Spinosaurit – kaikkien aikojen kalastajat

Harjaselkäinen Spinosaurus tunnetaan Jurassic Park 3 -leffan tähtenä. Elokuvassa otuksen suurin ansio oli olla ”vielä suurempi kuin Tyrannosaurus!” Sitähän se toki onkin, mutta Spinosauruksella sukulaisineen on paljon mielenkiintoisempiakin ominaisuuksia kuin suuri koko. Ne ovat nimittäin eräitä kaikkein erikoisimmista ja kiehtovimmista petodinosauruksista. Tässä kirjoituksessa teen pienen vilkaisun näiden outojen muinaisten petojen maailmaan.

(kuva: Deviantartin nimim. Alnus)

Spinosaurien erikoiseen joukkoon kuuluu neljä edes jotensakin hyvinsäilyneistä jäänteistä kuvattua lajia. Lisäksi heimon edustajille kuuluneita irtohampaita on löydetty eri puolilta maailmaa. Laajasta levinneisyydestään päätellen ne ovat olleet aikanaan menestyksekkäitä eläimiä: fossiileja on löydetty muun muassa Kiinasta, Thaimaasta, Tunisiasta, Egyptistä, Algeriasta, Brasiliasta, Espanjasta ja Englannista. Ensimmäiset spinosaurit ilmestyvät fossiiliaineistoon jurakauden lopulla, ja ryhmä eli kulta-aikaansa liitukauden alkupuolella. Myöhäisimmät merkit spinosaureista ovat liitukauden keskivaiheilla, hieman vajaat 100 miljoonaa vuotta sitten. Ne siis näyttävät eläneen noin 50 miljoonan vuoden kultakauden ja kadonneen sitten.

Kaikki tunnetut spinosaurit ovat olleet isoja eläimiä: pituutta niillä on ollut Irritatorin kahdeksasta metristä Spinosauruksen 16 metriin, ja suurimmat saattoivat painaa yhdeksänkin tonnia. Vertailukohteena voi toimia Tyrannosaurus, jonka aikuispituus oli 12 metrin tienoilla ja paino kuutisen tonnia. Suurimmat spinosaurit olivat siis reilusti suurempia kuin tämä dinosaurusmaailman tähti.

Spinosaurit muistuttavat ruumiinrakenteeltaan muuten varsin paljon muita isoja theropodeja (petodinosauruksia), mutta niiden pää on aivan erilainen. Kuono on kapea ja pitkä kuin krokotiileilla, ja hampaat kaartuvat (kuvan Spinosaurus Wikipediasta). Näin hento kuono ei varmasti sovi suurten, rimpuilevien eläinten raateluun, joten spinosaurien elintavat ovat pitkään olleet paleontologien ihmettelyn aiheena. Jurassic Parkin kohtaus, jossa Spinosaurus tappaa Tyrannosauruksen puremalla sen niskan poikki, olisi tietenkin ollut mahdoton.

Spinosaurus on lisäksi ainutlaatuinen siinä, että sen selkärangan luupiikit kasvoivat yli puolitoista metriä pitkiksi, ja muodostivat luultavasti joko purjeen tai kyttyränkaltaisen koristuksen eläimen selkään. Sen tarkoitusta ei tunneta, mutta on mahdollista, että se auttoi lämmönsäätelyssä; aurinkoa vasten käännettynä se olisi kerännyt lämpöä tehokkaasti, pois auringosta ollessaan taas toiminut tehokkaana lämmönhaihduttajana. Toinen vaihtoehto on, että purje (tai kyttyrä) oli kirkkaan värinen ja sitä käytettiin lajitovereille viestimisessä.

Perhesuhteista

Erikoisuudestaan huolimatta spinosaurit istuvat mukavasti theropodien sukupuuhun. Ne kuuluvat mukaansa nimettyyn sukupuun haaraan nimeltä Spinosauroidea, jossa  niiden lähimpiä sukulaisia ovat sellaiset keskikokoiset ja isot ”perustheropodit” kuin Monolophosaurus, Torvosaurus ja Megalosaurus. Oheisessa sukupuussa näkyy Spinosauroidea-ryhmän asema muutamaan muuhun tuttuun ryhmään nähden (Baryonyx-kuva: Márcio Luiz).

Hyvin tunnetut spinosaurit jakautuvat kahteen haaraan: varhaisemmat lajit Baryonyx ja Suchomimus kuuluvat Baryonychinae-alaheimoon, myöhemmin liitukaudella esiintyneet Irritator ja Spinosaurus Spinosaurinae-alaheimoon (kuvat: Scott Hartman). Lisäksi on nimetty joukko hampaista tunnettuja spinosaureja, kuten Siamosaurus, Suchosaurus ja Asiamericana.

Elintavat sitäkin erikoisemmat

Spinosaurit ovat siis vain yksi haara muuten ihan tavanomaiselta näyttävässä theropodien ryhmässä. Kuitenkin niiden kallot, ja todennäköisesti siis elintavat, ovat aivan erilaiset kuin sukulaistensa. Krokotiilimainen pää tuo oitis mieleen kalastuksen, mutta paleontologit ovat pitkään olleet skeptisiä sen suhteen: muussa ruumiissa ei juuri näy mitään uimiseen viittaavia sopeumia, kuten räpylämäisiä jalkoja tai vahvaa, pystysuunnassa litistynyttä häntää. Spinosaurit siis näyttävät maaeläimiltä päätä lukuunottamatta (kuvassa yllä Baryonyx, alla läheistä sukua oleva perinteisempi Torvosaurus. Kuva on omani). Nykyään eläviä vastineitakin on äkkiseltään vaikea keksiä. Valtava koko saa kaladieetin tuntumaan epätodennäköiseltä, sillä nykyään mikään haikaraa suurempi maaeläin ei syö pääravinnokseen kalaa.

Spinosaurien ruokailutavoista on kuitenkin saatu hieman suoraakin tietoa. Leukojen mekaniikan vertailu on osoittanut, että Baryonyxin leukojen rakenne ja puruvoima oli hyvin lähellä nykyisten gaviaalien vastaavaa (kuvassa valegaviaali). Gaviaalit ovat nykyään elävistä krokotiileista vahvimmin kalansyöntiin erikoistuneita. Baryonyxin ja Spinosauruksen vatsoista on löydetty kalansuomujen fossiileita, jotka myös viittaavat siihen, että nämä eläimet olivat kalansyöjiä. Lisäksi on suoraa todistusaineistoa siitä, että spinosaurit ovat syöneet nuoria hadrosaureja ja siipisaureja.

Tuore tutkimus vertasi luiden ja hampaiden happi-isotooppien suhteita spinosaurien, tavallisten theropodidinosaurusten, vesikilpikonnien ja krokotiilien fossiilien välillä. Tuloksena oli kuin olikin, että spinosaurit muistuttivat enemmän vesikilpikonnia ja krokotiileja kuin sukulaisiaan. Todennäköisesti ne siis viettivät suurimman osan ajastaan vedessä tai veden äärellä.

Kokonaisuudessaan näyttäisi siltä, että spinosaurit olivat opportunistisia, mutta kalaravintoon painottuneita vesistöjen asukkeja. Ne tuskin olivat erityisen hyviä uimareita, mutta kahlailu ja vedessä makoilu ovat varmasti niiltä onnistuneet. Niiden nykyaikaisia vastineita voisivat olla vaikkapa Pohjois-Amerikan harmaakarhut, jotka syövät lohen kutuaikaan suuria määriä kalaa. Kenties spinosaurien elinalueilla kalaa oli tarjolla ympäri vuoden riittäviä määriä ylläpitämään näinkin suurten kalansyöjien elämää. Samoilta aikakausilta tunnetaankin parimetrisiä keuhkokaloja ja muita hyvin suuria kalalajeja.

Niinpä tuoreet näkemykset spinosaureista ovatkin jotain tämänsuuntaista (kuva: Felipe Elias):

Lähteitä:

Amiot ym. 2009: Oxygen isotope evidence of semi-aquatic habits among spinosaurid theropods.

Buffetaut ym. 2004: Pterosaurs as part of a spinosaur diet.

Rayfield ym. 2007: Functional morphology of spinosaur ”crocodile-mimic” dinosaurs.

http://en.wikipedia.org/wiki/Spinosauridae

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: