Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘paleontologia’

blogi_lavernock_rannalla.jpg

Fossiilijahdissa Englannissa, osa 1

Juttusarjan edellisen osan lopuksi matkasimme haikein mielin Isle of Wightilta takaisin pääsaarelle, laukut jo lupaavasti fossiililöydöistä pullistellen.

Seuraavaksi ajelimme läpi New Forestin kansallispuiston (joka on sikäli osuvasti nimetty, että se ei ole metsää, vaan enimmäkseen nummea) ja kumpuilevan englantilaisen maaseudun, jossa jokainen kylä oli kuin uusi kopio Emmerdalen lavasteista.

Nyt tiedossa on ammoniitteja ja merimatelijoita Jurassic Coastilla, auringossa palanutta ihoa, eksoottisia vieraslajeja ja visiitti Walesin dinosaurusten pariin. (lisää…)

Read Full Post »

blogi_compton_bay

Vietimme puolisoni kanssa toukokuun viimeisen viikon Englannissa Björn Kurtén -klubin maastoekskursiolla. Meidät otettiin ystävällisesti mukaan, vaikka emme olekaan suoraan tekemisissä Helsingin yliopiston kanssa. Seitsemän hengen seurueemme vietti kahdeksan päivää kiertäen eteläisen Englannin fossiilikohteita. Palasimme matkalta uupuneina, pinttyneen likaisina ja vähän ruhjeilla, mutta onnellisina ja laukut fossiileja täynnä. Oli meillä mukana jopa yksi dinosauruksen palanen.

Tämä artikkeli on ensimmäinen osa matkakertomusta. Esihistoria muuttuu ihmeellisellä tavalla konkreettiseksi, kun sen kirjaimellisesti näkee kerroksina silmiensä edessä! Tällaista fossiilimatkailua voin lämpimästi suositella muillekin, eikä siihen tarvita paleontologin koulutusta. (lisää…)

Read Full Post »

microraptor_color_sinkkonen

Microraptor aidoissa väreissään. Kuva: Ville Sinkkonen.

Dinosaurusten värien piti olla mysteeri, jota tiede ei koskaan ratkaise. Tai niin sanoivat lapsuuteni dinosauruskirjat.

Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Dinosaurusvärien tieteenala on täyttänyt seitsemän vuotta. Mesotsooinen maailmankausi hahmottuu, jos nyt ei kaikissa sateenkaaren väreissä, niin ainakin paljon entistä kirkkaampana. On mustavalkoisia siipiä, raidallisia häntiä ja metallinhohtoa. Mutta kuinka ihmeessä se voidaan tietää?

Tämän artikkelin on kuvittanut puolisoni Ville Sinkkonen, joka on äskettäin loikannut vapaaksi kuvittajaksi. Tämä on ensimmäinen yhteistyöprojektimme. Klikkauksen takana siis lisää näitä hienoja maalauksia! (lisää…)

Read Full Post »

alkukalat_maija_karala

Valikoima alkukaloja ja niiden eläviä vastineita.

Puuttuva linkki selkärankaisten ja selkärangattomien eläinten välillä ei enää puutu, vaan niitä tunnetaan koko liuta. Me maaselkärankaiset, papukaijoista ihmisiin, olemme loppujen lopuksi vain pitkälle erikoistuneita kaloja. Ensimmäisten selkärankaisten eli kalojen alkuperä kertookin meidän kaikkien alkuperästä.

Ensimmäiset kalat elivät kambrikaudella, samoihin aikoihin kuin muidenkin tuttujen eläinryhmien monimuotoisuus räjähti. Ne eivät olleet paljon uivaa matoa kummempia (paleontologitkin nimittelevät niitä ”liiskatuiksi etanoiksi”). Kauemmas taaksepäin mentäessä loistokkuus vähenee entisestään: ensimmäiset kalat olivat omille teilleen karanneita toukkia. Viitteitä kalojen alkuperästä on etsitty sekä kambrikautisista fossiileista että nykyisistä ”elävistä fossiileista” – ja molemmista niitä löytyy. (lisää…)

Read Full Post »

prolacerta_nimi

Vuonna 2007 järjestetyssä amerikkalaisessa tv-debaatissa Ray Comfort ja Kirk Cameron päättelivät, ettei evoluutio voi olla totta, koska ”Crocoduckia” – ankan ja krokotiilin välimuotoa – ei ole olemassa. Cameronin esittelemässä kuvassa puuttuva krokoankka oli kirjaimellisesti kuvamanipulaatio sorsasta, jolle oli lisätty krokotiilinpää. Muita ”puuttuvia linkkejä” heidän mukaansa olivat lintukoira ja härkäsammakko.

Kaksikon käsitys evoluutiosta oli vähintäänkin omalaatuinen, mutta mikähän olisi lähin todellisen maailman vastine krokoankalle? Miltä näytti krokotiilin ja ankan viimeisin yhteinen esi-isä? (lisää…)

Read Full Post »

sharovipteryx planeetanihmeet epifyytit triaskausi maija karala

Yksi maailman kutkuttavimmista fossiilikerrostumista sijaitsee Lounais-Kirgisian karuilla vuorilla. Nykyisestä ankean harmaasta kivikkomaisemasta ei ikinä uskoisi, että kauan sitten paikalla oli rehevää metsää kasvava jokilaakso, jossa kuhisi toinen toistaan kummallisempia eläimiä. Siellä eli muiden muassa maailmanhistorian ainoa liitävä eläin, jolla oli siivet takajaloissaan. (lisää…)

Read Full Post »

Sitä tarkoittaa Yutyrannus huali -dinosauruksen nimi suomeksi käännettynä. Huhtikuun viidentenä päivänä uutiset kertoivat uudesta dinosauruslöydöstä, joka sai tarkistamaan päivämäärän uudelleen. Ei, enää ei ole aprillipäivä. Seuraavaksi otin piirtoalustan käteen ja aloin maalata oma näkemystäni uudesta, uskomattomasta eläimestä.

Yutyrannus huali oli yhdeksänmetrinen petodinosaurus, jota peittivät pehmeät untuvat. Paitsi, että se on itse Tyrannosaurus rexin läheinen serkku, se on myös suurin tunnettu dinosaurus, jonka höyhenet ovat säilyneet. Itse asiassa se on puolentoista tonnin painoisena 40 kertaa painavampi kuin edellinen ennätyksenhaltija. Kaiken kukkuraksi laji tunnetaan peräti kolmesta erinomaisesti säilyneestä, lähes täydellisestä fossiilista. (lisää…)

Read Full Post »

Older Posts »