Kissamakien vieraana

lontoon_eläintarha_kissamaki.jpg
Kissamaki eli rengashäntämaki (Lemur catta)

Heinäkuisella Lontoon-lomalla kävimme Tringin luonnonhistoriallisen museon ja Kew Gardensin lisäksi tietenkin eläintarhassa. Tai ei niinkään tietenkin – olen tarkka eläintarhojen tasosta ja jätän mieluummin menemättä, jos on syytä odottaa huonosti hoidettuja eläimiä, ankeita tarhoja ja pahaa mieltä.

Tässä tapauksessa moiseen ei juuri ollut aihetta. Lontoossa kaikki eläimet, joiden vointia ja hoitoa pystyin arvioimaan, vaikuttivat hyvinvoivilta. Stereotyyppistä käyttäytymistä tai vammoja ei näkynyt, ja eläintarhassa oli todella mielenkiintoisia lajeja, joita olin aiemmin nähnyt vain kuvissa: kissamaki, hidaslori, intiantapiiri, okapi, aurinkokurki, australiankeuhkokala… Jatka lukemista ”Kissamakien vieraana”

Lintujen Viikki

lintujen_viikki_kanahaukka_rotta_maija_karala
Kanahaukkakoiras pulskan rottasaaliin kanssa takapihan metsässä.

Muutin Helsinkiin melkein päivälleen kaksi vuotta sitten. Sukulaiset huolehtivat, kuinka oikein viihdyn pääkaupungissa, kaukana luonnosta. Toisin kävi: missään en ole asunut yhtä monimuotoisen luonnon ääressä kuin Viikissä.

Naapurustossa on metsäkauriita ja saukkoja, lepakoita ja sisiliskoja ja monimuotoista kasvillisuutta jyhkeistä kuusikoista merenrantapensaikkoon. Hätkähdyttävintä on kuitenkin lintujen paljous. Siinä on riittänyt tarkkailtavaa, tunnistettavaa ja etenkin valokuvattavaa. Minusta onkin puolivahingossa tullut lintuharrastaja. Jatka lukemista ”Lintujen Viikki”

Luiden lumoissa, osa 2: usein kysyttyjä kysymyksiä

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Luonnon puhdistama ketun kallo löytyi lattian alta.

Osa 1, eli mitä kalloista voi oppia.

Koska kallot herättävät aina huomiota, niistä myös kysellään usein. Tässä edellisen artikkelin jatkoksi vielä muutamia käytännönläheisempiä kysymyksiä ja vastauksia kallojen keräämisestä, niihin liittyvistä lakiasioista, etiikasta ja tietenkin puhdistuksesta ja hajuhaitoista. Varoitetaan vielä, että artikkelin loppupuolella on pari kuvaa puhdistuksen välivaiheista, jotka saattavat aiheuttaa herkemmille vatsanväänteitä. Jatka lukemista ”Luiden lumoissa, osa 2: usein kysyttyjä kysymyksiä”

Luiden lumoissa, osa 1

kallot_punakaulakenguru_majava_poro_maija_karala

Osa 2, usein kysyttyjä kysymyksiä ja käytännön ohjeita.

Keräämme puolisoni kanssa eläinten kalloja. Niitä on rivissä kirjahyllyn päällä, ja tästä tuntuu jokaisella vieraalla riittävän mielipiteitä. Osaa hirvittää, mutta useimmat ovat uteliaita. Jotkut tulkitsevat kallot erikoisuuden tavoitteluksi tai  sisustuselementeiksi ja ehdottelevat naureskellen lemmikkipapukaijojen vaihtamista korppeihin, jotta ne sopisivat paremmin sisustukseen.

Meille kallot ovat luonnontieteellisiä näytteitä. Ne ovat kyllä omalla tavallaan kauniita, mutta ensisijainen arvo on se, mitä niistä voi oppia. Kallo kertoo entisen omistajansa biologiasta, elämästä ja kuolemasta, jos sitä vain osaa lukea.

Tässä ensimmäisessä kalloartikkelissa kerron, mikä niissä oikein kiehtoo. Mitä kallot kertovat biologiasta, evoluutiosta tai siitä, kuinka niiden kantaja koki maailman? Millaisen salapoliisintyön kautta selviää metsästä löytyneen kallon ikä tai kuolinsyy? Tässä artikkelissa ei ole vatsaavääntäviä kuvia, vain puhtaita luita. Jatka lukemista ”Luiden lumoissa, osa 1”

Kuusi vuotta ihmeitä

merikalaPlaneetanihmeet täyttää tässä kuussa kuusi. Kirjoitin blogin avauksen marraskuun lopussa vuonna 2009, ja heti seuraavana päivänä sen ensimmäisen artikkelin, joka muuten käsitteli dinosaurusten lintumaisuutta. Synttärien kunniaksi olen tänään pitkästä aikaa uudistanut blogin ulkoasua ja päivittänyt tietoja sieltä täältä. Toivottavasti muutokset ovat mieluisia.

Tässä artikkelissa kertaan Planeetanihmeiden vaiheita vuosien varrelta ja kiitellään lukijoita. Jos olet joskus halunnut tietää, kuinka hassuilla hakusanoilla tännekin päädytään, tai kuulla mistä idea tähän blogiin oikein syntyy, molempia löytyy tästä. Jatka lukemista ”Kuusi vuotta ihmeitä”

Saaristoretkellä, osa 2

ahvenanmaa_lapintiira

Aloitin kertomukset parin viikon takaisesta Ahvenanmaan matkastamme tällä osalla yksi, jossa tutkittiin merenrantojen ja rehevien metsien kasveja, ihmeteltiin sipulien outoa historiaa ja kaikkialla käyskenteleviä kauriita. Nyt jatkan vielä toisen kuva- ja kasvipainotteisen harhailun verran. Tällä kertaa tongimme ojanvarsia ja ihmettelemme saaristoluonnon yhteyksiä Lappiin. Jatka lukemista ”Saaristoretkellä, osa 2”

Saaristoretkellä, osa 1

ahvenanmaa_rantakalliot

Vietimme puolisoni kanssa heinäkuisen pitkän viikonlopun Ahvenanmaalla. Olimme siellä oikeastaan työasioissa, mutta puhutaan siitä puolesta lisää myöhemmin. Olimme molemmat ensi kertaa tällä omalaatuisella merellisellä itsehallintoalueella, vaikka monenlaisia juttuja Ahvenanmaan erikoisesta luonnosta on vuosien mittaan kuultukin. Kävi ilmi, ettei maine ollut ainakaan liioiteltu.

Ahvenanmaa on vastakohtien saarirykelmä. On reheviä jalopuulehtoja ja vehreitä laitumia kuin Keski-Euroopassa, mutta myös karuja mäntymetsiä ja paljaita tuulenpieksemiä kallioita. Leuto ilmasto takaa, että Ahvenanmaalla menestyy moni sellainenkin laji, joka mantereella on harvinainen tai peräti olematon. Meri-ilmaston varjopuoli ovat viileät ja tuuliset kesät: itsekin palelin palelemasta päästyäni läpi heinäkuisen viikonlopun.

Kasvillisuus heijastaa näitä ristiriitaisia olosuhteita, ja niin tekee tietenkin myös eläimistö. Seuraavassa jo tuttuun tapaan kuvia, tunnelmia ja havaintoja matkan varrelta. Jatka lukemista ”Saaristoretkellä, osa 1”

Kotidinosauruksen kouluttaminen

papukaijan-koulutuksen-perusteet-kansiMinun ei suinkaan ollut tarkoitus ryhtyä papukaijaharrastajaksi. En ole edes juuri kiinnittänyt huomiota koko linturyhmään. Niin vain jotenkin kävi.

Oli kipeästi uutta kotia kaipaava lintu ja koti, johon se oli mahdollista ottaa. Sitten lintu tarvitsi lajitovereita. Nyt taloudessamme on kolme neitokakadua, eikä näihin hämmentävän älykkäisiin koukkunokkaisiin dinosauruksiin hurahtamisesta näytä olevan paluuta.

Toinen musta aukko eläinsivistyksessäni on ollut eläinten kouluttaminen. Olin kyllä hämärästi tietoinen, että meneillään on paradigmanmuutos eläinten koulutuksen suhteen, mutta en ole koskaan lukenut aiheesta kuin ohimennen. Ajoitukseni oli ilmeisen erinomainen, sillä suomeksi oli juuri ilmestynyt uusi kirja, jossa keskitytään juuri papukaijojen koulutuksen saloihin: Jarmo Tuutin Papukaijan koulutuksen perusteet. Kun se sysättiin käteeni, ei auttanut muuta kuin perehtyä aiheeseen. Tässä siis tuntumiani sekä itse kirjasta että uudesta ikkunasta eläviin dinosauruksiin.

Jatka lukemista ”Kotidinosauruksen kouluttaminen”

Vuoro on vikatikkien

640px-Saftleven_dodoKiitos kaikille lukijakyselyyn vastanneille! Oli jälleen mielenkiintoista kuulla, kuinka monenlaiset ihmiset blogiani lukevat. On kalastajaa, kätilöä ja ompelijaa, akvaarioharrastajaa ja fossiili-intoilijaa, vieraita ja pari tuttuakin. Ehkä ryhdyn jatkossa jututtamaan teitä useamminkin, onhan kommentteja aina ilahduttavaa saada.

Nyt, kun aikaa on ollut maanantaista sunnuntaihin eikä uusia kommentteja ole saapunut reiluun pariin vuorokauteen, lasken äänestyksen päättyneeksi. Kun mukaan lasketaan yksi teknisten ongelmien vuoksi Facebookissa annettu ääni, tuli pikkuartikkelisarjan äänestyksen tulokseksi seuraavaa:

a) Viikon luontoääni – 2 ääntä

b) Viikon puuttuva linkki – 5 ääntä

c) Viikon vikatikki – 7 ääntä

Vikatikit siis voittivat, joten alan valmistella ensimmäistä osaa tähän artikkelisarjaan. Koska puuttuvat linkit eli välimuotofossiilit eivät suinkaan jääneet kauas jälkeen, lupaan käsitellä niitäkin yhdellä tai toisella tapaa lähiaikoina.

Vielä kerran kiitos ja kumarrus!

(kuva: mahdollisesti viimeinen elävästä mallista tehty piirros dodosta. Cornelis Saftleven, 1638.)

Kuka olet ja mitä haluaisit lukea?

emuMainiota Not Exactly Rocket Science -blogia kirjoittavalla Ed Yongilla on tapana kysyä vuosittain lukijoiltaan, keitä he ovat ja miksi blogia lukevat. Olen itsekin kopioinut idean, mutta vuodet tuntuvat liukuvan ohi liian nopsaan, ja huomaan aina lipsuvani aikataulusta. Viimeksi kyselin teiltä näitä keväällä 2013, kun blogi oli juuri saanut 100 000. kävijänsä.

Tiedän, että teitä on nyt enemmän kuin vajaat kaksi vuotta sitten. Enemmän kuin koskaan blogin viisivuotisen historian aikana, jos totta puhutaan. Viiden vuoden aikana olen kasvanut innokkaasta biologianopiskelijasta valmistuneeksi maisteriksi ja aloittelevasta kirjoittajasta ammattilaiseksi. Hurjaa. Haluaisin ajatella, että myös Planeetanihmeet on kasvanut, kypsynyt ja ansainnut jonkinlaisen aseman suomalaisten tiedeblogien joukossa. Kävijöiden kokonaismäärä on nyt kahdensadan tuhannen paremmalla puolella ja Facebook-sivullakin on tykkääjiä tätä kirjoittaessa jo 563.

Tiedän, että olette siellä, vaikka kommentoijat ovatkin täällä blogin puolella vähentyneet sitä mukaa, kun Facebook-sivusta on tullut aktiivisempi. Ei se toki minua haittaa – pääasia, että kommentoitte! Risut ja ruusut, tarkennukset ja lisäykset, mielipiteet ja kokemukset ovat kaikki yhtä tervetulleita.

Nyt haastankin kaikki kommentoimaan. Kysymyksiä on kaksi:

1. Kerro jotain itsestäsi. Mikä on taustasi – oletko utelias maallikko vai biologi, akvaarioharrastaja tai lintubongari, lukiolainen tai tutkija? Pidätkö itse blogia? Myös kaksi vuotta sitten vastanneet voivat vastata uudelleen.

2. Minkä haluaisit seuraavaksi pikkuartikkelisarjaksi? Kirjoitin viime vuonna Viikon aikamatkoja ja edellisvuonna Viikon outoja eläimiä. Tälle vuodelle keksin kolme vaihtoehtoa, mutten ole osannut päättää niiden väliltä. Siispä kysyn, mikä teitä lukijoita eniten kiinnostaa:

a) Viikon luontoääni

Radio Suomen ohjelmaa mukaillen videolinkkejä eläimistä, jotka pitävät todella outoa, koomista tai erityisen mielenkiintoista ääntä. Mukana on tietenkin lyhyt artikkeli.

b) Viikon puuttuva linkki

Moni biologikin on siinä käsityksessä, ettei fossiiliaineiston ”puuttuvia linkkejä” tunneta juuri muita kuin alkulintu Archaeopteryx. Koska välimuotofossiileja tosiasiassa on maailman museoissa tonnikaupalla, ei varmaan olisi pahitteeksi kertoa niistä.

c) Viikon vikatikki

Tässä sarjassa esitellään äskettäin sukupuuttoon kuolleita lajeja ja niitä ihmiskunnan onnettomia, hölmöjä ja itsekkäitä töppäyksiä, jotka kunkin katoamiseen johtivat. ”Hupsista, nekö loppuivat jo?” tai jotakin vastaavaa on epäilemättä lausuttu yhden jos toisenkin ajattelemattoman farssin päätteeksi.

Myös yleisemmät juttuideat ja aihe-ehdotukset ovat totta kai tervetulleita. Mitä aihetta Planeetanihmeissä sinusta käsitellään liian vähän? Mitä voisi parantaa?

Kiitos jo etukäteen!