Näin piirrät dinosauruksesi, osa 2

Kuten edellisessä artikkelissa lupailin, nyt piirretään muinaiseläin ja katsellaan samalla vähän myös työvälineitä ja puuhaan kuluvaa aikaa. Omat tärkeimmät välineeni ovat kuvassa: tussi- ja luonnospaperia, lyijykynä ja pyyhekumeja ja kapeita piirrustustusseja. Väreinä toimivat sarjakuvatussit (Copic, Promarker ja Flexmarker) sekä vesiliukoiset puuvärit. Kuvasta puuttuu vielä kapea sivellin, jolla puuvärejä levitetään.

Sanotaanpa, että kohteena on Dorygnathus banthensis -siipisauri. Se ei tosin ole dinosaurus, mutta muinainen eläin kuitenkin, joten otsikko ei toivottavasti ole toivottoman harhaanjohtava. Tämä Saksan Posidonia-saviliuskekivistä tunnettu siipisauri eli 180 miljoonaa vuotta sitten eli jurakauden alussa.

Näin piirrät dinosauruksesi, osa 1

Rakkaalta vakiokommentoijaltani Okapilta voi aina odottaa joko napakkaa kritiikkiä tai hyviä ajatuksia – ja usein molempia. Tällä kertaa Okapi ehdotti että valottaisin, kuinka muinaiseläinrekonstruktioni syntyvät. Olenhan piirtänyt varmaankin satoja dinosauruksia, siipisaureja, mammutteja ja ties mitä muinaisten aikojen olentoja omaksi ilokseni, eri puolille internettiä (eniten niitä löytää DeviantArtista), ja muutaman lehtiinkin.

Maailmassa on paljonkin ihmisiä, jotka olisivat minua pätevämpiä puhumaan muinaisten eläinten eloon herättämisestä, ja jokunen heistä varmaankin lukee tämän artikkelin ja irvistelee epäpätevyydelleni. Kysymyshän oli kuitenkin siitä, kuinka minä rekonstruktioni teen. Sen voin kyllä kertoa, ja ehkäpä siitä on aiheesta kiinnostuneille iloa ja hyötyä.

Tämä artikkeli keskittyy pitkälti dinosauruksiin, koska niillä on kummallinen taipumus aina varastaa huomio. Tämä kaikki kyllä pätee muihinkin muinaiseläimiin, erityisesti niihin, joilla ei enää ole läheisiä eläviä sukulaisia.

Maijan siluettitehdas

Kaiken tieteellisen tiedon pitää olla julkista, ja tieteen tekoon tarvittavan materiaalin tulee olla kaikkien saatavilla. Kaunis ajatus, mutta ei kai sillä ole mitään mahdollisuutta toteutua?

Itse asiassa tätä utopiaa kohti edetään hurjin harppauksin, kiitos internetin ihmemaailman. Otetaan esimerkiksi genetiikka: kuka tahansa voi vaikkapa ladata DNA-sekvenssejä GenBankista ja käsitellä niitä Megalla, tehdä sukupuita MrBayesilla, vertailla eliöiden genomien kokoja Animal Genome Size Databasessa, ja lukea alan tieteellisiä artikkeleita PubMed Centralista.

Suurten organisaatioiden lisäksi töitä tieteen julkistamiseksi tekevät myös yksittäiset ihmiset, niin tieteilijät kuin harrastajatkin, ja tähän joukkoon itsekin tällä blogilla pyrin. Lukuisien erinomaisten tiedeblogien lisäksi työtä tekee esimerkiksi Dave Honen perustama Ask a Biologist, Wikidino (jolle puolestaan piirtäjät, muiden muassa minä, ovat antaneet luvan käyttää töitään) ja Nobu Tamuran Palaeocritti. Tuoreimpana joukkoon on liittynyt vasta muutaman päivän käynnissä ollut Phylopic, joka onkin erityisen mielenkiintoinen.