Viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet outoa aikaa varmasti muillekin kuin minulle. Vaikka pandemia-aikana arki näennäisesti muuttui vain vähän – teinhän töitä kotoa jo ennestään – sosiaalisten kontaktien katoamisen ja epävarmuuden psykologinen vaikutus oli silti suuri. Myös ahdistus ilmastokriisin ja luontokadon vauhdikkaasta etenemisestä on painostavaa. Olen onneksi sentään pysynyt terveenä – toivottavasti te lukijatkaan ette ole joutuneet kohtaamaan koronavirusta tai viime aikojen sään ääri-ilmiöitä liian läheltä!
Tapahtui tässä välissä silti paljon hienojakin asioita. Olen esimerkiksi kasvattanut pieniä karvaisia eläimiä ja kirjoittanut kirjan.
Olen ollut sikälikin onnekas, että työtilanteeseen pandemialla ei ole juuri ollut vaikutusta – tekemistä on ollut liikaakin. Työkiireet ja poikkeusajan aiheuttama jaksamisen vähentyminen aiheuttivat tämän blogin hiljenemisen. Pahoittelut lukijoille! Kyse ei ole suinkaan ollut siitä, ettenkö olisi halunnut kirjoittaa, tai että ideat olisivat loppuneet (siitä ei ole vaaraa!).
Sen sijaan olen kuluneen vuoden aikana kirjoittanut ja kuvittanut ensimmäisen ihan oman kirjani. Niin jännää! Oppimateriaalikeskus Opikkeen kustantama Dinosaurusten aika selkokielellä tulee käsittääkseni olemaan ensimmäinen suomalainen selkokielinen kirja dinosauruksista, ja se on menossa painoon ensi kuussa. Selkokieli on lauserakenteiltaan yksinkertaistettua suomea, jota kirjoitetaan viehättävästi lyhyin rivein, melkein kuin runoa.
Kirja kertoo paitsi dinosauruksista, myös laajemmin niiden aikakaudesta, ekosysteemeistä, evoluutiosta ja tutkimuksesta, vaikka tietenkin lyhyesti ja yleistajuisesti. Tekstiä on maltillinen määrä, ja sen seurana runsas kuvitus, jota tehdessä onkin vierähtänyt melkoinen siivu tästä vuodesta.
Vaikka kirjan kustantaa Kehitysvammaliiton oppimateriaalikustantamo, se sopii monenlaiselle yleisölle – oikeastaan kenelle tahansa, jolla on vaikeuksia lukea tavanomaista tietotekstiä. Kirjan idea syntyi, kun Heurekan parin vuoden takaisen Jättimäiset dinosaurukset -näyttelyn tekstit käännettiin myös selkosuomeksi ja osoittautui, että ne olivat hämmästyttävän suosittuja. Esimerkiksi lapsiperheet käyttivät niitä paljon.
Dinosaurusten aika selkokielellä ei ole lastenkirja (vaikka tietenkin sopii lastenkin luettavaksi) vaan ulkoasu ja sisältö on suunniteltu yleiseksi tietokirjaksi kaikenikäisille. Se käy dinosaurusnörteille lapsille, kieltä opetteleville maahanmuuttajille ja tietenkin sellaisille, joilla on kehitysvamma tai lukemisvaikeuksia.
Kirjan on määrä ilmestyä marraskuun tienoilla, sopivasti jouluksi. Sitten olen ihan oikea kirjailija!
Töiden lisäksi olen kuljeskellut lähiluonnossa, joka alkaa olla koko pandemia-ajan tallustelujen jäljiltä vähintäänkin riittävän tuttu. Kehä kolmosen ulkopuoliseen maailmaan olemme reissanneet harvakseltaan: ennen rokotusten yleistymistä tuntui vastuuttomalta lähteä täältä koronapääkaupungista tietämättä varmasti, onko saanut tartunnan. Pääsimme kuitenkin puolisoni kanssa Lappiin kesällä 2020 ja länsirannikon upeisiin maisemiin kesällä 2021.
Pandemia-ajan kohokohtiin kuului myös kolmen rottapoikueen kasvattaminen. Eläinlasten kasvun tarkkailu ja muovautuviin uusiin persoonallisuuksiin tutustuminen on joka kerta yhtä huikea kokemus. Kustakin poikueesta meille jäi kotiin yksi pienokainen oman laumamme jatkoksi: nyt jo pappaiässä oleva puolitoistavuotias Kukka ja kolmen kuukauden ikäiset kesälapset Myyrä ja Tähti. Tuntuu hurjalta, että koronapandemia on kestänyt rottien mittapuulla kirjaimellisesti eliniän.
Kestovitsin mukaan aikuisuus on sitä, että sanoo itselleen yhä uudestaan ”tämän viikon jälkeen pitäisi helpottaa”, kunnes kuolee tai jää eläkkeelle. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tämä vuosia hokemani kiireiden helpottuminen on kuin onkin oikeasti tapahtunut.
Sain valmiiksi kaikki yhdeksän kuvittamaani selkokielistä Opetushallituksen Yläkoulun biologia -kirjaa ja saman määrän niiden ruotsinkielisiä käännöksiä, joihin kuhunkin tilattiin lisää kuvituksia. Tein jopa sellaisen hurjan tempauksen, että irtisanouduin yksitoista vuotta pitämästäni Uudenkaupungin Sanomien viikoittaisesta luontopalstasta. Sen ohjaksiin astuu ensi viikosta alkaen Lily Laine, joka myös on kirjoittava biologi. Vaikka luontopalstan pito on ollut antoisaa ja olen arvostanut sen pysyvyyttä muuten silppuisessa ammatissani, alkoi noin 550 luontojutun jälkeen tuntua, että auttamatta toistan itseäni.
Yritän siis sanoa, että tarkoitukseni on jälleen alkaa kirjoittaa juttuja sekä tähän blogiin että englanninkieliseen Humming Dinosaur -blogiini, joka on suunnattu erityisesti paleotaiteilijoille. Tämän blogin Facebook-sivu alkaa huomisesta lähtien jälleen päivittyä uutisilla ja kuvilla. Viime aikoina olen ollut aktiivinen myös Twitterissä (@MaijaKarala), jossa olen pääasiassa kuvittajan roolissa, ja Instagramissa (@happyrattus), missä yritän osaltani edistää kesyrottien hyvää hoitoa.
Lisäksi kirjoitan jatkossakin Tiede-lehteen, Tiede Luontoon ja ehkä myös Helsingin Sanomiin sekä vastailen matelijoita, sammakkoeläimiä ja sekalaisia mönkijäisiä koskeviin kysymyksiin Suomen Luonnon lukijakysymyssivuilla. Teen kaikenlaista tarpeellista työnantajalleni, eläinkognitiotieteilijä Helena Telkänrannan perustamalle Aradorille, jonka tehtävä on edistää eläinten hyvinvointia, ja varmasti jotain kuvitustyötäkin pian taas ilmaantuu. Ehkä olisi aika kaivaa jokin monista kirjaideoistanikin naftaliinista, nyt kun ensimmäinen kirja alkaa olla valmis.
Tervetuloa tälle uudelle, vanhalle retkelle ainoan tuntemamme elollisen planeetan ihmeisiin!
planeetanihmeet.wordpress.com 
Ihana kuulla, että blogi herää talviunilta!
Odotan myös innolla kirjan näkemistä! Yksi hyvä joululahjaidea siis tiedossa!
Pitipä heti käydä katsomassa onko kirja jo julkaistu, mutta ei näköjään vielä. Toivottavasti tosiaan jaksat kirjoittaa tulevaisuudessakin kirjoja. Sinulla on harvinainen taito kirjoittaa tieteestä selkeästi ja paleontologia jos mikä on aihe joka kaipaa kirjamarkkinoille hyviä edustajia.