla voi kerätä helposti kotiinsa laajan valikoiman eksoottisia lajeja pienellä vaivalla. Kukkakauppojen, kaupan hedelmätiskien ja siemeniä myyvien nettikauppojen valikoimat ovat hämmästyttävän suuria. Eläinten kohdalla vastaava on huomattavasti kalliimpaa ja työläämpää, ja lajivalikoimakin on huonompi.
planeetanihmeet.wordpress.com 