Lokakuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna suuntasimme puolisoni kanssa vähän epätavalliselle lomalle. Tai ehkä työmatkalle, en ole aivan varma. Suuntana oli taas Lontoo (vitsailemme siitä, että emme koskaan pääse Englantia kauemmas – mutta onhan se suhteellisen ilmastoystävällinen kohde verrattuna vaikka Thaimaahan). Osallistuimme viikonlopun mittaiseen Tetzoocon-tapahtumaan.
Tämä on matkakertomus eläintiedenörtin taivaasta. Jatka lukemista ”Tetzoocon: dinosauruksia ja ihmisiä Lontoossa”
Keski-Suomen lintutieteellinen yhdistys järjesti viime viikolla tilaisuuden, jossa alan asiantuntijat kertoivat tuulivoimaloiden vaikutuksista lintuihin. Aihe on perin ajankohtainen, sillä tuulivoimaloita rakennetaan Suomessakin huimaa tahtia. Yleisöksi Jyväskylän kaupunginkirjastolle oli kokoontunut ainakin lintuharrastajia, ympäristöalan ammattilaisia, tutkijoita ja biologianopiskelijoita.
Tuulivoimaloiden lapoihin epäonnekseen osuvat linnut ovat saaneet paljon huomiota ja aiheuttaneet kritiikkiä tuulivoimalahankkeita kohtaan. Tilaisuudessa selvisi paljon mielenkiintoista, kuten se, kuinka paljon ja millaisia lintuja lapoihin oikein kopsahtelee ja millaisia muita vaikutuksia tuulivoimaloilla on. Yhdessä vaiheessa puhujat ja yleisö päätyivät naureskelemaan yhteen ääneen sille, kuinka kertakaikkisen tyhmiä kanalinnut ovat. Jatka lukemista ”Huono-onniset linnut tuulipuistossa”
Edellisessä artikkelissa kerroin syyskuisen evoluutiopsykologian tapaamisen annista. Jutusta olisi tullut kohtuuttoman pitkä, jos olisin tarinoinut kaiken yhteen putkeen, joten tässä tulee toinen osa (joka on kyllä yksikseenkin kohtuuttoman pitkä, mutta koettakaa kestää). Perjantai-iltapäivän seminaareissa suomalais- ja skotlantilaistutkijat perehtyvät muun muassa moraalisiin jumaliin, suomalaisäitien lisääntymismenestykseen ja siihen, mitä tekemistä porkkanoiden syömisellä on parinvalinnan kanssa. (kuva: Jasper Greek Golangco) Jatka lukemista ”Popsi popsi porkkanaa, naamaasi se kaunistaa”
Ihminen kuuluu selvästikin eläinkuntaan. Tarkemmin sanoen kädellisiin, ja niiden joukossa vähälajiseen, trooppiseen ihmisapinoiden joukkoon. Mutta millainen eläin ihminen oikein on, ja kuinka se eroaa sukulaisistaan? Tällaiset kysymykset ovat evoluutiopsykologian nimellä tunnetun tieteenalan heiniä.
Turun yliopistolla järjestettiin syyskuussa kansainvälinen evoluutiopsykologien tapaaminen, johon alan tutkijat kerääntyivät kertomaan tutkimuksistaan toisilleen ja kaikille kiinnostuneille (ja jossa nähtiin muun muassa kuvan posteri). Kävin paikalla kuuntelemassa koko joukon hienoja seminaareja, mutten ole erinäisten elämän myllerrysten keskellä ehtinyt raportoida kuulemaani ennen kuin nyt.
Tapaamisen tärkein opetus taisi olla, että evoluutiopsykologia on paljon muutakin kuin ihmisen parinvalinnan tutkimusta – vaikka toki sitäkin riittää. Ja, että evoluutiopsykologia on kypsynyt kelpo tieteenalaksi, vaikka onkin saanut osakseen melkoisesti parjausta.
Puhuvista apinoista, Facebook-kavereista ja psykopaateista, niistä on jännät seminaarit tehty. Katsotaanpa.
Jatka lukemista ”Mistä me tulemme, keitä me olemme? Ja miksi ihmeessä naiset rakastuvat renttuihin?”
planeetanihmeet.wordpress.com 
