Viikon löytynyt linkki: norsujen äidit

Tapiirimainen alkunorsueläin Moeritherium. Tämä malli asustaa Lontoon luonnonhistoriallisessa museossa.

Norsueläimet ovat yksi nisäkäsmaailman menestystarinoista. Viime jääkauden lopulla ne puuttuivat vain Australiasta ja Antarktikselta. Norsueläimet olivat paitsi yleisiä, myös tärkeitä ekosysteemien insinöörejä. Ne muokkasivat kasvillisuutta, kaatoivat puita, mylläsivät maata ja loivat elinympäristön lukuisille muille lajeille. Sitä kolme elävää lajia edelleen tekevät.

Kärsäkäs menestystarina oli Afrikan lahja maailmalle. Maailman vanhimmat norsut elivät kauan sitten kadonneissa rehevissä viidakoissa nykyisessä Marokossa, kertovat fossiililöydöt.

Suomusjärven muinaisnorsu

Tältä paksunahka saattoi näyttää elossa ollessaan. Kuva: Ville Sinkkonen.

Juuri julkaistu suomalaislöytö on maailman pohjoisin Deinotherium-fossiili. Suomusjärveläisen kesämökin pihasta löytynyt vähintään viisi miljoonaa vuotta vanha luu on hieno esimerkki paleontologisesta salapoliisintyöstä.

Deinotherium oli nykyisten norsujen etäinen serkku, joka eli ennen jääkausiaikaa. Suomesta jääkaudet murskasivat lähes kaikki merkit niitä edeltäneestä elämästä, mutta uuden fossiililöydön tarina on päinvastainen: se kulkeutui Lounais-Suomeen muinaisen jäävuoren kuljettamana kuin siirtolohkare. Mitään vastaavaa ei ole Suomesta aikaisemmin löydetty.

Vaikka fossiili on vain yksittäinen luunkappale, sen perusteella suomalaistutkijat pystyivät päättelemään hämmästyttävän paljon sekä luun muinaisesta kantajasta että sen elinympäristöstä.

Kun norsut kutistuvat

Aikuinen urosnorsu Palaeoloxodon falconeri ja Cygnus falconeri -joutsen.

Kirjoitin saarten kiehtovista kääpiönorsuista ensi kertaa vuonna 2010. Tämä artikkeli on uudella tiedolla ja uusilla kuvilla höystetty versio tuosta jo reilun viiden vuoden (oho! Rientääpä aika) takaisesta tekstistä.

Viimeisten 65 miljoonan vuoden aikana nisäkkäistä on kehittynyt aivan ällistyttäviä muotoja sarvekkaista jyrsijöistä jättiläismäisiin lihaa syöviin sorkkaeläimiin ja sarvipuoliin hanka-antilooppeihin, mutta yleistajuista tietoa niistä on usein hankalaa löytää. Eksoottisimpiin kuuluvat kääpiönorsut, jotka ansaitsevat lähemmän esittelyn jo silkan sympaattisuutensa vuoksi – puhumattakaan siitä, millaisen lemmikkieläimen ihmiskunta on niissä menettänyt.

Piikkisikoja, kääpiömammutteja ja villikissa, joka ei ollutkaan villi.

Piipahdin loppukesällä viikon verran Kreetalla, teoriassa vain lomailemassa. Luonnollisesti paraskin yritykseni viettää lomaa muuttuu aina luonnontieteelliseksi ekskursioksi. Tälläkin kertaa havaintoja, ajatuksia ja valokuvia tuli roppakaupalla, mutta koska jostakin pitää aloittaa, aloitetaan museosta. Iraklionissa sijaitsevasta Kreetan luonnontieteellisestä museosta siis. Se tarjosi hämmentäviä tiedonmurusia sekä Välimeren seudun nykyisistä että muinaisista eläimistä. Harvat asiat ovat yhtä jännittäviä kuin pölyiset vitriinit täynnä luita ja vanhuuttaan kulahtaneet täytetyt eläimet.