Merinahkakilpikonnaa (Dermochelys coriacea) voisi äkkiseltään luulla vain yhdeksi merikilpikonnaksi muiden joukossa, mutta silloin on pahasti hakoteillä. Se on niin outo, että se luokitellaan ylhäisessä yksinäisyydessään oman heimonsa ainoaksi lajiksi. Se poikkeaa muista merikilpikonnista – ja itse asiassa kaikista muista matelijoista – niin monella tavalla, että niistä on parasta tehdä lista (kuva: NOAA). Jatka lukemista ”Viikon outo eläin: kilvetön kilpikonna”
Sri Lankan matkani näkyvimpiin ja ihastuttavimpiin eläintuttavuuksiin kuuluivat nämä sievät gekot, joita en koskaan väsynyt seuraamaan. Niitä oli valtavasti: arvioisin pienessä hotellissakin asuneen viitisenkymmentä gekkoa.
Kuten tropiikissa saattaa odottaakin, matelijoiden ja sammakkoeläinten monimuotoisuus Sri lankassa on uskomaton, ja monia lajeista ei tavata missään muualla kuin tällä saarella. Harmi vain, että monet niistä ovat piilottelevia, ja sitäkin useammat eivät suvaitse esiintyä kaupunkialueella, missä suurimman osan lomastani vietin.
Kuvittelin, että matelijoiden tunnistaminen lajilleen olisi aika helppoa, kun vain otan niistä useamman hyvän valokuvan ja hankin määritysoppaan. Kuinka surkeasti väärässä olinkaan! Tropiikki tuntuu kuhisevan keskenään identtisiä vaaleanpunaisia gekkoja, ruskeita skinkkejä ja muita geneerisiä matelijoita, jotka kuitenkin jakautuvat vähintään tusinaan lajiin. Varmasti jokaisella olisi vielä oma, mielenkiintoinen tarinansa kerrottavana, jos ne suinkin erottaisi toisistaan. Jatka lukemista ”Tropiikin suomuisemmat asukkaat”
planeetanihmeet.wordpress.com 