Evoluutio nikkaroi autotallissa

Richard Dawkins kirjoitti aikoinaan osuvasti, että evoluutio ei toimi kuin insinööri, vaan pikemminkin kuin autotallissa puuhaava näpertelijä. Insinööri suunnittelee tuotteensa huolellisesti etukäteen, hankkii sitä varten parhaat mahdolliset materiaalit ja pyrkii mahdollisimman tehokkaasti toimivaan lopputulokseen. Sen sijaan näpertelijä käyttää kulloinkin tarjolla olevia tarvikkeita: vanhan polkupyörän osia, narunpätkiä, kattopellin kappaleita. Mitenkuten toimivaksi kasattua tuotetta sitten korjaillaan ja täydennetään aina kulloisenkin tarpeen mukaan.

Pidin vertauksesta silloin, kun teini-ikäisenä luin sen jostakin Dawkinsin vanhoista kirjoista (olisiko se ollut Sokea kelloseppä?). Oikeastaan pidän siitä edelleen: se havainnollistaa sekä evoluution toimintatapaa että lopputuloksia hyvin. Vaikka useimmat eliöt ovat näennäisesti täydellisen, hyvin suunnitellun näköisiä, tarkemmin katsellen niistä alkaa paljastua yhä enemmän näpertelyn merkkejä. Elävät olennot ovat täynnä mitenkuten sovellettuja virityksiä, suunnitteluvirheitä, tarpeettomia yksityiskohtia ja muuta hauskaa. Ne ovat kuin näpertelijän rakentama laite, jota on vuosien varrella korjailtu toimittamaan vaihtelevia tehtäviä. Juuri se niistä tekeekin niin kiehtovia.

Tutuin ja helpoiten lähestyttävä esimerkki näpertelystä on tietenkin ihminen itse. Jatka lukemista ”Evoluutio nikkaroi autotallissa”

Mainokset