Dinosaurusjoulu, osa 3: kuinka kuluivat dinosaurusten päivän tunnit?

Suurien kasvinsyöjien aika kuluu syödessä.

Aloitetaan oleellisesta uutisesta: kirjani on ilmestynyt! Dinosaurusten aika selkokielellä on nyt saatavilla kustantajan verkkokaupasta. Jännää!

Sitten asiaan.

Luonto- ja dinosaurusdokumenteissa olemme tottuneet näkemään eläinten elämän jatkuvana draaman ja vaarallisten tilanteiden vyörynä. Dokumentit kuitenkin leikkaavat todellisuutta molemmista päistä: toisaalta kauheimmat, brutaaleimmat tilanteet jäävät leikkauspöydälle, koska niitä ei voida näyttää katsojille. Eniten jää kuitenkin näyttämättä sitä osuutta, jossa ei tapahdu paljon mitään.

Kaiken kaikkiaan villieläinten elämä on paljon rauhallisempaa kuin voisi luulla. Jos menet merenrannalle katsomaan hanhia – jotka sentään ovat eläviä dinosauruksia – ne eivät jatkuvasti pakene henkensä edestä merikotkia ja kettuja tai käy elämän ja kuoleman kamppailuja keskenään pariutumiskumppaneista tai viimeisestä ruohonkorresta. Suurimman osan aikaa ne laiduntavat ja seurustelevat, torkkuvat ja hoitavat höyhenpukuaan. Samoista puuhista todennäköisesti koostui monen muinaisdinosauruksenkin tavanomainen päivä.

Ikävä kyllä ei ole olemassa sellaista fossiilia, missä olisi säilynyt dinosauruksen päivän puuhat. Dinosaurusten lukujärjestyksen sisältöä on pääteltävä sen perusteella, mitä tiedämme niiden fysiologiasta ja biologiasta. Sitä voidaan peilata nykyisiin eläimiin, joilla on tehty aikabudjettitutkimuksia. Aikabudjetilla tarkastellaan, kuinka eri eläinten vuorokauden tunnit jakautuvat eri aktiviteetteihin.

Isoilla kasvinsyöjillä valtava siivu hereilläoloajasta kuluu syömiseen. Norsut tarvitsevat jopa 150 kiloa ravintoa päivässä ja käyttävät syömiseen noin puolet ajastaan. Saman luultavasti täytyi päteä myös suuriin kasvinsyöjädinosauruksiin, kuten sauropodeihin ja hadrosaureihin. Syy on kasvien ravintosisällössä.

Suurten eläinten näkökulmasta kasveissa on vain vähän proteiinia ja energiaa. Ne nimittäin eivät pysty kattamaan kuin pienen osan ravinnontarpeestaan poimimalla valikoivasti siemeniä, hedelmiä ja muita ravitsevia kasvinosia (toisin kuin esimerkiksi ihmiset). Silkan kokonsa vuoksi ne useimmiten ruokailevat kuin ruohonleikkuri: ne eivät syö maastoa paljaaksi, elleivät näe nälkää, mutta niittävät kuitenkin reilun siivun ulottuvillaan olevasta kasvillisuudesta parempiin suihin ennen eteenpäin siirtymistä.

Suurten kasvinsyöjien, olivatpa ne hevosia, norsuja tai sauropodeja, täytyy syödä päivässä kymmeniä tai satoja kiloja kasviainesta. Ne tyypillisesti ruokailevat hiljakseen paikasta toiseen liikkuen, muutama askel eteenpäin kun yksiltä jalansijoilta loppuu eväs, siihenpä niiden päivät kuluvatkin. Norsut liikkuvat ruokaillessaan tyypillisesti 10-20 kilometriä päivässä.

Sauropodien pitkä kaula oli hyödyllinen siinä, että yksiltä jalansijoilta sai syötyä tyhjäksi laajan alueen ennen kuin tarvitsi siirtää ruhoaan. Ne eivät jauhaneet ravintoaan hampaillaan kuten norsut ja hevoset, eivätkä ehkä myöskään märehtineet lehmien tapaan. Tämän eron ansiosta ne pystyivät syömään suuria kasvimääriä nopeaan tahtiin, minkä turvin ne vastaavasti pystyivät kasvamaan nykynisäkkäitä suuremmiksi ennen kuin vuorokauden tunnit loppuivat kesken. Siinä missä suuri urosnorsu voi painaa kymmenen tonnia, suurimmat sauropodit olivat ainakin 6-7 kertaa painavampia. Sen sijaan ravintonsa pureskellen jauhaneet kasvinsyöjädinot, kuten hadrosaurit ja sarvinaamat, kasvoivat suurimmillaan samaan kokoluokkaan kuin fossiiliaineiston suurimmat norsu- ja sarvikuonolajit, noin 20 tonniin.

Jos sauropodit olivat samanlaisia kuin nykyiset isot kasvinsyöjät, ne todennäköisesti nukkuivat vain jokusen tunnin yössä. Suurin osa unesta oli kevyttä torkkumista jaloillaan. Syvää, makuullaan nukuttua unta riitti vain lyhyt jakso silloin tällöin. On hyvin mahdollista, että sauropodit pystyivät lintujen ja krokotiilien tapaan nukkumaan yksi aivopuolisko kerrallaan, toinen silmä auki.

Nuorien sauropodien ja muiden pienempien kasvinsyöjien elämässä saalistajien pakeneminen oli varmasti melko tiuhaan toistuva tilanne. Dinosaurusten ekologiahan erosi nisäkkäistä olennaisesti suuri siinä, että ne tuottivat valtavan määrän jälkeläisiä, joista vain pieni osa selvisi elossa aikuisiksi. Minuuttimääräisesti päivää kohti saalistetuksi tuleminen oli silti luultavasti yllättävän pieni siivu elämää: nykyeläimiä tarkkaillessa saalistustilanteet tulevat usein kuin salama kirkkaalta taivaalta ja ovat ohi ennen kuin ihmistarkkailija ehtii edes aivan tajuta, mitä tapahtui. Ja kukin yksilö toki jäi saaliksi korkeintaan kerran elämässään.

Loikoilu kuului Tyrannosaurusten lajityypilliseen käyttäytymiseen.

Jos suuret kasvinsyöjät ovat tasaisia puurtajia, isot lihansyöjät ovat patalaiskoja. Esimerkiksi Alaskassa kamerapannoilla varustetut karhut lepäsivät kesäaikaan noin 60 prosenttia ajasta, eli viitisentoista tuntia päivässä – ja tämä sen jälkeen, kun ne olivat juuri nukkuneet koko talven. Vaikka tutkimuksen päätulos oli, että karhut tappoivat paljon enemmän saaliseläimiä kuin on luultu, ne käyttivät saalistukseen kuitenkin vain sadasosan ajastaan. Nähtävästi Alaskan karhut seisoskelevat paikallaan tuulta haistellen yli neljä kertaa enemmän kuin saalistavat.

Laumaelämä mahdollistaa suuremman saaliin kaatamisen harvemmin, mikä puolestaan antaa entistä enemmän aikaa laiskotteluun. Esimerkiksi luonnonvaraiset leijonat lepäävät eri aikabudjettitutkimusten perusteella 14-21 tuntia päivässä. Ne käyttävät suuren osan hereilläoloajastaan turkkinsa hoitamiseen ja keskinäiseen seurusteluun. Saaliin etsimiseen ja kaatamiseen riittää pari hassua tuntia, mikäli saalista sattuu saatavilla olemaan.

Suuret vaihtolämpöiset saalistajat, kuten krokotiilit ja jättiläiskäärmeet, ovat ihan omaa luokkaansa. Ne kun voivat lepäillä ruokailujen välissä päivien sijaan viikkoja. Dinosauruksille parempi malli ovat kuitenkin tasalämpöiset nisäkkäät, koska, kuten edellisessä artikkelissa totesimme, ne mitä ilmeisimmin olivat tasalämpöisiä. Tasalämpöisyys mahdollistaa suuremman suorituskyvyn ja kestävyyden, mutta tasalämpöisen eläimen energiantarve on noin kymmenkertainen verrattuna samankokoiseen vaihtolämpöiseen.

Suurpetojen laiskuuteen on hyvä syy. Saalistus on raskasta ja vaarallista, joten sitä ei kannata tehdä enempää kuin on oikeasti pakko. Toisaalta isosta saaliista riittää evästä pitkäksi aikaa, sillä lihassa on runsaasti proteiinia ja elinten sisältämässä rasvassa kaloreita. Jos yhyttäisimme Tyrannosauruksen minä tahansa satunnaisena hetkenä, se luultavasti olisi nukkumassa tai muuten vain loikoilemassa.

Vajaan metrin mittainen Tianyulong kuuluu kasvinsyöjädinosaurusten pienimpään kokoluokkaan. Piirros Ville Sinkkosen, väritys minun.

Ihmissilmään toimeliailta vaikuttavia eläimiä löytyy pienemmästä kokoluokasta. Pienet tasalämpöiset eläimet ovat suorastaan hyperaktiivisia – tai ne vaikuttavat siltä, koska niiden vuorokausiin mahtuu enemmän kuin yksi räjähtävän vauhdikas toimintajakso. Ne ikään kuin elävät useita päiviä vuorokaudessa. Lentokyvyttömien muinaisdinojenkin joukossa oli monia pikkuotuksia, joilla oli painoa kilon molemmin puolin.

Kuumaveristen pikkueläinten täytyy saada kokoonsa nähden paljon ravintoa. Ne syövät yleensä runsaskalorista evästä, ja sitä joutuu luonnossa etsimään. Lajista riippuen pienten dinosaurusten ruokavalioon on kuulunut hyönteisiä ja muita selkärangattomia, pikkunisäkkäitä, kaloja ja pieniä matelijoita tai runsaskalorisia kasvinosia, kuten siemeniä, havupuiden ja käpypalmujen ”hedelmiä”, versoja ja juurimukuloita.

Pikkueläimille ravinnonhankinta ei siis ole samanlaista leppoisaa tallustelua ja rouskuttamista kuin suurille kasvinsyöjille, eikä myöskään ison aterian hankkimista silloin tällöin, kuten suurpedoilla. Kaikki on vieläpä erityisen vaarallista, kun on niin pieni että kelpaa monen vastaantulijan suupalaksi. Nämä eläimet ovat sekä toimeliaita että alituiseen varuillaan.

Esimerkiksi oma lempidinosaurukseni Sinosauropteryx on todennäköisesti viettänyt suuren osa valveillaoloaikaansa etsimällä saalista (fossiilisten luurankojen vatsoista on löytynyt pikkunisäkkäiden ja liskojen luita) ja luikkimalla valppaana aluskasvillisuuden lomassa, aina valmiina kipaisemaan pakoon jos jokin isompi eläin lähestyy. Sillä on varmaankin täytynyt olla jokin turvallinen kotikolo, johon se on piiloutunut nukkumaan, sillä ilman unta ei aktiivisinkaan eläin selviä. Näennäisestä toimeliaisuudesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, pikkueläinten unentarve on korkea: tämän listan mukaan kanit ja ankat nukkuvat 11 tuntia vuorokaudesta, rotat 13 ja fretit 14,5.

Pesiminen kävi kokopäivätyöstä.

Nämä ovat kuitenkin vain teoreettisia laskelmia. Tilanne, jossa eläimen täytyy huolehtia vain itsestään ja omista tarpeistaan, on aikuiselle eläimelle enemmän poikkeus kuin sääntö. Lisääntyminen on vaatinut dinosauruksiltakin paljon aikaa ja vaivaa. Sehän on loppujen lopuksi biologinen ”elämän tarkoitus”: niiden eläinten geenit ja ominaisuudet säilyvät tuleviin sukupolviin, jotka onnistuvat tuottamaan eniten eloon jääviä jälkeläisiä, ei niiden, jotka elivät leppoista ja turvallista sinkkuelämää.

Dinosaurusten lisääntymisaikaa on voinut olla suurin osa vuodesta ainakin niillä lajeilla, jotka ovat huolehtineet munista ja poikasista. Voi olla, että yksi lisääntymiskierto – soidinkäyttäytymisestä munimisen kautta poikasten itsenäistymiseen – on vienyt aikaa enemmänkin kuin yhden vuodenkierron. Kuten linnuilla, myös dinosauruksilla koiraat ja naaraat ovat olleet yhtä kykeneviä poikasten hoitajia, joten lajista riippuen jälkikasvua on todennäköisesti hoitanut jompi kumpi tai molemmat.

Sellaista hengailua, jossa tarvitsee pitää huolta vain itsestään, on siis ollut aikuisilla dinosauruksilla vain rajallisesti. Sitäkin on kuitenkin tarvittu lisääntymiskaudesta toipumiseen: harva nykyeläinkään lisääntyy jatkuvalla syötöllä edes tropiikissa, missä vuodenajat eivät pakota taukoihin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: