Viikon aikamatka: gorillahevonen

Kuvan otus kulkee tieteellisellä nimellä Anisodon grande. Sen voisi sanoa näyttävän gorillan ja hevosen risteymältä, eikä tällaisen arvauksen esittäjä olisi pahastikaan väärässä. Chalicotheerit olivat kavioeläimiä, mutta ne liikkuivat rystykävellen kuin gorilla.

Chalicotheerien pitkissä etujaloissa oli kavioiden sijaan pitkät kynnet, joiden avulla ne vetivät puiden oksia suuhunsa. Niillä oli tukeva takamus, sillä ne oletettavasti istuivat maassa ruokaillessaan. Hampaiden kulumajälkien perusteella ne näyttävät syöneen lehtien ja versojen lisäksi jotain kovempaa, ehkä kokonaisia oksia tai kaarnaa, tai kovia siemeniä ja pähkinöitä. Ehkä kynnet kelpasivat myös puolustautumiseen, sillä muuten hitaan, pulskan eläimen luulisi olleen helppo saalis.

Mitä chalicotheerit ikinä tekivätkään, ne selvästi tekivät sen oikein. Ne levittäytyivät kolmelle mantereelle – Pohjois-Amerikkaan, Euraasiaan ja Afrikkaan – ja elivät kymmeniä miljoonia vuosia, varhaiseoseenikaudelta pleistoseenikauden alkuun saakka. Kaikkien mielestä ne eivät ole ehkä kadonneet vieläkään. Itse antropologi Louis Leakeyn on väitetty ehdottaneen, että Itä-Afrikan tarunhohtoinen nandikarhu olisi nykyaikaan sinnitellyt chalicotheeri. Nandikarhun väitetty ihmisaivoista koostuva ruokavalio tosin herättää epäilyksiä.

”Chalicotheerit” on kieltämättä aika kömpelö sana. Mitähän nämä eläimet voisivat olla suomeksi? Jos on olemassa virtahepo, joka ei ole hevonen, voisiko olla myös, hmm, vaikka rystyhepo? Tai laiskiaishepo? Eivät chalicotheeritkaan hevosia ole, mutta sentään läheisempää sukua hevosille kuin virtahevot.

Huuhaaviikko II: Skotlantilainen joutsenlisko

Tarinat järvi- ja merihirviöistä ovat kulkeneet suusta suuhun vuosisatoja. Nykyään niistä kuuluisimmaksi on noussut Loch Nessin hirviö, tuttavallisemmin Nessie, jonka kerrotaan elävän Loch Ness -järvessä Skotlannissa. Hirviöstä on olemassa vähintäänkin satoja silminnäkijähavaintoja, useita valokuvia ja muutama videonpätkä. Se on jopa kuvattu tieteellisesti arvostetussa Nature-lehdessä ja sille on annettu tieteellinen nimi Nessiteras rhombopteryx.

Tylsä todellisuus muistuttaa, että iso osa havainnoista on osoitettu huijauksiksi ja loputkin lienevät seurausta lähinnä toiveajattelun ja likinäköisyyden yhdistelmästä, mutta entäpä jos hirviö todella olisi olemassa? Miten voisi olla mahdollista, vaikka kuinka teoreettisesti, että esihistoriallinen merimatelija todella eläisi skotlantilaisessa ylänköjärvessä? Lähdetäänpä (pseudo)tieteellisen toiveajattelun retkelle.

Tämä artikkeli on They2:n toive vuosipäivähaasteen ajoilta ja huuhaaviikon toinen aihe: edellinen käsitteli zombeja.