Sisiliskojen valtakunnassa

Kun kerrankin pääsee ulkomaille, on reissusta parasta ottaa kaikki ilo irti blogeissakin. Madeiralla vietetyn joulun jäljiltä ehdin jo kirjoittaa saaren laakerimetsistä ja niiden kiehtovasta, vaikkakin yksipuolisesta linnustosta. Koska kasveista jäi vielä tärkeitä asioita sanomatta, kirjoitin kasviblogi Viidakkokirjeiden puolella lisää laakerimetsän olemuksesta. Englanninkielisessä Humming Dinosaur -blogissa jaoin kuvia saaren puutarhoista bongaamistani muinaiskasveista ja Jännän äärellä hämmennykseni monarkkiperhosista.

Suurin suosikkini on kuitenkin vielä esittelemättä. Ihastuin vilkkaisiin ja uteliaisiin madeiranmuurisisiliskoihin (Teira dugesii), joita vipelsi kaikkialla aurinkoisilla paikoilla. Tarkempi opiskelu paljasti, että otuksessa on paljonkin kiehtovaa. Se on ikivanha, yllättävän älykäs ja monin tavoin poikkeuksellinen lisko, joka ehti pitkään olla saarensa kiistämätön valtias.

Joulu muinaismetsien saarella

Vietin joulun pienellä tulivuorisaarella nimeltä Madeira. Olimme matkalla seurueena, johon kuului useita biologihenkisiä matkaajia, joten luontokohteista saatiin irti paljon iloa. Jo tuttuun tapaan harhailen valokuvien kera läpi matkan kiehtovimpien havaintojen ja saarta koskevien tiedonmurusten.

Madeira voi kuulostaa maailman tylsimmältä turistikohteelta, mutta aurinkotuoleista ja matkamuistokrääsästä koostuvan pinnan alla piilee usein toden teolla kiehtovaa luontoa. Madeira itse on pieni kasa vulkaanista kiveä, joka kököttää keskellä valtamerta suunnattoman suuren merenalaisen kilpitulivuoren päällä. Se on hyvin nuori: saari nousi merenpinnan yläpuolelle kenties noin 5 miljoonaa vuotta sitten, ja suuri tulivuori puhalsi viimeiset henkäyksensä vasta 6500 vuotta sitten. Siitä huolimatta saari säilyttää muistoja metsistä, jotka muualta ovat kadonneet viimeistään Rooman valtakunnan aikaan. Itse metsän siivekäs luojakin asuu vielä sen kätköissä.