Syvänmeren savuttajat: kuin vieraalla planeetalla

lossy-page1-1280px-east_scotia_ridge_-_plos_biol_04-tif
Valkoisia rapuja ja nilviäisiä mustan savuttajan savupiipuilla. Paikan nimi on Ivory Tower. Kuva: Rogers ym. 2012/Plos Biology.

Oli varmaan yksi tieteenhistorian tyrmistyneimmistä hetkistä, kun sukellusvene DSV Alvinin valot ensi kertaa osuivat syvänmeren vulkaaniseen purkausaukkoon helmikuun 17. päivänä vuonna 1977. Tiedettiin, että merenpohjasta voi pulputa kuumaa, metallipitoista vettä, mutta kukaan oli tuskin osannut edes uneksia, että sen luona olisi elämää.

Mutta siellä ne olivat. Mikrobeja kasvoi paksuna mattona mustana savuavan aukon ympärillä, ja niiden yllä huojuivat jättiläiskokoiset putkimadot kuin puutarhaletkun pätkät. Sittemmin samanlaisia vulkaanisia syvänmeren keitaita on löydetty eri puolilta maailmaa. Niissä elää melkoinen ihmeiden eläintarha – elämää on jopa satatuhatta kertaa tiuhemmassa kuin ympäröivällä merenpohjalla, joskus kasoiksi saakka. Lajit ovat outoja, ja niin ovat maisematkin. Siitä kertovat savuttajille annetut mielikuvitukselliset nimet: Loki’s Castle, Eel City, Magic Mountain. Jatka lukemista ”Syvänmeren savuttajat: kuin vieraalla planeetalla”

Mainokset

Viikon outo eläin: rautaetana

crysomallon squamiferum scaly-footed gastropod maija karala

Syvänmeren savuttajien tuntumassa elää kaikenlaisia kummajaisia. Kemosynteettisistä jättiläisputkimadoista puhuin jo aiemmin yhteyttävien eläinten yhteydessä, mutta on siellä muutakin. Tämän viikon outo eläin on Crysomallon squamiferum -nilviäinen. Se on tiettävästi maailman ainoa eläin, jolla on yllään metallipanssari.

Intian valtamerta halkovan keskiselänteen rinteiden mustilla savuttajilla elävän kotilon pehmeä jalka on metallinkiiltoisten suomujen peitossa. Tarkempi tarkastelu osoittaa, että suomut ovat rautaa. Ne koostuvat erilaisista rautasulfaateista, muun muassa katinkullasta, joita on tarjolla runsain mitoin syvänmeren savuttajien läheisyydessä. Myös kotilon kuoren pintakerros on samaa metallipinnoitetta.

Arvellaan, että kotilo suojautuu haarniskallaan petomaisia taskurapuja vastaan. Insinöörit ovat innostuneet etenkin kotilon kuoren mahdollisuuksista. Siinä on kolme kerrosta: ulomman metallikuoren ja sisemmän kalkkikuoren välissä on pehmeä orgaaninen kerros, joka tekee kuoresta sekä kovan että sitkeän, joten kuori ei murru, vaikka se joutuisi isonkin ravun saksen puristukseen. Keinoja sen jäljittelyyn on jo tutkittukin.

Aurinkovoimalla käyvät eläimet

Jellyfish_Lake

Maapallon elämä perustuu pääosin auringonvaloon. Omavaraiset eliöt, kuten kasvit ja levät, käyttävät auringonvalon energiaa kasvuunsa. Jotkin erikoistapaukset saattavat käyttää siihen auringonvalon sijaan jotain eksoottisempaa, kuten rikkivetyjä tai radioaktiivista säteilyä. Eläimet puolestaan ovat toisenvaraisia: ne syövät kasveja tai toisiaan saadakseen auringonvalon energiaa mutkan kautta. Vai kuinka?

Vaikka aurinkovoimalla toimivat eläimet eivät meille kuivan maan asukkaille tunnu aivan arkipäiväisiltä tuttavuuksilta, ne ovat yllättävän tavallisia. Etenkin valtamerissä erilaisin mielikuvituksellisin keinoin yhteyttävät eläimet ovat siinä määrin yleisiä, että toimivat kokonaisten ekosysteemien perustana (kuva: yhteyttäviä meduusoja Palaulla. Onyo/Wikitravel). Ja ne ovat todella outoja. Jatka lukemista ”Aurinkovoimalla käyvät eläimet”

Merenkuninkaan saleissa

Tumman syvyyden läpi ei loistanut kuu eikä tähti. Vihreys tummui mustuudeksi jossa ainoa valonpilkahdus oli peräisin isoista ohi lipuvista hohtavista kaloista.

J. R. R. Tolkienin Roverandom-tarina vuodelta 1925.

Lähes kaksi vuotta sitten kirjoitin artikkelin syvänmeren eläimistä. Se oli tämän blogin ensimmäisiä artikkeleita, mutta hämmästyksekseni se on edelleen luetuimpien joukossa: yhteensä se on luettu yli kaksi ja puoli tuhatta kertaa. Koska blogiin tulijoiden suosituin hakusana on tänäkin päivänä ”syvänmeren kalat”, päätin tarjota aiheesta jotain oikeaa luettavaa vanhan, pintapuolisen artikkelin ohella. Artikkelia kirjoittaessa mopo lähti käsistä kun tajusin, kuinka monimuotoisia ja outoja syvänmeren kalat ovatkaan, joten tällä kertaa luettavaa on luvassa vähän enemmän.

Yksityisiä taskulamppuja, karvaisia kalantoukkia, valoelimiä kitalaessa, todella kunnianhimoisia petoja ja maailman runsaslukuisimpia kaloja. Syvänmeren kaloista tiedetään tuskin edes pintaraapaisun vertaa. Minkälaisia ihmeitä onkaan vielä löytämättä? (Kuva: kolmijalkakala/NOAA) Jatka lukemista ”Merenkuninkaan saleissa”

Vieras maailma aivan naapurissa

maaEräs alue maapallolla tunnetaan huonommin kuin Kuun pinta. Itse asiassa siellä on käynyt vähemmän ihmisiä kuin Kuussa, vaikka se kattaa yli 60 % planeettamme pinta-alasta. Joka kerta kun siellä käydään, tunnutaan tekevän mullistavia löytöjä ja kuvaavan tieteelle uusia lajeja, mutta käynnit ovat silti harvassa. Vaikka nämä paikat on harvinaisen helppo löytää, tutkimusmatkailu siellä on sekä kallista että vaarallista vielä nykytekniikallakin. (kuva: Nasa)

Lisäys (26.3.2012): niille, jotka etsivät tietoa syvänmeren kaloista, sitä löytyy laajemmin uudesta Merenkuninkaan saleissa -artikkelista.

Jatka lukemista ”Vieras maailma aivan naapurissa”