Tosielämän tappajahailla on viikset

Kuulin kerran sanottavan, että hirviöelokuvien ihmissyöjät – olivatpa ne dinosauruksia, susia, haita tai godzilloja – syövät kuin päästäiset. Hirviöthän tuntuvat olevan jatkuvasti ruuanhaussa, näkevän melkoisesti vaivaa ja ottavan suuria riskejä pienenkin saaliin eteen, aivan kuin ne olisivat kroonisesti nälkäkuoleman partaalla. Tosielämässä päästäiset käyttäytyvät juuri näin. Pohjoisten havumetsien hurjin ja ahnein peto ei ole susi tai karhu, vaan meidän silmissämme mitätön päästäinen.

Kun sudesta tuli koira

Koiranomistajat ovat jo kauan osanneet arvostaa ihmisen ja koiran välistä erityistä suhdetta. Koirien uskollisuutta ja kykyä tulkinta ihmisten tunteita ja ajatuksia on ihailtu niin kirjallisuudessa kuin arkielämässä maailman sivu. Sanonta ”koira on ihmisen paras ystävä” ei ole saanut alkuaan aivan tyhjästä.  Useimmat koiranomistajat sanovat sumeilematta, että heidän lemmikkinsä tuntee sellaisia inhimillisiä tunteita kuin kateutta, myötätuntoa tai mustasukkaisuutta, ja ovat varmoja, että ne ymmärtävät paljon puhetta.

Tiedeyhteisö on kuitenkin aivan viime aikoihin saakka suhtautunut tällaiseen skeptisesti. Sellaiset käyttäytymistutkimuksen suuret nimet kuin Pavlov, Skinner ja Lorenz pitivät eläimiä enemmän tai vähemmän ehdollistumiskoneina, jotka reagoivat ympäristön ärsykkeisiin mekaanisesti. Jopa se, onko muilla eläimillä kuin ihmisillä tunteita, pysyi kiistanalaisena. Eläinten älyllisten kykyjen tai tunne-elämän yksityiskohtiin ei juuri ole kiinnitetty huomiota kuin aivan viime vuosikymmeninä. Tänä aikana saadut tiedot ovat muuttaneet rajusti näkemystä eläinten mielestä, mutta koiranomistajalle tutkimus ei ole juuri yllätyksiä tarjonnut.

Nyt myös aliarvostettu kumppanimme koira on saanut osansa kiinnostuksesta. Mistä koirat ovat peräisin? Miten kesyyntyminen on vaikuttanut niihin? Kuinka ne oikein toimivat näin saumattomassa yhteistyössä ihmisten kanssa? Miten ne oppivat? Ovatko ne jostain syystä erityisiä, vai pystyisivätkö muutkin eläimet samaan?

Balaur bondoc: dodo vai tiikeri?

Maanantaina 30.8. levisi tiedeuutisiin ympäri internetiä tieto uudesta dinosauruksesta. Tätä Transylvaniasta löydettyä fossiilia hehkutettiin raptorina, jolla on yhden sijaan kaksi sirppikynttä kummassakin jalassaan. Eläin oli suunnilleen Velociraptorin kokoinen, mutta ruumiinrakenteeltaan tukevampi ja sillä oli kummassakin eturaajassaan kolmen sijaan kaksi isoa, vahvaa kynttä. Peto sai ansaitsemansa nimen, Balaur bondoc. Balaur on romanialaisen mytologian lohikäärmeen kaltainen hirviö, ja bondoc tarkoittaa tanakkaa tai tukevaa. Tanakka lohikäärme.

Uusia dinosauruksia löytyy kaiken aikaa: Balaur bondoc on itse asiassa neljäskymmenes tänä vuonna kuvattu laji. Mikä siinä sitten on erityistä?

Sähköistä vetovoimaa

Eläimet houkuttelevat puolisoita lukuisilla toinen toistaan mielikuvituksellisemmilla tavoilla. Sääsket surisevat, päivänkorennot tanssivat, pikkulinnut laulavat, riikinkukot esittelevät valtavia pyrstöjään, urosnorsut valuttavat vahvanhajuista nestettä ohimorauhasistaan. Meidän ihmisten on ehkä vaikeaa asettua koirasmerihevosen tai naarasriikinkukon asemaan, mutta voimme silti olla melko varmoja siitä, että asianomaiset eläimet saavat mielihyvää näiden hurmurien esityksistä.

Kaunis ulkonäkö tai taitava laulu on vielä helppo ihmisenkin ymmärtää, eikä hajukaan aivan mahdotonta ole: moni on varmasti huomannut, että ihastuksen kohde tuoksuu hyvältä. Täysin ihmisen kokemusmaailman ulkopuolelle kuitenkin astutaan, kun puhutaan lemmenviesteistä sähköimpulssein.

Västäräkistä vähäsen…

Muuttolintujen saapuminen on jokakeväinen ilon ja innostuksen aihe. Ihmiset ja yhdistykset läpi pohjoisen pallonpuoliskon seuraavat eri lajien saapumispäiviä, iloitsevat ensimmäisestä kuovista ja peipon laulusta. Muuttolintuihin liittyy kasoittain tarinoita, uskomuksia ja loruja, ja on varmasti liittynyt niin pitkään kuin ihmiset ovat osanneet tarinoida. Olikohan neandertalinihmisilläkin legendoja joutsenten muuttomatkoista?

Monet lintulajit matkaavat vuosittain tuhansia kilometrejä, jopa maapallon puolelta toiselle. Ne osaavat suunnistaa lähestulkoon erehtymättä valtavia etäisyyksiä. Harvemmin tulee mietittyä, miksi linnut oikein muuttavat. Eivät ainakaan ihmisten iloksi. Kuinka ne oikein suunnistavat? Ja kuinka näin omituinen käyttäytyminen on oikein saanut alkunsa?

Spinosaurit – kaikkien aikojen kalastajat

Harjaselkäinen Spinosaurus tunnetaan Jurassic Park 3 -leffan tähtenä. Elokuvassa otuksen suurin ansio oli olla ”vielä suurempi kuin Tyrannosaurus!” Sitähän se toki onkin, mutta Spinosauruksella sukulaisineen on paljon mielenkiintoisempiakin ominaisuuksia kuin suuri koko. Ne ovat nimittäin eräitä kaikkein erikoisimmista ja kiehtovimmista petodinosauruksista. Tässä kirjoituksessa teen pienen vilkaisun näiden outojen muinaisten petojen maailmaan.

(kuva: Deviantartin nimim. Alnus)

Leikkisät vegaanialligaattorit

Ja taas krokotiilit ovat tekemässä jotain, mitä niiden ei missään nimessä kuuluisi tehdä. Videossa mies leikkii alligaattorin kanssa vesimelonilla samalla tavalla kuin joku voisi tehdä koiran ja tennispallon kanssa. Jälkeen päin alligaattori syö lelun jäänteet. Muidenkin yksilöiden näytetään syövän vesimelonia hyvällä ruokahalulla. Mitä ihmettä?