Lokakuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna suuntasimme puolisoni kanssa vähän epätavalliselle lomalle. Tai ehkä työmatkalle, en ole aivan varma. Suuntana oli taas Lontoo (vitsailemme siitä, että emme koskaan pääse Englantia kauemmas – mutta onhan se suhteellisen ilmastoystävällinen kohde verrattuna vaikka Thaimaahan). Osallistuimme viikonlopun mittaiseen Tetzoocon-tapahtumaan.
Tämä on matkakertomus eläintiedenörtin taivaasta. Jatka lukemista ”Tetzoocon: dinosauruksia ja ihmisiä Lontoossa”
Dinosaurusten värien piti olla mysteeri, jota tiede ei koskaan ratkaise. Tai niin sanoivat lapsuuteni dinosauruskirjat.
Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Dinosaurusvärien tieteenala on täyttänyt seitsemän vuotta. Mesotsooinen maailmankausi hahmottuu, jos nyt ei kaikissa sateenkaaren väreissä, niin ainakin paljon entistä kirkkaampana. On mustavalkoisia siipiä, raidallisia häntiä ja metallinhohtoa. Mutta kuinka ihmeessä se voidaan tietää?
Tämän artikkelin on kuvittanut puolisoni Ville Sinkkonen, joka on äskettäin loikannut vapaaksi kuvittajaksi. Tämä on ensimmäinen yhteistyöprojektimme. Klikkauksen takana siis lisää näitä hienoja maalauksia! Jatka lukemista ”Värejä miljoonien vuosien takaa”
Norsunkokoinen Triceratops kolmine sarvineen kuvataan yleensä taistelemassa henkensä edestä Tyrannosauruksen kanssa. Ne elivätkin samoissa maisemissa: Pohjois-Amerikassa aivan dinosaurusten ajan auringonlaskussa. Triceratops on kuuluisin, muttei ainoa. Liitukauden viimeisinä vuosimiljoonina Pohjois-Amerikassa eli kokonainen sarja samaan Ceratopsidae-heimoon kuuluneita dinosauruksia, joilla oli toinen toistaan mielikuvituksellisempia sarvi- ja luuharjakoristuksia.
Suuret dinosaurukset eivät kuitenkaan tulleet tyhjästä. Niilläkin on omat välimuotofossiilinsa, jotka kertovat suurten, koristeellisten eläinten kehittyneen varhaisemmista, pienemmistä ja vaatimattomammista. Kuvan Yinlong on alkukantaisin, muttei suinkaan ainoa välimuotofossiili eli löytynyt linkki. Jatka lukemista ”Viikon löytynyt linkki: ensimmäiset sarvinaamat”
Joskus kasvit kertakaikkiaan ovat niin kiehtovia, että niistä on pakko kertoa eläimiin keskittyvässäkin blogissa. Ja mikäpä muukaan aiheena olisi kuin neidonhiuspuu.
Neidonhiuspuussa (Ginkgo biloba) on ansaittua mystiikkaa. Buddhalaiset munkit ovat kasvattaneet sitä Jangtsen seudulla ainakin parin vuosituhannen ajan, mutta puu on niin pitkäikäinen, että ensimmäisetkään munkkien istuttamat yksilöt ovat tuskin ehtineet vanhuudenheikkouteen saakka. Yksittäisen puunkin pitkä ikä kalpenee, kun sitä verrataan lajin elinkaareen. Sikäli kuin tiedetään, kasvi on pysynyt täysin samanlaisena lähes 70 miljoonaa vuotta.
Vuonna 2003 ryhmä yhdysvaltalaisia paleobotanisteja – muinaisten kasvien tutkijoita – ryhtyi selvittämään, mikä on neidonhiuspuun pitkän iän salaisuus. He tutkivat fossiileja 48 paikasta kahdelta eri mantereelta ja kymmenien miljoonien vuosien ajalta.
Tulosten valossa yllättävintä on se, että neidonhiuspuu ylipäätään on vielä elossa. Jatka lukemista ”Viikon aikamatka: muinaiset toverukset”
Kauas on ehditty niistä ajoista, jolloin dinosaurukset kuvattiin höyryävän kuumassa tropiikissa seikkailevina vaihtolämpöisinä matelijoina. Vaikka ilmasto mesotsooisella maailmankaudella oli nykyistä lämpimämpi, ei se suinkaan tarkoita navalta navalle ulottuvaa tropiikkia. Napapiirien tuntumassa molemmin puolin palloa oli viileää – ja siellä eli dinosauruksia.
Australian eteläosat eivät nykypäivänä ole parhaalla tahdollakaan kovin viileitä seutuja, mutta jurakaudelta alkaen Australia teki yhdessä Antarktiksen kanssa lenkin etelänavan kautta. Antarktis jäi sinne, kun taas Australia läksi pohjoiseen kohti uusia seikkailuja. Se puskee edelleen pohjoiseen päin Kaakkois-Aasiaa kolmen sentin vuosivauhdilla.
Vielä 106 miljoonaa vuotta sitten noin kolmannes Australiasta sijaitsi eteläisen napapiirin kylmemmällä puolella. Aivan maan eteläkärjessä sijaitsi matala alankoseutu, mutainen jokien halkoma tulvatasanko, joka kesäisin kylpi keskiyön auringossa ja talvisin kärsi pitkästä kaamoksesta.
Ilmasto tällä seudulla oli varmasti nykyajan lapsen silmissä outo. Vaikka talvet olivat pitkiä ja pimeitä, ne eivät tuoneet mukanaan paukkupakkasia. Kylmä kyllä oli, ja vähintään ajoittain lunta ja pakkasta, mutta ihan Utsjoen, saati Alaskan, lämpötiloista ei sentään voida puhua.
Ja tulvatasangolla eli dinosauruksia, joiden luita säilyi jokien huuhtomassa mudassa. Nykyään paikka tunnetaan nimellä Dinosaur Cove. Sieltä ja parista hieman vanhemmasta fossiilikerrostumasta on löydetty kelpo valikoima arktisia (tai siis antarktisia) dinosauruksia, joista epäilemättä hurmaavin on kuvassa esiintyvä Leaellynasaura amicagraphica.
Leaellynasaura oli pieni ja siro kasvinsyöjädinosaurus, luuharjoin koristautuneiden hadrosaurien varhainen serkku. Sillä oli vikkelät jalat ja epätavallisen suuret silmät, jotka auttoivat näkemään kaamoksen pimeydessä. Se vaikuttaa eräänlaiselta dinosaurusmaailman kauriilta. Leaellynasauran silmiinpistävin piirre taisi kuitenkin olla häntä, joka oli – suoraan sanoen – koominen. Eläimen koko pituudesta kolme neljäsosaa oli pelkkää häntää.
Hännän on ehdotettu olleen eräänlainen kaulahuivi, jonka otus saattoi kietoa ympärilleen kylminä öinä. Lisäksi korkealla huitova häntä on voinut toimia merkkinä lajitovereille. Sovelsin tässä kenties tylsintä ja ilmiselvintä mahdollista tapaa piirtää Leaellynasaura: annoin sille valkoisen talvipuvun kuin riekolla ja hännänpäähän tumman kuvion, joka olisi voinut toimia signaalina lajitovereille ja hämätä pedot haukkaamaan eläimen väärää päätä.
Muinaiseläinten piirtelyteema jatkukoon vielä yhden artikkelin verran. Esittelyn ansaitsee tuore kirja nimeltä All Yesterdays, ja ehkä myös muutamat piirrokset, joita olen itse sen inspiroimana tehnyt.
Asianharrastajille All Yesterdays lienee merkittävin uusi kirja vuosiin, mutta luulenpa, että sen jälkimainingit tulevat näkymään myös dinosauruksista kertovissa kirjoissa, dokumenteissa ja vähän myöhemmin puhtaassa viihteessäkin.
All Yesterdays on tutkijoiden ja kuvittajien yhteistyössä kasaama kirja, joka tuulettaa hauskasti muinaiseläinten kuvaamisen perinteitä. Kuten kerroin aiemman artikkelini lopussa, kuvittajat ovat usein kenties turhankin konservatiivisia: dinosauruksista ja muista muinaiseläimistä on piirretty minimalistisia luiden päälle ripustettuja nahkoja. Erikoiset pehmeät kudokset ja räikeät värit on minimoitu, omituisesta käyttäytymisestä nyt puhumattakaan.
Mutta eiväthän oikeat eläimet sellaisia ole! Jatka lukemista ”Kaikki eilispäivät”
Rakkaalta vakiokommentoijaltani Okapilta voi aina odottaa joko napakkaa kritiikkiä tai hyviä ajatuksia – ja usein molempia. Tällä kertaa Okapi ehdotti että valottaisin, kuinka muinaiseläinrekonstruktioni syntyvät. Olenhan piirtänyt varmaankin satoja dinosauruksia, siipisaureja, mammutteja ja ties mitä muinaisten aikojen olentoja omaksi ilokseni, eri puolille internettiä (eniten niitä löytää DeviantArtista), ja muutaman lehtiinkin.
Maailmassa on paljonkin ihmisiä, jotka olisivat minua pätevämpiä puhumaan muinaisten eläinten eloon herättämisestä, ja jokunen heistä varmaankin lukee tämän artikkelin ja irvistelee epäpätevyydelleni. Kysymyshän oli kuitenkin siitä, kuinka minä rekonstruktioni teen. Sen voin kyllä kertoa, ja ehkäpä siitä on aiheesta kiinnostuneille iloa ja hyötyä.
Tämä artikkeli keskittyy pitkälti dinosauruksiin, koska niillä on kummallinen taipumus aina varastaa huomio. Tämä kaikki kyllä pätee muihinkin muinaiseläimiin, erityisesti niihin, joilla ei enää ole läheisiä eläviä sukulaisia. Jatka lukemista ”Näin piirrät dinosauruksesi, osa 1”
Tiedekirjojen luku oli kesän ajan pienellä tauolla, joten tiedekirjalistalla seisoivat kuukausia pitkälti samat kirjat. Kesäisin tuntuu olevan helpompaa keskittyä hyväntuuliseen höttöön, mieluiten sellaiseen, jossa on lohikäärmeitä. Jotain sain kuitenkin aikaiseksi: pitkän jahkailun jälkeen luin kannesta kanteen kenties kauneimman tiedekirjan, jonka olen ikinä nähnyt. Vuonna 2009 ilmestynyt Mammutin aika on taidemaalari Tom Björklundin ja Luontoillasta tunnetun biologi Seppo Vuokon yhteistyötä.
Voin kertoa lopputuloksen heti alkuun: tämä kirja on upea. Lue se! Jatka lukemista ”Maalauksia mammuttiarolta”
planeetanihmeet.wordpress.com 