Miten valaista tuli sorkkaeläimiä?

Nisäkkäiden sukupuu on uudistunut rajusti 2000-luvun aikana, kun molekyyligeneettisiä menetelmiä on alettu käyttää sukulaisuussuhteiden selvittämiseen, morfologiset menetelmät ovat kehittyneet ja uusia fossiileja on löydetty. Vanhasta hyönteissyöjien (Insectivora) ryhmästä on luovuttu kokonaan, ja sinne kuuluneet eläimet on ripoteltu eri puolelle nisäkkäiden sukupuuta. Afrikkalaiset erikoisuudet – tanrekit, tamaanit, elefantit ja maasiat – pääsivät omaan ryhmäänsä nimeltä Afrotheria. Kenties eniten kohahduttanut muutos oli kuitenkin valaiden ja delfiinien uudelleensijoitus sorkkaeläimiksi. Se tuli monille tutkijoillekin täytenä yllätyksenä, kuten Nikaido ym. (1999) artikkelissaan auliisti myöntävät. Kuinka tässä nyt näin kävi? Jatka lukemista ”Miten valaista tuli sorkkaeläimiä?”

Trooppista Tukholmaa: Perhostalo

Jatkoa täältä alkaneeseen Tukholman-matkan raporttiin.

Skansenilta matka jatkui siis bussien ja metrojen sekamelskalla Hagaparkeniin, josta löytyy paitsi komea puisto, myös kasvihuonekompleksi nimeltä Fjärilshuset eli Perhostalo. Kaukaa katsoen paikka ei ole erityisen näyttävä, mutta ulkonäkö pettää. Jatka lukemista ”Trooppista Tukholmaa: Perhostalo”

Maistiainen tropiikkia Tukholmassa: Skansen Akvariet

Viikonvaihteessa kävin pitkästä aikaa kotimaan rajojen ulkopuolella: pääsin risteilylle, johon kuului peräti seitsemän tunnin visiitti Tukholmaan. Reissusta tuli aikamoinen kaupunkiseikkailu, kun lyhyeen aikaan yritettiin mahduttaa niin paljon nähtävää kuin suinkin. Meistä tulikin aika taitavia julkisen liikenteen käyttäjiä, ja ihme kyllä emme kertaakaan edes eksyneet. Kouluruotsikin pääsi ensimmäistä kertaa käyttöön.

Suuret kiitokset vielä hyvälle matkaseuralle ja etenkin Lilylle, jonka ansiosta reissu oli ylipäätään mahdollinen.

Matkakohteina olivat Skansen Akvariet, Fjärilshuset eli Hagan perhostalo sekä Ruotsin suurin akvaarioliike Akvarielagret. Nähtäväähän Tukholmassa olisi vaikka viikoiksi, mutta nämä olivat kohtuullisella etäisyydellä keskustasta ja riittävän pieniä, jotta päivä riitti kaikkiin. Aloitetaan alusta, eli Skansenin akvaariotalosta. Jatka lukemista ”Maistiainen tropiikkia Tukholmassa: Skansen Akvariet”

Vieras maailma aivan naapurissa

maaEräs alue maapallolla tunnetaan huonommin kuin Kuun pinta. Itse asiassa siellä on käynyt vähemmän ihmisiä kuin Kuussa, vaikka se kattaa yli 60 % planeettamme pinta-alasta. Joka kerta kun siellä käydään, tunnutaan tekevän mullistavia löytöjä ja kuvaavan tieteelle uusia lajeja, mutta käynnit ovat silti harvassa. Vaikka nämä paikat on harvinaisen helppo löytää, tutkimusmatkailu siellä on sekä kallista että vaarallista vielä nykytekniikallakin. (kuva: Nasa)

Lisäys (26.3.2012): niille, jotka etsivät tietoa syvänmeren kaloista, sitä löytyy laajemmin uudesta Merenkuninkaan saleissa -artikkelista.

Jatka lukemista ”Vieras maailma aivan naapurissa”

Krokotiilit: oudompia kuin päälle päin näyttää

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta krokotiili?

Useimpien mieleen tulee varmaankin jotakin tällaista. Kuvassa on kaksi niilinkrokotiilia, jotka kuvasin Bakaussa, Gambiassa. Ne, kuten muutkin elävät sukulaisensa, ovat suuria, ryömiviä matelijoita. Ne viettävät suurimman osan ajastaan auringossa paistatellen tai veden alla saalista odotellen. Makoilevat krokotiilit ovat tuttuja niin luontodokumenteista kuin eläintarhoistakin. Ne ovat vaihtolämpöisiä ja elävät vain lämpimillä seuduilla. Kaiken kaikkiaan ne vaikuttavat oikeilta matelijan prototyypeiltä. Jatka lukemista ”Krokotiilit: oudompia kuin päälle päin näyttää”

Sähkön aistintaa

On vaikeaa kuvitella, millaisina maailman havaitsevat sellaiset eläimet, joilla jokin aisti on verrattomasti parempi kuin meillä ihmisillä. Mitä koira haistaa, haukka näkee tai lepakko kuulee? Tämä on kuitenkin lastenleikkiä verrattuna siihen, millaista on yrittää ymmärtää meiltä täysin puuttuvia aisteja. Sellaisia ovat esimerkiksi kylkiviiva-aisti, magneettiaisti ja sähköaisti. Näistä keskityn nyt ihmettelemään sähköaistia. Jatka lukemista ”Sähkön aistintaa”

Arvaamattoman paljon tarinaa meduusoista

Vakaana aikomuksenani oli kirjoittaa lyhyt, ajankohtainen juttu meduusapopulaatioiden kasvusta, sen mahdollisista syistä ja vaikutuksista ihmisiin ja ekosysteemeihin. Juttu vaati kuitenkin ehdottomasti vähän taustatietoa siitä, millaisia otuksia meduusat oikein ovat, ja ennen kuin huomasinkaan, oli näistä lonkeroniekoista kehkeytymässä kokonainen artikkeli ilman sanaakaan populaatioista. Tämä artikkeli kertoo siis meduusoista. Soveltavammat kysymykset tulevat käsittelyyn todennäköisesti seuraavassa postauksessa. (muoks. no, ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa) Jatka lukemista ”Arvaamattoman paljon tarinaa meduusoista”

Ostinpa sitten kaloja

Eläinkaupat ovat äärimmäisen vaarallisia paikkoja. Vaikka niihin kuinka menisi vakaana aikomuksenaan ostaa vain nopeasti vähän pakollisia tarvikkeita, aina sitä huomaa seisovansa tunnin jos toisenkin jonkin häkin tai lasilaatikon edessä kuolaamassa taas uutta eläintä. Yleensä kuolauksen kohteet ovat jotakin sen verran utopistista, ettei ajatus niiden ostamisesta tule kysymykseenkään: viime aikoina esimerkiksi kameleontteja, chinchilloja, norsukaloja tai jättiläistuhatjalkaisia.

Tällä kertaa kävi huonommin. Jatka lukemista ”Ostinpa sitten kaloja”