Mikä, jos mikään, on koira? Osa 3, roskisdyykkarista herkuttelijaksi

Osa 1: koiran juurilla

Osa 2: ”se yrittää dominoida”

Osa 4: koiraa karvoihin katsominen

Suurimman osan historiaansa koira lienee ollut ihmisasutuksen liepeillä elävä eläin, joka ansaitsi ruokansa tekemällään työllä: vartioimalla ja metsästämällä. Evääksi oli tarjolla sitä, mitä ihmisiltä sattui liikenemään ja mitä koirat onnistuivat itse pyydystämään.

Koirien hyvinvointiin kiinnitetty intohimoinen huomio on uusi ilmiö. Se tarkoittaa, että ihmisen paras ystävä saa vihdoinkin ansaitsemaansa rakkautta ja huolenpitoa, ja toivottavasti myös sille sopivaa ravintoa. Jos lähestytään taas asiaa biologian kautta, mikä mahtaa olla koiran luonnollinen ruokavalio?

Mikä, jos mikään, on koira? Osa 2, ”se yrittää dominoida”

Osa 1: koiran juurilla

Osa 3: roskisdyykkarista herkuttelijaksi

Osa 4: koiraa karvoihin katsominen

Jos koira on susi, sen kanssa täytyy kommunikoida susien kielellä. Koiranomistajien keskuudessa on vuosikymmeniä elänyt käsitys, että susilla on jäykkä, hierarkkinen arvojärjestys, jonka ympärillä niiden elämä pyörii. Tästä on päätelty, että koirien ongelmakäyttäytyminen yleensä johtuu siitä, ettei ihminen ole ollut sille tarpeeksi selkeä alfayksilö, laumanjohtaja.

Mutta mikähän on totuus? Onko koira yhtä hierarkkinen kuin susi – ja kuinka hierarkkinen susi sitten oikeasti on?

Hukka perii ilman hukkaa

Mitä yhteistä on leijonalla, maakotkalla  ja valkohailla? Paitsi paikka ravintoketjun huipulla, suuria petoja yhdistää myös hankala suhde ihmiseen. Erityisesti eurooppalaiseen kulttuuriperintöön kuuluu petoviha: pedot on keskiajalta saakka katsottu vahinkoeläimiksi, joiden hävitys viimeiseen karvaturriin saakka on vain hyvä työ, suorastaan kansalaisvelvollisuus (kuva: elandin ja leijonan luurangot Oklahoman osteologian museosta, Wikipedia).

Velvollisuuden täyttämiseen on kannustettu tapporahoilla. Suomessakin on niitä maksettu vuodesta 1647 aina vuoteen 1975 saakka. Ihan pelkkänä hyväntekeväisyytenä petoja ei kuitenkaan vainottu, vaan takana oli myös taloudellinen hyöty. Ajateltiin, että suurpetojen hävitys paitsi suojelee karjaa, myös kasvattaa riistaeläinten kantoja. Paikoin yritys on onnistunut: kokonaisia seutuja on puhdistettu suurpedoista.

Seuraukset eivät ole kuitenkaan olleet ihan sitä mitä odotettiin, vaan joko päinvastaiset tai jollakin muulla tavalla tyystin järjettömät. Miksi ilveksen katoaminen laskee monien sen saaliseläinten kantoja? Entä mitä ihmeen tekemistä susien määrällä on jokien kalakantojen kanssa?

Luonnonsuojelun tulevaisuus, onko sitä?

Luonnonsuojelubiologia on tunteita herättävä sekoitus karismaattisia lajeja, toivottomilta tuntuvia tilanteita, yhä uusia huonoja uutisia ja ihailtavaa optimismia. Viime aikoina uutisissa ovat olleet sarvikuonot: sarven hinta on noussut pilviin ja kaksi afrikkalaista ja yksi aasialainen alalaji ovat kuolleet sukupuuttoon vain muutaman vuoden sisällä.

Pulassa ollaan kuitenkin jo hyvän aikaa ennen varsinaista sukupuuttoa. Luonnonsuojelussa taistellaan aikaa vastaan, sillä uhanalaisten lajien populaatiot ovat yksinkertaisesti liian pieniä ollakseen elinkelpoisia pitkällä tähtäimellä – ja joskus tilaa niiden kasvuun ei yksinkertaisesti enää ole. Onko tilanne tosiaan näin toivoton, ja mistä luonnonsuojelijat oikein keräävät optimisminsa? Kuinka uhanalaisten eläinten säilymistä pyritään turvaamaan? Millaisin silmin tulevaisuuteen pitäisi katsoa?

Nisäkästieteen päivillä

Olin viikonloppuna ihan oikeassa tieteellisessä seminaarissa: Suomen nisäkästieteellisen seuran järjestämillä Nisäkästieteen päivillä. Olihan se omalla tavallaan hienoa: paikalla olivat kaikki alan suomalaiset huiput, ja opin paljon niin nisäkkäistä kuin nisäkästutkijoista. Samalla pääsin tutustumaan Lammin biologista asemaa ympäröivään upeaan maastoon.

Tässä kerron lähinnä yksittäisiä mieleen jääneitä kokemuksia, uusia jännittäviä tiedonmurusia ja ajatuksia.

Päivän kuva

Canis lupus familiaris

Kaksi kesyä sutta tuijottaa saalista. Tai tässä tapauksessa tennispalloa.

Minua ei koskaan lakkaa kiehtomasta, kuinka monenlaisia koiria on. Isoja ja pieniä, villavia ja karvattomia, karkeakarvaisia ja silkkisiä, mustia, valkoisia ja kaikkea siltä väliltä. On kaikenlaisia ruumiinmuotoja, luonteita, korvia ja häntiä. Ja kuitenkin ne ovat edelleen samaa lajia kuin harmaasusiesi-isänsä, jotka ihmiset kesyttivät kivikaudella.

Maailmassa on noin 400 miljoonaa kesyä koiraa. Verrattuna suden villien alalajien reilusti alle kahteensataan tuhanteen, kesyyntyminen on selvästi ollut kannattava taktiikka ihmisten hallitsemassa maailmassa. Ja hyvin koira onkin kesyyntynyt. Kesyille eläimille on tyypillistä neotenia, eli pennun piirteitä, niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin, säilyy aikuisuuteen. Koirilla tällaisia ovat ystävällinen luonne, uteliaisuus ja leikkisyys, pieni koko, suhteessa suurempi pää ja pienemmät aivot sekä lyhyt kuono ja suuret silmät. Luonteenpiirteet tekevät koirista helpompia asuinkumppaneita, ulkonäön piirteet taas hellyyttävän näköisiä. Äärimmäisyyksiin mennään pienimpien koirarotujen kohdalla, sillä niiden anatomia ei muistuta edes sudenpentua, vaan sikiötä.

Muitakin eläimiä on kyllä kesytetty, mutta koiriin meillä on erityinen suhde. Lapsetkin osaavat tunnistaa koirien mielialoja, vaikkeivät olisi ikinä ennen koiraa nähneetkään. Vastavuoroisesti koirat osaavat jo pentuna tulkita ihmisen elekieltä paljon paremmin kuin sudet. Ja jos kesy susi kohtaa ongelman, jota se ei osaa ratkaista, sille ei tule mieleenkään pyytää ihmiseltään apua. Koira sen sijaan hakee neuvoa isäntää katsomalla alta aikayksikön, vaikka olisi vasta pieni pentu.

Koirat ovat seuralaisiamme ja harrastustovereitamme, auttavat vammaisia, paimentavat karjaa, vartioivat omaisuutta, taistelevat puolestamme, etsivät huumeita, pommeja, ruumiita ja kadonneita, metsästävät apunamme, vetävät rekiä, parantavat sairaita, löytävät kasvaimia, hävittävät tuholaisia, esiintyvät sirkuksissa, kärsivät koe-eläiminä tai mitä ikinä keksimmekään niiltä pyytää. Ja silti ovat vielä valmiita istumaan kiltisti ja antamaan tassua. Jos joku on ihmisen paras, ystävä, se on kesy sutemme.