Ydinkatastrofin biologiaa

Japanin ydinvoimalaonnettomuuden vuoksi radioaktiivinen säteily on jälleen tapetilla. Näkymätön, salakavala tappaja, joka rikkoo DNA:n ja polttaa ihon: säteily aiheuttaa ihmisissä niin suurta pelkoa, että joditabletit ovat loppuneet kaupoista jopa toisella puolella Euraasiaa (mikä saattaa kertoa enemmän siitä, paljonko ihmiset näistä asioista tietävät).

Ihmiselle radioaktiivinen säteily on vaarallista varsin pieninäkin annoksina. Eri eliöiden radioaktiivisen säteilyn sietokyky kuitenkin vaihtelee laajasti. Millainen on muun elollisen luonnon suhde ihmisen tuottamaan säteilyyn? Kuinka huolissamme meidän pitäisi olla luonnosta, kun puhutaan ydinonnettomuuden mahdollisuudesta? Jatka lukemista ”Ydinkatastrofin biologiaa”

Alkuhärkä, kuolema ja paluu kuolleista

Jääkaudella Eurooppaa asuttaneesta megafaunasta viimeisin oli alkuhärkä (Bos primigenius), naudan villi esi-isä. Sen äskettäinen sukupuutto, vaikuttava ulkonäkö ja luonne ja lukuisat vanhat kuvat ja kirjoitukset ovat luoneet sille lähes myyttisen maineen. Englannin kielessä alkuhärkä tunnetaan sellaisilla komeasti kalskahtavilla nimillä kuin aurochs ja urus.

Rooman keisari Caesar aikoinaan kuvasi alkuhärkää näin:

”These are a little below the elephant in size, and of the appearance, color, and shape of a bull. Their strength and speed are extraordinary; they spare neither man nor wild beast which they have espied. […] But not even when taken very young can they be rendered familiar to men and tamed.”

Alkuhärkä esiintyy taiteessa luolamaalauksista antiikin korkokuviin, lukuisissa eurooppalaisissa vaakunoissa, sanonnoissa ja paikannimissä. Onpa Raamatussa mainitun villihäränkin arveltu olleen alkuhärkä. Alkuhärästä tuli sittemmin ensimmäinen sukupuuttoon kuollut eläin, jota on yritetty herättää kuolleista, ja ehkä siitä vielä tulee ensimmäinen, jonka kohdalla se onnistuu.

Mutta minkälainen eläin oli kaikkien näiden tarinoiden takana, ja mitä sille tapahtui? Jatka lukemista ”Alkuhärkä, kuolema ja paluu kuolleista”

Vähenevät ihmeet

Vuonna 1992 lähes kaksisataa valtiota allekirjoitti Rion biodiversiteettisopimuksen, jossa ne sopivat pysäyttävänsä luonnon monimuotoisuuden vähenemisen, tähtäävänsä ekologisesti kestävään kehitykseen, tieteen yhteistyön parantamiseen, koulutuksen kehittämiseen ja lukuisiin muihin hienoihin asioihin. 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen ei kuitenkaan tuonut meitä yhtään lähemmäs sopimuksen ensimmäistä tavoitetta: sukupuuttoaalto jatkaa kiihtymistään, vaikka luonnonsuojeluun kiinnitetään ympäri maailmaa yhä enemmän huomiota.

Mongabay-sivusto kerää niin hyviä kuin huonojakin uutisia uhanalaisten eläin- ja kasvilajien kohtaloista. Näiden uutisten pohjalta keräsin pienen koosteen siitä, mitä maailmassa on tapahtunut 2000-luvun aikana. Aloitetaanko hyvistä vai huonoista uutisista? Ajattelisin, että jos hyvät uutiset ovat lopussa, lukijalle ei jää yhtä paha mieli. Aloitetaan siis sukupuuttoon kuolleista eläimistä. Jatka lukemista ”Vähenevät ihmeet”

Kummajaisia Madagaskarilta

Madagaskar on ollut erillään muista mantereista yli 150 miljoonaa vuotta, joten ei liene yllätys, että sen eläimistö on omalaatuinen. Se, kuinka omalaatuisia sikäläiset eläimet ovat, jaksaa kuitenkin yllättää kerta toisensa jälkeen. Makit, fossat, erikoiset kameleontit ja päivägekot kuuluvat saaren kirjavaan luontoon yhdessä kolmen endeemisen lintuheimon kanssa. Kenties kaikkein ihmeellisimpiä ovat kuitenkin piilottelevat pikkunisäkkäät, jotka tunnetaan tanrekkeina. Jatka lukemista ”Kummajaisia Madagaskarilta”

Kadonnut delfiini ja luonnontilaisuuden harha

Tutustuin tänään uuteen luonnonsuojelubiologian käsitteeseen, joka mielestäni ansaitsee sekä laajemman esittelyn että mukanaan tulevan tärkeän muistutuksen.

Termi on shifting baseline eli vapaasti suomentaen siirtyvä lähtötaso. Sillä viitataan esimerkiksi tilanteeseen, jossa kalakantojen pienenemistä tutkivat ihmiset pitävät kalojen luonnollisena määränä, eli lähtötasona, sitä, millainen tilanne oli heidän aloittaessaan työnsä. Seuraava tutkijasukupolvi taas pitää lähtötasonaan oman aikansa vastaavaa määrää. Näin kalakannat voivat romahtaa olemattomaan murto-osaan entisestä ilman, että kukaan missään vaiheessa huomaa suuria muutoksia tapahtuneen. Termin käyttöä on laajennettu koskemaan muitakin ilmiöitä kuin kalakantoja. (kuva: Wikipedia)

Siirtyvän lähtötason ongelma ei päde vain tutkijoihin, vaan aivan erityisesti tavallisiin ihmisiin. Jokainen sukupolvi pitää ympäröivän luonnon normaalina, turmeltumattomana tilana sitä, johon he ovat itse ensin tutustuneet. Jatka lukemista ”Kadonnut delfiini ja luonnontilaisuuden harha”

Vaihtolämpöinen minivuohi ja kumppanit

Chihuahuat, falabella-hevoset ja minipossut ovat kaikki ihmisen jalostamalla tuottamia kääpiömuotoja tutuista eläimistä (kuvassa maailman pienin hevonen täältä). Niitä tulee helposti pidettyä pienen kokonsa vuoksi ”luonnottomina” ja villissä luonnossa elinkelvottomina. Sama pätee, joskin ehkä pienemmässä määrin, jättiläisrotuihin: tanskandogit, shirenhevoset ja jopa 15-kiloiset Maine Coon-kissat nauttivat nekin kyseenalaista mainetta. Mutta voisivatko jättiläiset tai kääpiöt olla joskus menestyviä luonnossakin?

Kuvittele shetlanninponin kokoinen norsu, pystykorvan kokoinen lammas tai, jos havittelet päinvastaista suuntaa, vaikkapa ison kissan kokoinen rotta. Vaikka nämä kuulostavat eksoottisten lemmikkien havittelijan päiväunilta, ne ovat todellisia eläimiä. Eivätkä ne suinkaan ole ainoat esimerkit. On nimittäin ympäristö, johon joutuneiden eläinten ruumiin koon evoluutio alkaa käyttäytyä oudosti: saaret. Jatka lukemista ”Vaihtolämpöinen minivuohi ja kumppanit”

Kalat: paljon enemmän kuin uivaa ruokaa

”Kala” on yksi niistä termeistä, joiden kohdalla kaikki tietävät mistä puhutaan, mutta kukaan ei oikein osaa antaa suoralta kädeltä pätevää määritelmää. Kalat ovat jotakin, mitä syödään, pyydetään vapaa-ajan harrastuksena ja ihaillaan akvaarioissa. Mutta mitä, ja millaisia, ne ihan oikeasti ovat?

(Kuvassa on punapäätetroja, Hemigrammus bleheri ja punasuutetroja H. rhodosromus, kuva omani) Jatka lukemista ”Kalat: paljon enemmän kuin uivaa ruokaa”