Vaihtolämpöinen minivuohi ja kumppanit

Chihuahuat, falabella-hevoset ja minipossut ovat kaikki ihmisen jalostamalla tuottamia kääpiömuotoja tutuista eläimistä (kuvassa maailman pienin hevonen täältä). Niitä tulee helposti pidettyä pienen kokonsa vuoksi ”luonnottomina” ja villissä luonnossa elinkelvottomina. Sama pätee, joskin ehkä pienemmässä määrin, jättiläisrotuihin: tanskandogit, shirenhevoset ja jopa 15-kiloiset Maine Coon-kissat nauttivat nekin kyseenalaista mainetta. Mutta voisivatko jättiläiset tai kääpiöt olla joskus menestyviä luonnossakin?

Kuvittele shetlanninponin kokoinen norsu, pystykorvan kokoinen lammas tai, jos havittelet päinvastaista suuntaa, vaikkapa ison kissan kokoinen rotta. Vaikka nämä kuulostavat eksoottisten lemmikkien havittelijan päiväunilta, ne ovat todellisia eläimiä. Eivätkä ne suinkaan ole ainoat esimerkit. On nimittäin ympäristö, johon joutuneiden eläinten ruumiin koon evoluutio alkaa käyttäytyä oudosti: saaret. Jatka lukemista ”Vaihtolämpöinen minivuohi ja kumppanit”

Sattuma ja välttämättömyys: voiko evoluutiota ennustaa?

Jos palaisimme ajassa taaksepäin, ensimmäisten eliöiden aikaan ja siirtäisimme vaikkapa yhtä varhaista solua puoli metriä vasemmalle, muuttuisiko mikään? Kun palaisimme omaan aikaamme, olisiko kaikki ennallaan, kenties vain pienin muunnelmin, vai olisiko evoluutio suistunut rajusti uusille raiteille niin, ettei maailmaa enää tunnista samaksi?

Entä, jos palaisimme takaisin aikaan ennen elämän syntyä? Entäpä toiselle planeetalle – kuinka todennäköisesti elämää ylipäätään syntyy, ja onko se samankaltaista vai täysin toisenlaista kuin Maan elämä? (kuva: Nasa) Jatka lukemista ”Sattuma ja välttämättömyys: voiko evoluutiota ennustaa?”

Siipisaureja ja kehrääjälintuja

Siipisaurit (tutummin lentoliskot, Pterosauria) olivat kulta-aikanaan kutakuinkin yhtä monimuotoinen ja runsas ryhmä kuin linnut nykyään. Ja kuten lintujenkin tapauksessa, niiden joukkoon mahtuu melkoisia omituisuuksia. Kuten fossiilien kohdalla yleensä, tämän muinaisen lentävien eläinten ryhmän lajikirjosta tunnetaan vain onneton murto-osa: 110 lajia 150 miljoonan vuoden ajalta, verrattuna vaikkapa nykyhetken 10 000 lintulajiin. Silti tästäkin rajoitetusta otoksesta löytyy toinen toistaan erikoisempia muotoja.

Yksi ihmeellisimmistä ovat anurognathidit. Ne eivät ehkä ole isoja tai verenhimoisia, mutta sitäkin kiehtovampia.

Jatka lukemista ”Siipisaureja ja kehrääjälintuja”

Dinosaurukset – nyt myös värillisinä

Uskomatonta kyllä, nyt voidaan ensimmäisen kerran lähes sataan miljoonaan vuoteen sanoa, minkä värisiä dinosaurukset olivat.  Ensimmäinen tutkimus aiheesta näki päivänvalon viime viikolla, ja sitä seuraa varmasti koko liuta uusia. Saanko siis esitellä, piirtämäni Sinosauropteryx aidoissa väreissään:

Miten ihmeessä tämä on mahdollista? Jatka lukemista ”Dinosaurukset – nyt myös värillisinä”

Krokotiilit: oudompia kuin päälle päin näyttää

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta krokotiili?

Useimpien mieleen tulee varmaankin jotakin tällaista. Kuvassa on kaksi niilinkrokotiilia, jotka kuvasin Bakaussa, Gambiassa. Ne, kuten muutkin elävät sukulaisensa, ovat suuria, ryömiviä matelijoita. Ne viettävät suurimman osan ajastaan auringossa paistatellen tai veden alla saalista odotellen. Makoilevat krokotiilit ovat tuttuja niin luontodokumenteista kuin eläintarhoistakin. Ne ovat vaihtolämpöisiä ja elävät vain lämpimillä seuduilla. Kaiken kaikkiaan ne vaikuttavat oikeilta matelijan prototyypeiltä. Jatka lukemista ”Krokotiilit: oudompia kuin päälle päin näyttää”

Siveyttä ja uskollisuutta eläinkunnassa

Yksiavioisuudella eli monogamialla tarkoitetaan sitä, että kaksi yksilöä pariutuvat pidempiaikaisesti keskenään tuottaakseen jälkeläisiä. Ennen elinikäistä yksiavioisuutta pidettiin eläinkunnassa yleisenä, luonnollisena asiaintilana. Sillä oli näppärää perustella vaatimusta ihmistenkin yksiavioisuudesta; sehän on luonnollista ja oikein. Kuten arvata saattaa, metsäänhän tässä mentiin. Jatka lukemista ”Siveyttä ja uskollisuutta eläinkunnassa”

Yhteyttävät ystävämme

Kasvit ovat maaekosysteemien perusta. Käytännöllisesti katsoen kaikki muiden elämänmuotojen käyttämä energia on peräisin niiden sitomasta auringonvalosta. Kasvien määrästä ja laadusta riippuu suoraan se, millaisia eläimiä ja kuinka paljon alue voi elättää. Kasvit ovat käytännöllisesti katsoen luoneet nykyisenkaltaisen maailman muuttamalla ilmastoa, ilmakehän koostumusta ja tietenkin vielä radikaalimmin maisemaa. Sitä oudompaa onkin, ettei niiden evoluutiosta juurikaan puhuta alan tiedepiirien ulkopuolella.

Mistä kasvit siis tulivat, milloin ja miksi? Millaisia ensimmäiset kasvit olivat? Katsotaanpa. Jatka lukemista ”Yhteyttävät ystävämme”

Vuosi 2009 fossiileina, osa 2: ei-enää puuttuvat linkit

Vuosi 2009 oli myös välimuotofossiilien kannalta antoisaa aikaa, ja ”puuttuvia linkkejä” on taas muutama vähemmarcaheopteryxän. Tässä kohtaa voisi tietenkin huomauttaa, ettei mitään välimuotoja ole olemassakaan, vaan jokainen eläinlaji on oma, itsenäinen ja sellaisenaan valmis yksikkönsä. Se, että niistä myöhemmin kehittyy jotakin muuta, ei tarkoita että ne itsessään olisivat olleet mitenkään keskeneräisiä. Toisaalta kaikki koskaan eläneet eliöt ovat olleet välimuotoja esi-isiensä ja jälkipolvien välillä, elleivät ole sitten päätyneet sukupuuttoon. Jatka lukemista ”Vuosi 2009 fossiileina, osa 2: ei-enää puuttuvat linkit”

Vuosi 2009 fossiileina, osa 1: uudet dinosaurukset

Paleontologian kultakausi jatkui myös vuonna 2009. Fossiililöytöjä tehdään nyt enemmän kuin koskaan, ja myös uusia minotaurasauruskeinoja tutkia ja tulkita löytöjä tulee teknologian kehityksen mukana yhä enemmän. Viime vuonnakaan ei uusista löydöistä ollut pulaa. Niitä näkyi paljon uutisissa, mutta vielä enemmän jäi tietenkin suurelta yleisöltä piiloon. Tässä artikkelisarjassa käyn läpi hieman pintaa vuoden 2009 löydöistä paleontologian saralla. Kuvassa Gaston Designs -firman valos tänä vuonna löytyneen Minotaurasauruksen kallosta. Jatka lukemista ”Vuosi 2009 fossiileina, osa 1: uudet dinosaurukset”

”Miten määritellään nisäkäs?”

Uutta vuotta juhlittaessa tuli puhetta eläinryhmistä ja siitä, miten jokin eläin määritellään kuuluvaksi vaikkapa nisäkkäisiin tai matelijoihin. Jälleen kerran hämmennyin siitä, millaisia perusasioita peruskoulun ja lukionkin biologiassa jätetään epäselväksi – mutta kun tarkemmin muistelen, niin eipä näitä siellä juuri opetettukaan. Ei siis ihme, ettei fiksullakaan insinöörillä ole niistä aavistustakaan. Jatka lukemista ””Miten määritellään nisäkäs?””