Vulkanuslaiset, missä piileksitte?

Astrobiologiasta ei voi koskaan olla liian innoissaan, eihän?

Viime kerralla pohdimme mikroskooppisten alienien mahdollisuuksia piileskellä täällä Maapallolla. Nyt siirrytään hitusen isompiin kysymyksiin, Setiin eli maanulkoisen älyllisen elämän etsintään. Se keikkuu hauskasti vakavan tieteen ja fiktion välimaastossa: tieteellistä skeptisyyttä ja päätähuimaavan kalliita mittauslaitteita käytetään testaamaan villejä ideoita, joista monet ovat peräisin scifikirjoittajien kynistä (kuva: NASA).

Osa Seti-tutkijoista arvelee, että Linnunrata kuhisee sivilisaatioita, joista useimmat ovat paljon ihmiskuntaa vanhempia. Olisihan nyt hurjan jännittävää, jos kävisi ilmi, että meillä olisi joukoittain älykkäitä naapureita, jotka keksivät kvanttifysiikan ja fuusiovoiman jo vuosimiljoonia sitten ja ovat edenneet tieteessä ja teknologiassa tasolle, jota emme osaa edes kuvitella. Setin tehtävä on etsiä niitä.

Seti aloitti toimintansa 50 vuotta sitten, mutta ahkerista etsinnöistä huolimatta toisia sivilisaatioita ei ole näkynyt. Italialaisfyysikko Enrico Fermin kuuluisin sanoin: missä kaikki ovat? Kysymykseen on pohdittu vastauksia monessa kirjassa, joista on suomeksi käännetty esimerkiksi Paul Daviesin Kolkko hiljaisuus ja Stephen Webbin Jos maailmankaikkeus kuhisee elämää… missä kaikki ovat? Syitä muiden sivilisaatioiden puuttumiseen tai näkymättömyyteen on esitetty vähintäänkin satoja, mutta tässä muutama suosituin omilla kommenteillani höystettynä.

Alienit keskuudessamme

Pidän astrobiologiasta, vaikka muodollinen tieteellinen sivistykseni siitä rajoittuukin yhteen ainokaiseen yliopistokurssiin. Mikä voisi olla jännittävämpää kuin löytää elämää muualta maailmankaikkeudesta? Se laittaisi biologian aivan uuteen perspektiiviin, onpa jopa väitetty, että vasta toisenlaisen elämän löytäminen tekisi siitä kypsän tieteen.

Luen parhaillaan David Toomeyn tuoretta kirjaa Weird Life. ”Oudolla” elämällä tarkoitetaan tässä tapauksessa elämää, jolla on eri alkuperä kuin meillä. Maan elämähän käyttää kauttaaltaan lähes tismalleen samoja rakennuspalikoita ja piirrustuksia. Niinpä hyvin todennäköisesti kaikki kolibakteereista ihmisiin ja jäkälistä limasieniin polveutuvat yhdestä ja samasta elämän alusta. Outo elämä on syntynyt erikseen. Se voisi olla hyvinkin kummallisilla tavoilla erilaista – ja saattaa piileskellä aivan nenän alla. Tai sen sisällä. 

Sattuma ja välttämättömyys: voiko evoluutiota ennustaa?

Jos palaisimme ajassa taaksepäin, ensimmäisten eliöiden aikaan ja siirtäisimme vaikkapa yhtä varhaista solua puoli metriä vasemmalle, muuttuisiko mikään? Kun palaisimme omaan aikaamme, olisiko kaikki ennallaan, kenties vain pienin muunnelmin, vai olisiko evoluutio suistunut rajusti uusille raiteille niin, ettei maailmaa enää tunnista samaksi?

Entä, jos palaisimme takaisin aikaan ennen elämän syntyä? Entäpä toiselle planeetalle – kuinka todennäköisesti elämää ylipäätään syntyy, ja onko se samankaltaista vai täysin toisenlaista kuin Maan elämä? (kuva: Nasa)

Vaihteeksi vieraallakin planeetalla

Kävin katsomassa James Cameronin uutuusleffa Avatarin toissapäivänä. Vaikka kyse ei olekaan tästä planeetasta, vaan kuvitteellisesta Pandora-kuusta Alfa Kentaurissa, elokuvassa oli paljon biologiakin kiinnostavaa. Siinähän oli luotu kokonainen biosfääri, ja huiman paljon huolellisemmin kuin keskivertoscifissä tai fantasiassa.

Juonipaljastuksia tässä tekstissä ei juuri tule, joten elokuvaa katsomatonkin voi lukea pelkäämättä katsomisnautinnon menetystä.