Viikon vikatikki: hiljaa kadonnut sorsa

1024px-RhodonessaGronvold
Ruusupääsorsapari, Henrik Grönvold, 1907.

Kuluvan vuoden toukokuussa Kazakstanissa kuoli muutaman viikon aikana käsittämättömät 120 000 saiga-antilooppia. Lopullinen selvitys tuhon syystä on vielä kesken, mutta vaikuttaa siltä, ettei ihmisellä ollut tapaukseen osaa eikä arpaa. Saigoihin nyt vain kertakaikkiaan aika-ajoin iskee tuhoisa pasteurelloosiepidemia.

Noin puolet maailman saigoista jäi kuitenkin eloon, ja kanta ponnistanee pian takaisin. Jos elettäisiin parin vuosikymmenen takaista aikaa, jolloin Neuvostoliiton hajotessa holtittomaksi yltynyt metsästys oli lähestulkoon hävittänyt saigat, olisi tällaisen epidemian osuminen samaan aikaan saattanut olla kohtalokasta.

Ehkä jotain samanlaista sattui kauniille ruusupääsorsalle (Rhodonessa caryophyllacea) 1920-luvun paikkeilla. Sorsaa metsästettiin, muttei ylettömästi, ja sen elinalueita hävitettiin, muttei ylettömästi. Äkkiä se vain oli poissa.

Jatka lukemista ”Viikon vikatikki: hiljaa kadonnut sorsa”

Viikon outo eläin: hengenvaarallinen hanhi

kynsihanhi_nimi

Afrikkalainen kynsihanhi (Plectropterus gambensis) on saanut nimensä siitä, että sillä on siivissään, no, kynnet. Oikeastaan ne ovat siipisulkien seasta esiin pistävät luupiikit, jotka näyttävät kovasti kynsiltä ja ovat juuri niin tehokkaat aseet kuin miltä kuulostavatkin. Asiaa ei ainakaan auta se, että iskujen takana ovat kynsihanhen valtavat rintalihakset, jotka pullistelevat paksun untuvapeitteen altakin.

Kynsihanhi voi painaa kuusi, joskus kymmenenkin kiloa, ja koiraan siipien kärkiväli voi olla lähes kaksi metriä. Se olisi maailman suurin hanhi, jos se vain olisi hanhi. Oikeastaan se on aivan oman kehityslinjansa edustaja, joka sijoittuu sorsalintujen sukupuussa jonnekin ristisorsien lähimaastoon. Joka tapauksessa lähes joutsenenkokoinen ja tunnetusti pahaluontoinen räpyläjalka on kynsineen hengenvaarallinen muille linnuille, ja oletettavasti myös pienemmille nisäkässaalistajille. Enkä minäkään haluaisi joutua huonoihin väleihin tämän linnun kanssa.

Eivätkä kynnet suinkaan riitä. Gambiassa elävät kynsihanhet tiettävästi syövät toukohärkiin kuuluvia kovakuoriaisia, jotka sisältävät voimakkaasti polttavaa ja rakkoja nostattavaa myrkkyä, kantaridiinia. Kynsihanheen myrkky ei pure: sen sijaan linnun liha muuttuu myrkylliseksi. Koska vain kymmenen milligrammaa kantaridiiniä voi olla aikuiselle ihmiselle tappava annos, voi gambialainen kynsihanhi hyvin osoittautua hengenvaaralliseksi vielä kuolemansa jälkeenkin.

Sivumennen sanoen kantaridiini pieninä annoksina aiheuttaa sukupuolielinten turpoamista, minkä vuoksi toukohärkiin kuuluvia espanjankärpäsiä (Lytta vesicatoria) (jotka siis tosiaan ovat nimestään huolimatta kovakuoriaisia, eivät kärpäsiä eivätkä härkäsiä) on käytetty antiikin ajoista saakka potenssilääkkeenä. Ehkä kynsihanhi osoittautuisi siksi ainoaksi eläimeksi, jonka kuivatut ruumiinosat itse asiassa toimisivat aiottuun tarkoitukseensa aasialaisessa perinnelääketieteessä.

Lisää kynsihanhesta voi lukea vaikkapa Tetrapod Zoologyn artikkelista otsikolla Death by toxic goose, Wikipediasta ja Planet of Birdsistä. Myrkyllisistä linnuista kertoo myös tämä marraskuinen Viikon outo eläin -artikkeli.