”Mikä tämä on suomeksi?”

Tämän tästä joku kysyy minulta, mikä tämän tai tuon eläimen tai kasvin suomenkielinen nimi on. Vähintään yhtä usein höyryän itsekseni siitä, että jonkin lehden uutistoimittaja tai peräti kirjan kääntäjä ei ole löytänyt oikeaa nimeä sille otukselle, josta puhuu, ja on joko kääntänyt englanninkielisen nimen sanatarkasti tai keksinyt itse aivan uuden.

Eilen gueretsojen suomenkielisiä nimiä pyynnöstä etsiessäni mieleeni juolahti idea. Voisin koota tietämäni eliöiden suomenkielisten nimien kokoelmat yhteen blogiartikkeliin. Tuumasta toimeen, ja tässä on tulos. Ehkä tästä linkkien ja kirjannimien valikoimasta on muille hupia, hyötyä tai mieluiten molempia.

Kasvitiedettä kiinnostuneille

Koska Planeetanihmeisiin on varmasti eksynyt moni tiedeuutisista kiinnostunut, voisivat kasvitiedeuutiset kiinnostaa lukijoita tälläkin puolella. Toisella blogiprojektillani, huonekasviblogi Viidakkokirjeillä, on kuukausittainen Tutkittuja juttuja -sarja, jossa esitellään muutama mielenkiintoinen kasveihin liittyvä tiedeuutinen.

Joka toinen tutkittu juttu on itse kirjoittamani, joka toinen taas Viidakkokirjeiden toisen puoliskon, Lilyn, käsialaa. Aiheet vaihtelevat kasvien terveysvaikutuksista ja hedelmien varastointioloista aina kukkakasvien varhaisevoluutioon.

Tässäpä siis linkit tähän mennessä ilmestyneisiin artikkeleihin:

Liian vanha siitepöly ja muita tutkittuja juttuja
Aiheina loikkivat kortteen itiöt, epäilyttävän vanhat fossiiliset siitepölyhiukkaset ja maailman metsien valikoiva katoaminen.

Orkideoita bioreaktorista ja muita tutkittuja juttuja
Kukkakaupan orkideoiden kaupallisen kasvatuksen konsteja, vesimelonin lihaskipuja lievittävät ominaisuudet ja teepuun käyttö tuhohyönteisten torjunnassa.

Lituruohon päässälaskutaidot ja muita tutkittuja juttuja
Uusi timanttiananaslaji Panamasta, lituruohon hämmästyttävä kyky laskea tärkkelysvarastojen riittävyys yöksi ja yksittäisten pölyttäjien katoamisen yllättävän suuret vaikutukset kasveihin.

Kemiallisen sodankäynnin kustannukset ja muita tutkittuja juttuja
Pohtii kasvien sopeutumista pölyttäjäkatoon, kannukasvien ja hevosmuurahaisten läheistä suhdetta ja kasvien kemiallisen puolustuksen kustannuksia, jotka eivät aina ole niin isot kuin luulisi.

Muinaisia magnolioita ja muita tutkittuja juttuja
Lihansyöjäkasvien sisällä elää kokonaisia ekosysteemejä, Kirgisiasta löydettiin tieteelle uusi sipuli ja lännentulppaanipuun mitokondrio-DNA muuttuu niin hitaasti, että tutkijat luonnehtivat sitä fossiiliseksi.

Mauttomia mandariineja ja muita tutkittuja juttuja
Aiheina varastointiolojen vaikutus mandariinien makuun, lintujen mieltymykset vierasperäisten kasvien hedelmiin ja puutarhojen stressiä helpottava vaikutus.

Vuohipoluilla

Kerroin jo vähän elokuisesta Kreetan matkastani luonnontieteellisen museon antia ihmettelemällä. Tällä kertaa siirrytään Kreetan länsiosan vuoria halkovaan Samarianrotkoon, jonka ympärillä on samanniminen kansallispuisto. Rotkon läpi kulkee 16 kilometrin mittainen patikkareitti, joka osoittautui erinomaisen kiehtovaksi. Olin tosin onnistuneesti kolhinut molemmat jalkani jo ennen rotkokävelyyn varattua päivää, joten matka oli jokseenkin kivulias. Jalkani ei ole vieläkään aivan ennallaan, mutta patikka oli ehdottomasti sen arvoinen. Maisemat olivat sanalla sanoen ällistyttävät, tapasin saaren kuuluisan villivuohen ja pääni yllä kaarteli sangen pahaenteisiä korppikotkia. Tässä teille lukijoille vähemmän tuskallinen kävelyretki läpi rotkon ja sen taustalla olevien tarinoiden.

Skorpioninpyrstöjä, käensylkeä ja Suomen punaisin kukka

Pohjoismaista luonnonkukkien päivää vietettiin kesäkuun 16. päivä. Se lipsahti allekirjoittaneelta ohi (tälläkin kertaa), mutta tässä jälkikäteen pieni ja laiska valokuva-artikkeli suosikkiluonnonkukistani.

Useimpina vuosina luonnonkukkien loisto on juhannuksena parhaimmillaan, mutta tänä vuonna kesä otti kylmyyden vuoksi viivästyneen kevään kiinni sellaista vauhtia, että monet kukat ovat jo hiipumaan päin. Juhannus on silti hyvää aikaa katsella kukkasia, etenkin kun likimain kaikki kynnelle kykenevät pakenevat maaseudun rauhaan kukkien keskelle.

Juhannuksen kunniaksi voi myös jättää rationaalisen ajattelun ja tieteellisen maailmankuvan hetkeksi sikseen ja tehdä ikivanhoja juhannustaikoja luonnonkukilla. Voit vaikkapa kerätä seitsemän erilaista kukkaa ja laittaa ne juhannusyöksi tyynyn alle: taika lupaa, että näet unta tulevasta puolisostasi. Osa tämän taian versioista tosin vaatii keräämään kukat seitsemältä eri niityltä tai ylittämään seitsemän aitaa, jotta se toimisi.

Kokeilemisen arvoista voi olla myös etsiä saniaisen kukkaa. Itiökasveinahan saniaiset eivät tietenkään kuki, paitsi vanhan uskomuksen mukaan juhannusyönä. Saniaisenkukan löytänyt ja poiminut saa käyttöönsä taikavoimia.

Mutta palataanpa niihin luonnonkukkiin.

Maalauksia mammuttiarolta

Tiedekirjojen luku oli kesän ajan pienellä tauolla, joten tiedekirjalistalla seisoivat kuukausia pitkälti samat kirjat. Kesäisin tuntuu olevan helpompaa keskittyä hyväntuuliseen höttöön, mieluiten sellaiseen, jossa on lohikäärmeitä. Jotain sain kuitenkin aikaiseksi: pitkän jahkailun jälkeen luin kannesta kanteen kenties kauneimman tiedekirjan, jonka olen ikinä nähnyt. Vuonna 2009 ilmestynyt Mammutin aika on taidemaalari Tom Björklundin ja Luontoillasta tunnetun biologi Seppo Vuokon yhteistyötä.

Voin kertoa lopputuloksen heti alkuun: tämä kirja on upea. Lue se!

Lapin luonnon outo taika

Lapin luonnosta on tehty lauluja ja runoja, kirjoja ja postikortteja. Tuhannet ihmiset hakeutuvat vapaa-aikanaan tunturien karuihin ja koleisiin maisemiin aikaa ja rahaa säästämättä. Mikä siellä oikein on niin hienoa? En tiedä, mitä muut Lapissa näkevät, enkä muista mikä siellä oman sydämeni alun perin vei. Ehkä se oli silkkaa nostalgiaa lapsuuden maisemiin? Tänä kesänä pääsin ensimmäisen kerran pohjoiseen biologina, enkä enää ihmettele, mikä luonnontutkijan sydämen vie. Karu ja vehreä, tuttu ja eksoottinen ja uusi ja ikivanha elävät siellä rinnakkain häkellyttävinä yhdistelminä.

Merenrannalta muinaishaudalle

Matkustelin viikonvaihteessa Lounais-Suomessa. Vaikkei matkan varsinainen tarkoitus ollutkaan luontoretkeily saatikka valokuvaus, tahtovat kaikki matkani tavalla tai toisilla muuttua sellaisiksi. Tällä kertaa pääsin tekemään harvinaisen kesäaikaisen visiitin merenrannalle Pyhärannassa ja ihailemaan aitoa perinnemaisemaa Laitilassa. Näin mielenkiintoisia ketokasveja, lukuisia sudenkorentoja ja jopa harmaahaikaran. Jollekulle muulle hienot havaintoni voivat olla yhtä arkisia kuin peipot ja voikukat, mutta sisämaan asukille ne olivat peräti eksoottisia. Tässä siis hieman valokuvasatoa rannikkoseuduilta ja erityisesti perinnebiotooppien eksoottisista kasveista.

Sademetsässä

Kukapa luonnosta kiinnostunut ei olisi haaveillut näkevänsä oikean sademetsän edes kerran elämässään? Haaveeni toteutui, kun puolitoista viikkoa sitten kävin Sinharajan luonnonsuojelualueella eteläisessä Sri Lankassa. Vaikka vierailu oli vain jokusen tunnin kävely turistien tallaamalla polulla, oli alkuperäisen sademetsän näkeminen silti mieleenpainuva kokemus. Vielä joskus teen saman rauhassa, ajan kanssa ja ilman juotikkaiden vuoksi hysterian rajamailla häilyvää matkaseuraa.

Kävellessäni jättiläispuiden alla yritin löytää sanoja, joilla kertoa mitä näin ja koin. Jotakin kahisevasta lehtikatoksesta, valtavan rehevyyden ja pikkuruisten yksityiskohtien yhdistelmästä, hiljaisuudesta, kaskaiden ja sammakoiden äänistä. Jyrkistä rinteistä, jotka saivat ihmiset näyttämään hyvin pieniltä. Elämän lähes näkymättömästä kuhinasta, luonnon uskomattomasta monimuotoisuudesta. Pikku puroista, jotka kohisivat tärkeinä pikkuruisissa vesiputouksissa. Törmäsin kuitenkin samaan ongelmaan kuin Charles Darwin liki 180 vuotta sitten:

”Kävellessäni hiljalleen varjoisilla poluilla ihaillen jokaista uutta näkymää olisin halunnut löytää kielen, jolla ilmaista ajatukseni. Kaikki sanat olivat liian heikkoja välittämään tuntemaani iloa niille, jotka eivät ole käyneet tropiikissa.”

Suolla seikkailua

Järki estä ihmisen lasta

luontokartoittajaksi joutumasta

Eli tulipa taas opittua, mitä minusta ei tule isona. Kiitos Lilyn, olemme viikonlopun aikana eksyneet suolle kuutisen kertaa, saaneet lukemattomia puremia ja pistoja (tyhjennetystä hyttyskarkotepullosta huolimatta), rämpineet harvennettujen puunrunkojen, suonsilmäkkeiden ja teräväreunaisten ansakuoppien keskellä. Onneksi myös näimme jänniä asioita ja opimme paljon muutakin kuin sen, ettei luontokartoitus ole kummankaan unelma-ammatti. Tässä vähän retken valokuvasatoa, siis ojitettujen soiden antia Keski-Suomesta.

Uuden blogin synty

Tästä eteenpäin Erään planeetan ihmeitä keskittyy (entistäkin) voimakkaammin eläimiin, sillä kasvitarinoille on tänään syntynyt oma, kauan suunniteltu bloginsa: Viidakkokirjeet. Minun ja Lilyan yhteistyönä syntyneen blogin on tarkoitus puhua huonekasveista, niiden hoidosta ja omakohtaisista kokemuksista, mutta yhtä lailla myös kasvien biologiasta ja evoluutiosta.

Idea Viidakkokirjeisiin syntyi suomenkielisten kasvinhoito-ohjeiden löytämisen vaikeudesta. Netti on toki tietoa pullollaan, mutta englanninkielinen tarjonta esittelee usein lämpimänkin seudun kasvit puutarhakasveina, joten ohjeiden sovellettavuus huonekasveihin on huonompi. Suomenkielinen nettiohjeistus taas on levällään lukuisten keskustelufoorumien yksittäisissä viesteissä, joiden lähteistä ei ole tietoa. Uuden blogimme on tarkoitus parantaa tätä tilannetta, ja samalla tuoda tilaisuus jakaa yhteisen harrastuksen iloja.

Pidemmittä jorinoitta tervetuloa Viidakkokirjeisiin: klikkaa kuvaa.