Feeds:
Artikkelit
Kommentit
cecil_the_lion_at_hwange_national_park_4516560206

Cecil vuonna 2010. Kuva: Daughter#3/Wikipedia. CC2.0-lisenssi.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa ilmestyi artikkelini trofeemetsästyksestä Afrikassa. Jutun teko vaati oman inhoni voittamista, mutta oli mielenkiintoista ja valaisevaa – ja pakotti minut muuttamaan mieleni siitä, onko trofeemetsästys uhka vai mahdollisuus Afrikan suurten eläinten säilymiselle. Vastaus on ”vähän molempia”.

Kaikki kiinnostava ei tietenkään mahtunut rajallisen mittaiseen Hesarin artikkeliin, joten tässä artikkelissa käyn laajemmin läpi trofeemetsästyksen ja toisaalta sen kieltämisen ongelmia. Artikkelin lopusta löytyy myös täydellinen lähdeluettelo niille lukijoille, jotka haluavat tietää vielä enemmän. Lue lisää »

dinocrocuta_susi_kallot_planeetanihmeet

Uusi perheenjäsen viime vuodelta: valehyeena, joka sai lempinimekseen Puppe.

Hyvää alkanutta vuotta Planeetanihmeiden lukijoille! Tämä blogi vietti loppuvuodesta seitsemättä syntymäpäiväänsä – minne nämä vuodet oikein vilahtavat?

Toivottavasti teillä on ollut vuotta riivanneista huonoista uutisista huolimatta hyvä pyörähdys lähitähtemme ympäri. Omani sujui pitkälti töiden parissa: olen kirjoittanut, haastatellut, kuvittanut, kokoustanut, luennoinut, kuvatoimittanut, valokuvannut, päätoimittanut ja kääntänyt. Menneeseen vuoteen mahtui kaksi paleotaidenäyttelyäni (Forssassa ja Turussa), kahden ensimmäisen kuvittamani kirjan julkaisut (Otavan lukion biologiankirjat Koralli 1 ja 2), sekä liuta lehtijuttuja. Niistä ehkä kiinnostavin (ainakin minusta) oli keväällä Hesarissa ilmestynyt juttu Suomusjärven Deinotherium-fossiilin ajoituksesta.

Kauas on tultu siitä urakriisiä poteneesta kolmannen vuoden biologianopiskelijasta, joka tämän blogin aloitti! Lue lisää »

bookcover_978-952-202-738-2Joulupaketista paljastui Sesse Koiviston uusi kirja Tapiiri sohvapöydän alla, jonka jo ahmaisin kannesta kanteen. Harvoin olen naureskellut näin paljon kirjan ääressä ja lukenut (varmaan jo kyllästyneelle) puolisolleni pätkiä ääneen: ”Se [pahvilaatikko] tulee auton sisäpuolelle, koska siinä on susia.”

Tapiiri sohvapöydän alla on viimeisin lisäys Sesse Koiviston pitkään sarjaan teoksia elämästä eläinten parissa. Hänen puolisonsa Ilkka Koivisto oli Korkeasaaren eläintarhan johtajana vuodet 1968-1995, ja perhe myös asui Korkeasaaressa. Työt eivät todellakaan pysyneet työpaikalla, vaan vuosien varrella perhe pääsi läheisiin tekemisiin toinen toistaan kummallisempien villieläinten kanssa. Lue lisää »

luomus_bonsdorff_apina

Kukahan se sinäkin mahdat olla?

Viime kesänä Luonnontieteellisen keskusmuseon kellareissa oli vipinää. Pieni tutkijatiimi kävi läpi museon eläinnäytteitä. He löysivät paljon jännittäviä, aiemmin väärin tai puutteellisesti tunnistettuja luita, taljoja ja täytettyjä eläimiä. Salapoliisintyötä ja kiehtovaa historiaa ei puuttunut: kuinka kultatamariini joutui 50-luvun Espooseen? Entä mitä tekemistä Akseli Gallen-Kallelalla on museon eläinkokoelman kanssa?

Vierailin museossa kesäkuussa, kun projekti oli toisen viikkonsa lopulla. On aina yhtä mielenkiintoinen kokemus päästä museon kulissien taakse! Lue lisää »

800px-dinornis1387

Richard Owen ja moan luuranko. Owenille uudet tutkimukset moan biologiasta kuulostaisivat silkalta magialta, eikä se kovin kaukana ole minustakaan.

80-luvun alkupuolella nuori Uppsalan yliopiston väitöskirjatutkija nimeltä Svante Pääbo sai päähänsä kokeilla, voisiko egyptiläisistä muumioista eristää DNA:ta. Kukaan ei tietenkään antanut paloja oikeista muumioista moiseen hulluun päähänpistoon, joten Pääbo osti lihatiskiltä vasikan maksaa ja muumioi sitä laboratoriossa matalalla lämmöllä – salaa ohjaajaltaan, koska hänen olisi oikeastaan pitänyt tehdä väitöskirjaansa.

Siitä sai alkunsa muinais-DNA:n tutkimusala. Se on nyt ehtinyt neljännelle vuosikymmenelleen ja kehittynyt yli nuoren Svante Pääbon hurjimpienkin unelmien. Nyt kauan sitten kuolleista eliöistä voidaan saada tietoa, jota ei vielä vähän aikaa sitten osattu edes kuvitella – vaikkapa paljastaa kuninkaallisten vuosisatojen takaisia syrjähyppyjä. Menetelmätkin ovat kuin suoraan scifistä. Esittelen tässä kuusi mielenkiintoista tutkimuskohdetta parin viime vuoden ajalta: niihin kuuluvat jättiläislintujen sosiaalinen elämä, viikinkien madot ja iberianilves, joka ei olekaan aivan niin iberialainen. Lue lisää »

moeritherium_lontoo

Tapiirimainen alkunorsueläin Moeritherium. Tämä malli asustaa Lontoon luonnonhistoriallisessa museossa.

Norsueläimet ovat yksi nisäkäsmaailman menestystarinoista. Viime jääkauden lopulla ne puuttuivat vain Australiasta ja Antarktikselta. Norsueläimet olivat paitsi yleisiä, myös tärkeitä ekosysteemien insinöörejä. Ne muokkasivat kasvillisuutta, kaatoivat puita, mylläsivät maata ja loivat elinympäristön lukuisille muille lajeille. Sitä kolme elävää lajia edelleen tekevät.

Kärsäkäs menestystarina oli Afrikan lahja maailmalle. Maailman vanhimmat norsut elivät kauan sitten kadonneissa rehevissä viidakoissa nykyisessä Marokossa, kertovat fossiililöydöt. Lue lisää »

myotragus_metsanreuna_vari

Saarilla evoluutio ryhtyy tekemään tavallistakin kummallisempia temppuja. Pienistä eläimistä kasvaa jättiläisiä ja suuret kutistuvat kääpiöiksi, pienet kukat venähtävät puiksi ja matelijat vievät tilaa tasalämpöisiltä eläimiltä.

Aivan erityinen tapaus oli Mallorcalla ja Minorcalla vuosimiljoonia elänyt saarilammas Myotragus. Se oli pieni, hidasliikkeinen, apinankasvoinen, jyrsijänhampainen lammas, joka harrasti kannibalismia. Jos ei vielä kuulostanut tarpeeksi oudolta, niin oli se myös vaihtolämpöinen. Lue lisää »