Eläinten värit, osa 5: ajatuksen voimalla

34203697175_423855c55f_k
Pantterikameleontti (Furcifer pardalis) luonnossa Madagaskarilla. Matelijoiden, kalojen ja sammakkoeläinten joukossa on maastoutumisen mestareita, psykedeelisen räikeitä lajeja ja kaikkea siltä väliltä. Kuva: Paul Williams / Flickr. CC 2.0-lisenssi.

Luonnoneläimen väritys on evoluution muovaama kokonaisuus, joka kertoo kantajansa ekologisesta lokerosta ja jopa pariutumistavoista. Värillä on toinenkin tarina, fysiologinen. Tämä juttusarja kysyy, kuinka itse värit syntyvät. Miksi iguaanit ovat vihreitä, mutta oravat eivät? Miten kameleontti vaihtaa väriä mielialan mukaan, ja mitä ihmettä on fluoresenssi?

Edellisissä osissa kävimme läpi lintujen höyhenten sateenkaaren sekä nisäkkäiden hiirenharmaan maailman. Tällä kertaa mennään vielä oudompiin otuksiin – matelijoihin, sammakkoeläimiin ja kaloihin, jotka pystyvät hallitsemaan ihonsa väriä mielensä voimalla. Jatka lukemista ”Eläinten värit, osa 5: ajatuksen voimalla”

Viikon vikatikki: melkein myyttinen matelija

kawekaweau_pieni_hoplodactylus_delcourti_maija_karala

Uusiseelantilainen maorilegenda kertoo, että entisaikoina saarella eli jättiläislisko nimeltä kawekaweau. Vuonna 1870 eräs heimopäällikkö löysi kuolleen puun kuoren alta ranteensa paksuisen kawekaweaun ja tappoi sen. Sen koommin, niin maorit väittävät, kukaan ei ole otusta nähnyt. Yli sata vuotta länsimaiset luonnontieteilijät pitivät kawekaweauta myyttisenä olentona.

Se olisi ollut jokseenkin erikoinen taruolento: lohikäärmeiden, yksisarvisten ja muiden myyttisten hirviöiden joukossa taru puunkuoren alla piilottelevasta ruskeasta liskosta vaikuttaa poikkeuksellisen rajoittuneen mielikuvituksen osoitukselta.

Sitten kawekaweau löydettiin. Kaikista maailman paikoista se pulpahti pintaan Marseillessa, Ranskassa. Jatka lukemista ”Viikon vikatikki: melkein myyttinen matelija”

Sisiliskojen valtakunnassa

madeiranmuurisisilisko_madeira_wall_lizard_maija_karalaKun kerrankin pääsee ulkomaille, on reissusta parasta ottaa kaikki ilo irti blogeissakin. Madeiralla vietetyn joulun jäljiltä ehdin jo kirjoittaa saaren laakerimetsistä ja niiden kiehtovasta, vaikkakin yksipuolisesta linnustosta. Koska kasveista jäi vielä tärkeitä asioita sanomatta, kirjoitin kasviblogi Viidakkokirjeiden puolella lisää laakerimetsän olemuksesta. Englanninkielisessä Humming Dinosaur -blogissa jaoin kuvia saaren puutarhoista bongaamistani muinaiskasveista ja Jännän äärellä hämmennykseni monarkkiperhosista.

Suurin suosikkini on kuitenkin vielä esittelemättä. Ihastuin vilkkaisiin ja uteliaisiin madeiranmuurisisiliskoihin (Teira dugesii), joita vipelsi kaikkialla aurinkoisilla paikoilla. Tarkempi opiskelu paljasti, että otuksessa on paljonkin kiehtovaa. Se on ikivanha, yllättävän älykäs ja monin tavoin poikkeuksellinen lisko, joka ehti pitkään olla saarensa kiistämätön valtias. Jatka lukemista ”Sisiliskojen valtakunnassa”