Saaristoretkellä, osa 1

ahvenanmaa_rantakalliot

Vietimme puolisoni kanssa heinäkuisen pitkän viikonlopun Ahvenanmaalla. Olimme siellä oikeastaan työasioissa, mutta puhutaan siitä puolesta lisää myöhemmin. Olimme molemmat ensi kertaa tällä omalaatuisella merellisellä itsehallintoalueella, vaikka monenlaisia juttuja Ahvenanmaan erikoisesta luonnosta on vuosien mittaan kuultukin. Kävi ilmi, ettei maine ollut ainakaan liioiteltu.

Ahvenanmaa on vastakohtien saarirykelmä. On reheviä jalopuulehtoja ja vehreitä laitumia kuin Keski-Euroopassa, mutta myös karuja mäntymetsiä ja paljaita tuulenpieksemiä kallioita. Leuto ilmasto takaa, että Ahvenanmaalla menestyy moni sellainenkin laji, joka mantereella on harvinainen tai peräti olematon. Meri-ilmaston varjopuoli ovat viileät ja tuuliset kesät: itsekin palelin palelemasta päästyäni läpi heinäkuisen viikonlopun.

Kasvillisuus heijastaa näitä ristiriitaisia olosuhteita, ja niin tekee tietenkin myös eläimistö. Seuraavassa jo tuttuun tapaan kuvia, tunnelmia ja havaintoja matkan varrelta. Jatka lukemista ”Saaristoretkellä, osa 1”

Suolla seikkailua

Järki estä ihmisen lasta

luontokartoittajaksi joutumasta

Eli tulipa taas opittua, mitä minusta ei tule isona. Kiitos Lilyn, olemme viikonlopun aikana eksyneet suolle kuutisen kertaa, saaneet lukemattomia puremia ja pistoja (tyhjennetystä hyttyskarkotepullosta huolimatta), rämpineet harvennettujen puunrunkojen, suonsilmäkkeiden ja teräväreunaisten ansakuoppien keskellä. Onneksi myös näimme jänniä asioita ja opimme paljon muutakin kuin sen, ettei luontokartoitus ole kummankaan unelma-ammatti. Tässä vähän retken valokuvasatoa, siis ojitettujen soiden antia Keski-Suomesta.

Jatka lukemista ”Suolla seikkailua”