Dinosaurusten tuhon selviytyjät

Paleogeeni MK 1
Joukkosukupuuton harvat selviytyjät perivät tyhjän maan. Mutta kuinka harva oikeastaan selvisi?

Sain heinäkuussa sähköpostilaatikkooni kysymyksen, joka oli alun perin lähetetty Kysy kirjastonhoitajalta -palveluun. Se kuului näin:

Mikä oli nykyisten selkärankaisten eläimien sukupuun rakenne liitukauden lopulla.
Siis montako (nykyisten eläimien kannalta relevanttia) lajia selvisi sukupuutosta? Luukaloja lienee niin paljon, että lajimäärän arvio riittää, mutta maaselkärankaisten tilanne voisi kiinnostaa yksityiskohtaisemminkin.

Kysymys oli vaikea, mutta sitäkin kiinnostavampi. Kuinka vakava oikeastaan oli liitukauden lopun massasukupuutto niiden eliöryhmien näkökulmasta, jotka kuitenkin selvisivät siitä? Kuinka monesta onnekkaasta nykyinen nisäkkäiden, lintujen tai muiden eläinten monimuotoisuus polveutuu? Tämä artikkeli on laajennettu versio vastauksestani. Jatka lukemista ”Dinosaurusten tuhon selviytyjät”

Fossiilijahdissa Englannissa, osa 2

blogi_lavernock_rannalla.jpg

Osa 1, osa 3.

Juttusarjan edellisen osan lopuksi matkasimme haikein mielin Isle of Wightilta takaisin pääsaarelle, laukut jo lupaavasti fossiililöydöistä pullistellen.

Seuraavaksi ajelimme läpi New Forestin kansallispuiston (joka on sikäli osuvasti nimetty, että se ei ole metsää, vaan enimmäkseen nummea) ja kumpuilevan englantilaisen maaseudun, jossa jokainen kylä oli kuin uusi kopio Emmerdalen lavasteista.

Nyt tiedossa on ammoniitteja ja merimatelijoita Jurassic Coastilla, auringossa palanutta ihoa, eksoottisia vieraslajeja ja visiitti Walesin dinosaurusten pariin. Jatka lukemista ”Fossiilijahdissa Englannissa, osa 2”

Fossiilijahdissa Englannissa, osa 1

blogi_compton_bay

Osa 2, osa 3.

Vietimme puolisoni kanssa toukokuun viimeisen viikon Englannissa Björn Kurtén -klubin maastoekskursiolla. Meidät otettiin ystävällisesti mukaan, vaikka emme olekaan suoraan tekemisissä Helsingin yliopiston kanssa. Seitsemän hengen seurueemme vietti kahdeksan päivää kiertäen eteläisen Englannin fossiilikohteita. Palasimme matkalta uupuneina, pinttyneen likaisina ja vähän ruhjeilla, mutta onnellisina ja laukut fossiileja täynnä. Oli meillä mukana jopa yksi dinosauruksen palanen.

Tämä artikkeli on ensimmäinen osa matkakertomusta. Esihistoria muuttuu ihmeellisellä tavalla konkreettiseksi, kun sen kirjaimellisesti näkee kerroksina silmiensä edessä! Tällaista fossiilimatkailua voin lämpimästi suositella muillekin, eikä siihen tarvita paleontologin koulutusta. Jatka lukemista ”Fossiilijahdissa Englannissa, osa 1”

Värejä miljoonien vuosien takaa

microraptor_color_sinkkonen
Microraptor aidoissa väreissään. Kuva: Ville Sinkkonen.

Dinosaurusten värien piti olla mysteeri, jota tiede ei koskaan ratkaise. Tai niin sanoivat lapsuuteni dinosauruskirjat.

Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Dinosaurusvärien tieteenala on täyttänyt seitsemän vuotta. Mesotsooinen maailmankausi hahmottuu, jos nyt ei kaikissa sateenkaaren väreissä, niin ainakin paljon entistä kirkkaampana. On mustavalkoisia siipiä, raidallisia häntiä ja metallinhohtoa. Mutta kuinka ihmeessä se voidaan tietää?

Tämän artikkelin on kuvittanut puolisoni Ville Sinkkonen, joka on äskettäin loikannut vapaaksi kuvittajaksi. Tämä on ensimmäinen yhteistyöprojektimme. Klikkauksen takana siis lisää näitä hienoja maalauksia! Jatka lukemista ”Värejä miljoonien vuosien takaa”

Viikon löytynyt linkki: ensimmäiset kalat

alkukalat_maija_karala
Valikoima alkukaloja ja niiden eläviä vastineita.

Puuttuva linkki selkärankaisten ja selkärangattomien eläinten välillä ei enää puutu, vaan niitä tunnetaan koko liuta. Me maaselkärankaiset, papukaijoista ihmisiin, olemme loppujen lopuksi vain pitkälle erikoistuneita kaloja. Ensimmäisten selkärankaisten eli kalojen alkuperä kertookin meidän kaikkien alkuperästä.

Ensimmäiset kalat elivät kambrikaudella, samoihin aikoihin kuin muidenkin tuttujen eläinryhmien monimuotoisuus räjähti. Ne eivät olleet paljon uivaa matoa kummempia (paleontologitkin nimittelevät niitä ”liiskatuiksi etanoiksi”). Kauemmas taaksepäin mentäessä loistokkuus vähenee entisestään: ensimmäiset kalat olivat omille teilleen karanneita toukkia. Viitteitä kalojen alkuperästä on etsitty sekä kambrikautisista fossiileista että nykyisistä ”elävistä fossiileista” – ja molemmista niitä löytyy. Jatka lukemista ”Viikon löytynyt linkki: ensimmäiset kalat”

Viikon löytynyt linkki: oikean elämän krokoankka

prolacerta_nimi

Vuonna 2007 järjestetyssä amerikkalaisessa tv-debaatissa Ray Comfort ja Kirk Cameron päättelivät, ettei evoluutio voi olla totta, koska ”Crocoduckia” – ankan ja krokotiilin välimuotoa – ei ole olemassa. Cameronin esittelemässä kuvassa puuttuva krokoankka oli kirjaimellisesti kuvamanipulaatio sorsasta, jolle oli lisätty krokotiilinpää. Muita ”puuttuvia linkkejä” heidän mukaansa olivat lintukoira ja härkäsammakko.

Kaksikon käsitys evoluutiosta oli vähintäänkin omalaatuinen, mutta mikähän olisi lähin todellisen maailman vastine krokoankalle? Miltä näytti krokotiilin ja ankan viimeisin yhteinen esi-isä? Jatka lukemista ”Viikon löytynyt linkki: oikean elämän krokoankka”

Viikon aikamatka: mysteeri Kirgisiassa

sharovipteryx planeetanihmeet epifyytit triaskausi maija karala

Yksi maailman kutkuttavimmista fossiilikerrostumista sijaitsee Lounais-Kirgisian karuilla vuorilla. Nykyisestä ankean harmaasta kivikkomaisemasta ei ikinä uskoisi, että kauan sitten paikalla oli rehevää metsää kasvava jokilaakso, jossa kuhisi toinen toistaan kummallisempia eläimiä. Siellä eli muiden muassa maailmanhistorian ainoa liitävä eläin, jolla oli siivet takajaloissaan. Jatka lukemista ”Viikon aikamatka: mysteeri Kirgisiassa”