Joulu muinaismetsien saarella

tammi_laakerimetsä_madeiraVietin joulun pienellä tulivuorisaarella nimeltä Madeira. Olimme matkalla seurueena, johon kuului useita biologihenkisiä matkaajia, joten luontokohteista saatiin irti paljon iloa. Jo tuttuun tapaan harhailen valokuvien kera läpi matkan kiehtovimpien havaintojen ja saarta koskevien tiedonmurusten.

Madeira voi kuulostaa maailman tylsimmältä turistikohteelta, mutta aurinkotuoleista ja matkamuistokrääsästä koostuvan pinnan alla piilee usein toden teolla kiehtovaa luontoa. Madeira itse on pieni kasa vulkaanista kiveä, joka kököttää keskellä valtamerta suunnattoman suuren merenalaisen kilpitulivuoren päällä. Se on hyvin nuori: saari nousi merenpinnan yläpuolelle kenties noin 5 miljoonaa vuotta sitten, ja suuri tulivuori puhalsi viimeiset henkäyksensä vasta 6500 vuotta sitten. Siitä huolimatta saari säilyttää muistoja metsistä, jotka muualta ovat kadonneet viimeistään Rooman valtakunnan aikaan. Itse metsän siivekäs luojakin asuu vielä sen kätköissä. Jatka lukemista ”Joulu muinaismetsien saarella”

Mainokset

Viikon aikamatka: muinaiset toverukset

Ginkgo_neidonhiuspuu_liitukausi_metsä_cretaceous_Canada_maija_karala

Joskus kasvit kertakaikkiaan ovat niin kiehtovia, että niistä on pakko kertoa eläimiin keskittyvässäkin blogissa. Ja mikäpä muukaan aiheena olisi kuin neidonhiuspuu.

Neidonhiuspuussa (Ginkgo biloba) on ansaittua mystiikkaa. Buddhalaiset munkit ovat kasvattaneet sitä Jangtsen seudulla ainakin parin vuosituhannen ajan, mutta puu on niin pitkäikäinen, että ensimmäisetkään munkkien istuttamat yksilöt ovat tuskin ehtineet vanhuudenheikkouteen saakka. Yksittäisen puunkin pitkä ikä kalpenee, kun sitä verrataan lajin elinkaareen. Sikäli kuin tiedetään, kasvi on pysynyt täysin samanlaisena lähes 70 miljoonaa vuotta.

Vuonna 2003 ryhmä yhdysvaltalaisia paleobotanisteja – muinaisten kasvien tutkijoita – ryhtyi selvittämään, mikä on neidonhiuspuun pitkän iän salaisuus. He tutkivat fossiileja 48 paikasta kahdelta eri mantereelta ja kymmenien miljoonien vuosien ajalta.

Tulosten valossa yllättävintä on se, että neidonhiuspuu ylipäätään on vielä elossa. Jatka lukemista ”Viikon aikamatka: muinaiset toverukset”

Tunti kaupunkiluonnossa

IMG_6900_2

Sain Villikatajalta Tunti luonnossa -haasteen, joka on itse asiassa Retkipaikan toukokuinen kuvakilpailu. Sen idea on viettää tunti luonnossa ja napsia kuvia näkemästään.

Koska luonnossa liikkuminen tutkitusti rentouttaa ja laskee verenpainetta, mikä sen parempi ajankohta kuin keskellä työpäivää? Tänään kirjoittaminen takkuili, selkää särki ja huomasin tuijottelevani haikeasti ulos auringonpaisteeseen. Niinpä pakkasin kameran reppuun, nappasin lähimarketista eväät ja lähdin katsomaan, minne jalat minua vievät. Tapasin muun muassa tämän ilmeisen äreällä tuulella olleen naarastelkän ja totesin, ettei minusta ole vieläkään salaperäisesti muotoutunut erähenkistä reippailijaa. Jatka lukemista ”Tunti kaupunkiluonnossa”

”Mikä tämä on suomeksi?”

guira2_pieniTämän tästä joku kysyy minulta, mikä tämän tai tuon eläimen tai kasvin suomenkielinen nimi on. Vähintään yhtä usein höyryän itsekseni siitä, että jonkin lehden uutistoimittaja tai peräti kirjan kääntäjä ei ole löytänyt oikeaa nimeä sille otukselle, josta puhuu, ja on joko kääntänyt englanninkielisen nimen sanatarkasti tai keksinyt itse aivan uuden.

Eilen gueretsojen suomenkielisiä nimiä pyynnöstä etsiessäni mieleeni juolahti idea. Voisin koota tietämäni eliöiden suomenkielisten nimien kokoelmat yhteen blogiartikkeliin. Tuumasta toimeen, ja tässä on tulos. Ehkä tästä linkkien ja kirjannimien valikoimasta on muille hupia, hyötyä tai mieluiten molempia. Jatka lukemista ””Mikä tämä on suomeksi?””

Kasvitiedettä kiinnostuneille

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska Planeetanihmeisiin on varmasti eksynyt moni tiedeuutisista kiinnostunut, voisivat kasvitiedeuutiset kiinnostaa lukijoita tälläkin puolella. Toisella blogiprojektillani, huonekasviblogi Viidakkokirjeillä, on kuukausittainen Tutkittuja juttuja -sarja, jossa esitellään muutama mielenkiintoinen kasveihin liittyvä tiedeuutinen.

Joka toinen tutkittu juttu on itse kirjoittamani, joka toinen taas Viidakkokirjeiden toisen puoliskon, Lilyn, käsialaa. Aiheet vaihtelevat kasvien terveysvaikutuksista ja hedelmien varastointioloista aina kukkakasvien varhaisevoluutioon.

Tässäpä siis linkit tähän mennessä ilmestyneisiin artikkeleihin:

Liian vanha siitepöly ja muita tutkittuja juttuja
Aiheina loikkivat kortteen itiöt, epäilyttävän vanhat fossiiliset siitepölyhiukkaset ja maailman metsien valikoiva katoaminen.

Orkideoita bioreaktorista ja muita tutkittuja juttuja
Kukkakaupan orkideoiden kaupallisen kasvatuksen konsteja, vesimelonin lihaskipuja lievittävät ominaisuudet ja teepuun käyttö tuhohyönteisten torjunnassa.

Lituruohon päässälaskutaidot ja muita tutkittuja juttuja
Uusi timanttiananaslaji Panamasta, lituruohon hämmästyttävä kyky laskea tärkkelysvarastojen riittävyys yöksi ja yksittäisten pölyttäjien katoamisen yllättävän suuret vaikutukset kasveihin.

Kemiallisen sodankäynnin kustannukset ja muita tutkittuja juttuja
Pohtii kasvien sopeutumista pölyttäjäkatoon, kannukasvien ja hevosmuurahaisten läheistä suhdetta ja kasvien kemiallisen puolustuksen kustannuksia, jotka eivät aina ole niin isot kuin luulisi.

Muinaisia magnolioita ja muita tutkittuja juttuja
Lihansyöjäkasvien sisällä elää kokonaisia ekosysteemejä, Kirgisiasta löydettiin tieteelle uusi sipuli ja lännentulppaanipuun mitokondrio-DNA muuttuu niin hitaasti, että tutkijat luonnehtivat sitä fossiiliseksi.

Mauttomia mandariineja ja muita tutkittuja juttuja
Aiheina varastointiolojen vaikutus mandariinien makuun, lintujen mieltymykset vierasperäisten kasvien hedelmiin ja puutarhojen stressiä helpottava vaikutus.

Vuohipoluilla

IMG_3669

Kerroin jo vähän elokuisesta Kreetan matkastani luonnontieteellisen museon antia ihmettelemällä. Tällä kertaa siirrytään Kreetan länsiosan vuoria halkovaan Samarianrotkoon, jonka ympärillä on samanniminen kansallispuisto. Rotkon läpi kulkee 16 kilometrin mittainen patikkareitti, joka osoittautui erinomaisen kiehtovaksi. Olin tosin onnistuneesti kolhinut molemmat jalkani jo ennen rotkokävelyyn varattua päivää, joten matka oli jokseenkin kivulias. Jalkani ei ole vieläkään aivan ennallaan, mutta patikka oli ehdottomasti sen arvoinen. Maisemat olivat sanalla sanoen ällistyttävät, tapasin saaren kuuluisan villivuohen ja pääni yllä kaarteli sangen pahaenteisiä korppikotkia. Tässä teille lukijoille vähemmän tuskallinen kävelyretki läpi rotkon ja sen taustalla olevien tarinoiden. Jatka lukemista ”Vuohipoluilla”

Skorpioninpyrstöjä, käensylkeä ja Suomen punaisin kukka

ketoneilikka nupullaan dianthus deltoides maija karalaPohjoismaista luonnonkukkien päivää vietettiin kesäkuun 16. päivä. Se lipsahti allekirjoittaneelta ohi (tälläkin kertaa), mutta tässä jälkikäteen pieni ja laiska valokuva-artikkeli suosikkiluonnonkukistani.

Useimpina vuosina luonnonkukkien loisto on juhannuksena parhaimmillaan, mutta tänä vuonna kesä otti kylmyyden vuoksi viivästyneen kevään kiinni sellaista vauhtia, että monet kukat ovat jo hiipumaan päin. Juhannus on silti hyvää aikaa katsella kukkasia, etenkin kun likimain kaikki kynnelle kykenevät pakenevat maaseudun rauhaan kukkien keskelle.

Juhannuksen kunniaksi voi myös jättää rationaalisen ajattelun ja tieteellisen maailmankuvan hetkeksi sikseen ja tehdä ikivanhoja juhannustaikoja luonnonkukilla. Voit vaikkapa kerätä seitsemän erilaista kukkaa ja laittaa ne juhannusyöksi tyynyn alle: taika lupaa, että näet unta tulevasta puolisostasi. Osa tämän taian versioista tosin vaatii keräämään kukat seitsemältä eri niityltä tai ylittämään seitsemän aitaa, jotta se toimisi.

Kokeilemisen arvoista voi olla myös etsiä saniaisen kukkaa. Itiökasveinahan saniaiset eivät tietenkään kuki, paitsi vanhan uskomuksen mukaan juhannusyönä. Saniaisenkukan löytänyt ja poiminut saa käyttöönsä taikavoimia.

Mutta palataanpa niihin luonnonkukkiin.

Jatka lukemista ”Skorpioninpyrstöjä, käensylkeä ja Suomen punaisin kukka”