Koronaviruspandemia on luontosuhdekriisi

Muurahaiskävyt ovat laajan ja tuhoisan salametsästyksen kohde – ja uusi koronavirus tarttui ihmisiin mahdollisesti niistä. Kuva: David Brossard / Flickr. CC 2.0 -lisenssi.

Opiskelin yliopistossa ekologiaa. Se on monihaarainen tieteenala, jolle ovat ominaisia lukemattomat monimutkaiset syiden ja seurausten suhteet. Luennoitsijoilla oli tapana sanoa, että ekologian ainoa luonnonlaki on ”kaikki vaikuttaa kaikkeen”.

Ikävä kyllä meneillään oleva pandemia – joka tätä kirjoittaessa on virallisten lukujen mukaan vaatinut yli puolen miljoonan ihmisen hengen – on ekologinen kriisi, samoin kuin muutkin meneillään olevat ja orastavat maailmanlaajuiset kriisit. Niiden monimutkaisuutta ei varsinaisesti helpota se, että ne kytkeytyvät erottamattomasti ihmisten talouteen ja yhteiskuntaan, jotka myös ovat suunnattoman monimutkaisia.

Pandemian ja sen tuhoisuuden takana on monimutkainen vaikutusten vyyhti, mutta pohjimmiltaan siihen on yksi syy: luonnon ja eläinten häikäilemätön hyväksikäyttö.

Sars-CoV-2 eli tuttavallisemin koronavirus on zoonoosi, toisesta eläinlajista ihmiseen loikannut taudinaiheuttaja. Useat uudet genomitutkimukset ovat havainneet sen lähimmiksi tunnetuiksi sukulaisiksi aasialaisissa lepakoissa (erityisesti aasianherkossa, Rhinolophus affinis) ja muurahaiskävyissä esiintyvät koronavirukset. Luultavasti se on rekombinantti eli kahden tai useamman viruksen yhdistelmä, joka syntyi kun eri eläinlajit joutuivat kosketuksiin keskenään ja useat eri virukset infektoivat niiden soluja samanaikaisesti. Sen syntypaikka oli varsin luultavasti lihatorilla, mutta suoria todisteita siitä, että epidemian alussa tartuntapaikkana toiminut Wuhanin Huanan Seafood Market olisi taudin alkuperäinen lähtöpiste, ei tällä hetkellä ole.

Täältä kaukaa Länsi-Euroopasta katsoen on liiankin helppo syyttää Kiinan (ja myös useiden muiden Aasian maiden) loputonta villieläintuotteiden nälkää koko maailmaa kohdanneesta katastrofista.

Eikä ihan syyttä.

Monien lehtien tammikuussa uutisoiman nettihinnaston mukaan Wuhanin torilla myytiin kalan, rapujen ja vihannesten ohella muun muassa eläviä sudenpentuja, kettuja, krokotiileja, salamantereita, käärmeitä, rottia, riikinkukkoja ja kamelinlihaa. Eläinlajien kirjo yhdistettynä huonoon hygieniaan ja ihmisten paljouteen on täydellinen resepti zoonooseille. ”Jos haluaisit luoda ja levittää uusia viruksia, parempia olosuhteita siihen ei olekaan,” kertoi Wildlife Conservation Society -järjestön asiantuntija Chris Walzer, kun maaliskuussa haastattelin häntä sähköpostitse Hesariin.

Ihmiset ovat tietenkin syöneet villieläimiä niin kauan kuin ihmisiä on ollut. Myös tauteja on aika-ajoin siirtynyt lajista toiseen maailman sivu. Esimerkiksi tavallisten flunssavirusten alkuperiä on jäljitetty lintuihin ja kameleihin. Perinteinen kotitarvepyynti on kuitenkin nyt paisunut teollisuudeksi, joka tyhjentää laajoja alueita eläimistä, kuljettaa niitä mantereelta toiselle ja uhkaa hävittää lajeja sukupuuttoon ympäri maailman.

Muurahaiskäpyjä ja käärmeitä laittomalla eläintorilla Myanmarissa. Kuva: Dan Bennett / Wikipedia. CC 2.0-lisenssi.

Villieläinten ja niistä tehtyjen tuotteiden nälkä uhkaa esimerkiksi kaikkia maailman muurahaiskäpylajeja, sarvikuonoja ja norsuja. Villieläimiä ja niiden ruumiinosia ei kuluteta pelkästään ruoaksi, vaan myös ”perinnelääkinnän” tarpeisiin, lemmikeiksi ja esimerkiksi japanilaisten leimasinten ja jemeniläisten tikarinkahvojen valmistukseen. Helsingin yliopiston tutkijoiden uuden julkaisun mukaan villieläinkauppa on yksi maailma rahakkaimmista bisneksistä. Se kattaa koko maailman ja eläinkunnan kirjon valtamerten pienistä selkärangattomista suuriin maanisäkkäisiin asti.

Villieläinbisneksen lonkerot ylettyvät Suomeenkin, mutta on ymmärrettävää, että huomio kiinnittyy Aasian villieläintoreihin. Sosiaalisessa mediassa kuluneen kevään aikana kiertäneet eläintorivideot ovat kammottavaa katsottavaa. Pöydät ja lattiat kiiltävät märkinä verestä ja ruumiinnesteistä, joita huuhdotaan vähemmäksi ennen seuraavien eläinten teurastamista. Vielä elossa olevat otukset – kissoista ja koirista käärmeisiin – kyyhöttävät pienissä häkeissä tai naruilla kiinni sidottuina katsomassa tuskasta samein silmin, kun niiden lajitovereita leikellään ja paistetaan. Videoista ei tosin selvinnyt, milloin ja missä ne on kuvattu.

Meneillään olevan pandemian ei olisi pitänyt olla yllätys kenellekään. Virustutkijat varoittivat jo 13 vuotta sitten, että torit ovat aikapommi. Nyt tämä bisnes on vaatinut satojen tuhansien ihmisten hengen.

Mutta se ei ole koko tarina, onhan kyse ekologiasta ja ekonomiasta, joissa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Villieläinkaupan nykyisen mittakaavan on ylipäätään mahdollistanut kehittynyt infrastruktuuri, globaalit rahtireitit ja ihmisten tunkeutuminen viimeisillekin syrjäseuduille. Ne kytkeytyvät erottamattomasti maailmanhistoriaan, jossa kolonialismia ja teollistumista, kauppaa ja vaurautta keinolla millä hyvänsä ovat ajaneet etenkin länsimaat. Teollistumisen myötä villieläinluksukseen ei ole varaa vain muutamalla hyväosaisella, vaan miljardeilla keskiluokkaisilla. Tehomaatalous on mahdollistanut maapallon väestönkasvun huikean kiihtymisen: ihmisiä on lähes neljä kertaa enemmän kuin vuonna 1930 ja lähes kymmenen kertaa enemmän kuin vuonna 1800. Nyt taudit leviävät päivissä ympäri maailman, kiitos vilkkaan lentoliikenteen. Moderni maailma on saanut aikaan hienoja asioita, mutta hinta on korkea.

Koronavirus ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen taudinaiheuttaja, joka loikkaa lajista toiseen, kun ennen aarniometsissä ja syrjäisillä vuorilla eläneet eläimet joutuvat kontaktiin ihmisten kanssa. Ilmastonmuutos kasvattaa riskiä entisestään: monet eläimet joutuvat siirtymään muuttuvien lämpötilojen mukana tai etsimään ravintoa ja suojaa uusista paikoista, kun helle, kuivuus, tulva tai myrsky heikentää niiden elinmahdollisuuksia luonnossa.

Ihmiset ja muut eläimet ovat kontaktissa yhä enemmän ja yhä useammilla tavoilla, joten myös reittejä taudinaiheuttajien siirtymiseen on monenlaisia. Vuosina 2002-2004 noin 800 ihmistä tappanut Sars-epidemia sai alkunsa, kun hevosenkenkäyökköihin kuuluvan lepakon koronavirus loikkasi musankeihin ja niistä ihmisiin Kiinassa – todennäköisesti juuri villieläinkaupan yhteydessä.

Musankeja paitsi syödään, myös tarhataan häkeissä kalliin Kopi Luwak -kahvin tuottamiseksi. Tämä Suomessakin kaupiteltu kahvi saa omalaatuisen suklaisen aromin kulkemalla sivettikissan ruoansulatuksen läpi. Alun perin sitä kerättiin villien musankien ulosteesta, mutta maailmanlaajuinen kysyntä laajensi tuotannon nopeasti julmaksi teollisuudeksi. Kuva: Surtr / Flickr. CC 2.0-lisenssi.

Nipah-virus levisi hedelmälepakoista ihmisiin Malesiassa, kun lepakot muuttivat hedelmäpuiden houkuttelemina asutuksen tuntumaan ja ulostivat palmunektariin, jota ihmiset joivat. Marburg-virus tarttui ihmisiin laboratoriotutkimusta varten Saksaan tuoduista vihermarakateista. Mers tarttui ihmisiin kameleista Saudi-Arabiassa, Aidsin aiheuttava HI-virus puolestaan ihmisapinoiden metsästämisestä ruuaksi Afrikassa. Ebolaviruksia tarttuu toistuvasti ihmisiin niillä alueilla Afrikassa, missä ihmiset ovat suoraan tai jonkin toisen lajin kautta kontaktissa viruksia kantavien hedelmälepakoiden kanssa.

Kotieläintuotantokaan ei ole syytön zoonooseihin. Vuosina 2003-2013 vajaat 400 ihmistä tappanut H5N1-lintuinfluenssa levisi siipikarjantuotannossa. Vuonna 2009 levinnyt ja arvioiden mukaan jopa satoja tuhansia ihmisiä tappanut sikainfluenssa oli seuraus ihmisen, linnun ja sian influenssavirusten rekombinaatiosta sikatuotannossa. 1980- ja 90-luvuilla Euroopassa esiintynyt BSE eli hullun lehmän tauti pääsi leviämään, kun naudoille syötettiin lajitoveriensa teurasjätteitä. Tämä kuolemaan johtava prionitauti levisi edelleen ihmisiin naudanlihatuotteita syömällä.

Zoonoosien voisi siis ajatella olevan sekä biodiversiteettikriisin että eläimiin kohdistuvan julmuuden sivutuote: kun eläimet ajetaan ahtaalle luonnossa tai tuodaan väkisin ihmisten lähelle, tartuntariski kasvaa. Mitä enemmän puljaamme sairaiden eläinten eritteissä ja ruumiinnesteissä, sitä enemmän uusia tauteja on tiedossa.

Mutta tämä ei ole ainoa tapa, jolla koronapandemia pakottaa ihmiset kohtaamaan oman piittaamattomuutensa seuraukset.

Savusumua (vaaleanharmaata) Pohjois-Italian yllä vuonna 2005. Kuva: NASA Earth Observatory.

Tulokset ovat vielä alustavia, mutta on jo selvää, että koronavirus ei kohtele ihmisiä tasapuolisesti. Kuolleisuuden vaihtelua aiheuttavat tietenkin erot vauraudessa ja muissa yhteiskunnallisissa etuoikeuksissa. Sen ohella merkittävä tekijä ovat ilmeisesti ainakin ilmansaasteet, mikä selittäisi korkean kuolleisuuden Pohjois-Italian vaurailla ja teollistuneilla alueilla. Se käy järkeen: ilmansaasteiden haitallisuus hengityselimille ja sydämelle on hyvin tiedossa, ja koronaviruskuolemalle altistavat nimenomaan näiden elinten sairaudet. Saastunut ilma on jo entuudestaan tappanut WHO:n arvion mukaan seitsemän miljoonaa ihmistä vuodessa. Ilmansaasteet syntyvät teollisuudesta, energiantuotannosta ja ajoneuvoista. Tavaroita voitaisiin valmistaa, sähköä tuottaa ja ajoneuvoilla ajella myös vähäisillä hiukkaspäästöillä, mutta se olisi kalliimpaa.

Toinen mahdollisesti koronaviruksen vaarallisuutta pahentava tekijä on antibioottiresistenssi. Suurella osalla koronavirukseen kuolevista on keuhkoissaan viruksen lisäksi myös bakteeri- tai sieni-infektio tai molemmat. Jopa 90 % sairaalaan joutuneista potilaista on siksi lääkitty antibiooteilla, ja moni on kuollut, kun bakteeri onkin ollut antibiootille vastustuskykyinen.

Antibioottiresistenssi on toinen maailmanlaajuinen terveysuhka, josta asiantuntijat ovat varoittaneet vuosikymmeniä. Se on välillä johtanut toimiinkin: normaalisti antibiootteja määrätään ihmisille harkiten ja harvakseltaan ainakin länsimaissa. Esimerkiksi Suomessa myös antibioottien käyttö tuotantoeläimillä on maltillista.

Sen sijaan muualla maailmassa tilanne on toinen: antibiootteja syötetään rehun tai juomaveden mukana suurille eläinryhmille ja usein ennaltaehkäisevästi läpi elämän. Tämä nopeuttaa hieman eläinten kasvua ja mahdollistaa niiden pitämisen niin huonoissa olosuhteissa, että ne muuten sairastuisivat, mutta on tietenkin myös tarkalleen se, mitä tekisin jos haluaisin valmistaa mahdollisimman tehokkaasti antibiooteille vastustuskykyisiä pöpöjä. Maat, joissa koronavirus on niittänyt paljon kuolemaa, ovat usein myös maita, joissa tuotantoeläimille syötetään suuria määriä antibiootteja. Se ei välttämättä ole sattumaa. Eläimiä voitaisiin tietenkin kasvattaa myös siedettävissä olosuhteissa siten, että niitä tarvitsisi lääkitä vain satunnaisesti, mutta se olisi kalliimpaa.

Kontaktit häkitettyihin eläimiin ovat levittäneet koronavirusta esimerkiksi Hollannissa, missä virus levisi kesäkuussa turkistarhojen minkeissä kuin kulovalkea. Ainakin kaksi ihmistä on saanut tartunnan minkeistä, ja valtio määräsi tuhansia minkkejä – erityisesti kantavia naaraita – tapettavaksi leviämisen pysäyttämiseksi. Minkkejä voitaisiin kasvattaa myös väljemmissä tiloissa, missä ne voisivat paremmin ja tartuntojen todennäköisyys olisi pienempi, mutta se olisi kalliimpaa. Tai niitä voitaisiin olla kasvattamatta, mihin useimmat länsimaat onneksi ovatkin menossa.

Itse koronaviruksen vastainen taistelukin niittää kuolemaa, sillä rokotteen kehittämiseen kuluu suuria määriä molukkiravun verta ja koe-eläimiä. Lääkekehitystä voitaisiin tehdä myös vähemmällä eläinten käytöllä, mutta se olisi kalliimpaa.

Monet kirjoittajat ovatkin jo huomauttaneet, että tässä on koko ihmiskunnalle luonto- ja eläinsuhteen uudestaan pohtimisen paikka. Kilpajuoksu saada mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla on paitsi synnyttänyt, myös pahentanut pandemiaa ja sen seurauksia monin tavoin. Nyt on vaarana, että pandemian jälkeen palataan takaisin vanhoihin tapoihin tai peräti käytetään sitä tekosyynä esimerkiksi ympäristölainsäädännön höllentämiseen entisestään, kun talous halutaan saada pikaisesti takaisin jaloilleen. Maissa, joissa sosiaalista turvaverkkoa ei ole, työpaikkojen katoaminen pakottaa ihmiset hakemaan elantonsa luonnosta ja voi aiheuttaa massiivista tuhoa.

Kuuluisa simpanssitutkija ja luonnonsuojelun puolestapuhuja Jane Goodall on mennyt jopa niin pitkälle, että sanoo olevan ihmiskunnan kohtalonkysymys, kuinka reagoimme tähän pandemiaan. Jos tästä ei seuraa systeeminen muutos siinä, kuinka tuotamme ruokaa, jaamme hyvinvointia ja kohtelemme ekosysteemejä, tämä on vasta kevyt harjoitus tuleviin kriiseihin. Samaa varoitusta kertovat eri sanoin esimerkiksi YK:n tuore raportti, astrofysiikan professori Adam Frank NBC-uutissivustolla, ympäristöjournalisti George Monbiot ja WWF Suomi. Myös Suomessa puhutaan talouden vihreästä elvytyksestä, eli nyt tapahtuneen romahduksen hyödyntämisestä jälleenrakentamalla (edes vähän) kestävämpää taloutta.

En ole yhteiskunta- tai taloustieteilijä, enkä tiedä millaisilla muutoksilla parempaan suuntaan voitaisiin nopeimmin ja tehokkaimmin mennä. Mutta olen luonnotieteilijä ja olen melko varma, että jos meno jatkuu nykyisellään, muutaman vuosikymmenen päästä muistelemme kaiholla aikoja, kun vaivana oli vain sellainen pikkujuttu kuin korona.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s