Ostinpa sitten kaloja

Eläinkaupat ovat äärimmäisen vaarallisia paikkoja. Vaikka niihin kuinka menisi vakaana aikomuksenaan ostaa vain nopeasti vähän pakollisia tarvikkeita, aina sitä huomaa seisovansa tunnin jos toisenkin jonkin häkin tai lasilaatikon edessä kuolaamassa taas uutta eläintä. Yleensä kuolauksen kohteet ovat jotakin sen verran utopistista, ettei ajatus niiden ostamisesta tule kysymykseenkään: viime aikoina esimerkiksi kameleontteja, chinchilloja, norsukaloja tai jättiläistuhatjalkaisia.

Tällä kertaa kävi huonommin.