Kymmenen uutta lajia

anolis dracula a b c
Anolis dracula (vasemmalla koiras, oikealla naaras). Kuva: Yánez-Muñoz ym. 2018 / ZooKeys. CC 4.0-lisenssi.

Näihin aikoihin on kai tapana luoda jonkinlainen katsaus kuluneeseen vuoteen. Aiempina vuosina olen kirjoittanut esimerkiksi uusista fossiililöydöistä ja blogin vuodesta, mutta otetaanpa tänä vuonna jotain muuta: kiehtovimpia tieteelle uusia lajeja.

Ilmastokriisistä, sukupuutoista ja koralliriuttojen tuhosta kertovien uutisten keskellä voi helposti tuntua siltä, ettei maailmassa ole enää mitään, mitä emme olisi käyneet pilaamassa. Kuitenkin uusia, toinen toistaan erikoisempia eliölajeja löytyy jatkuvasti ympäri maailmaa. Osa elää piilossa syrjäseuduilla, luolissa, pilvimetsissä tai Jäämeren kylmissä syvyyksissä. Toiset taas ovat piileskelleet aivan nenän alla.

Tässä kymmenen vähemmälle huomiolle jäänyttä suosikkiani kuluneelta vuodelta. Jatka lukemista ”Kymmenen uutta lajia”

Mainokset

Viikon outo eläin: uimataidoton kala

ogcocephalus nasutus väriKalamaailmassa kömpelöt tai kertakaikkiaan osaamattomat uimarit ovat itse asiassa varsin yleisiä, mutta nenäpeikkokrotti (Ogcocephalus nasutus) on niidenkin joukossa oudoimmasta päästä. Se nimittäin mieluummin kävelee.

Krotit tunnetaan syvänmeren hirviöinä, mutta elää niitä rannikoiden aurinkoisissa vesissäkin, ja ne ovat vähintään yhtä kummallisia kuin syvyyksien serkkunsakin. Nenäpeikkokrotti  on suunnilleen litteä kala, joka ylhäältä päin näyttää leveältä nuolelta – tai mahdollisesti auton alle jääneeltä sammakolta.

Sivusta katsoen paljastuu, että nenäpeikkokrotilla on vahvat, jalkamaiset evät. Koko kala on niin kummallisen muotoinen, että sen vatsaevät ovat itse asiassa rintaevien edessä. Koska tämä kala kävelee, voisi sanoa, että sen takajalat ovat etujalkojen edessä. Näitä merellisiä käveleviä kaloja katsellessa ei tunnu enää lainkaan oudolta ajatus, että ensimmäiset nelijalkaiset eläimet, meidän maaeläinten kantamuodot, kehittivät käpälänsä ja varpaansa vielä meressä eläessään.

Nenäpeikkokrotti on yksi sukunsa viidestätoista lajista. Ne viettävät aikaansa merenpohjaan kaivautuneina tai hiljakseen paikasta toiseen tallustellen, ja syövät kalojen ohella kaikenlaisia itseään pienempiä eläimiä. Peikkokroteista useimmat, kuvan nenäpeikkokrotti mukaan lukien, elävät Karibialla, Niiden elinalue kurkottaa myös etelään ja pohjoiseen pitkin Amerikan mannerten itärannikkoa. Voipa paria lajia tavata myös Amerikkojen toiselta puolelta, Perun rannikolta, Kookossaarilta ja Galapagossaarilta.

Popularisoitu tieto peikkokrottien elintavoista on harmillisen harvassa. Fishbase kertoo lyhyesti kunkin lajin levinneisyyden, elinympäristön ja koon, muttei juuri muuta. Floridan luonnontieteellisen museon sivuilla on hitunen tietoa O. cubifrons -lajin saalistustavoista ja loisista. Mutta se, mitä kaikki tietenkin haluavat nähdä, on videomateriaalia kävelevästä kalasta. Siispä kaksi Youtube-linkkiä: tässä krotti käännähtelee ja hypähtelee jaloillaan, ja tässä näytetään lisäksi jokseenkin kömpelönnäköistä uintia ja nenän sisältä paljastuva syötti saaliin houkuttelemiseen.