Tetzoocon: dinosauruksia ja ihmisiä Lontoossa

paleoart_9
Paul Glynnin veistoksia paleotaidenäyttelystä.

Lokakuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna suuntasimme puolisoni kanssa vähän epätavalliselle lomalle. Tai ehkä työmatkalle, en ole aivan varma. Suuntana oli taas Lontoo (vitsailemme siitä, että emme koskaan pääse Englantia kauemmas – mutta onhan se suhteellisen ilmastoystävällinen kohde verrattuna vaikka Thaimaahan). Osallistuimme viikonlopun mittaiseen Tetzoocon-tapahtumaan.

Tämä on matkakertomus eläintiedenörtin taivaasta.

Mikä ihmeen Tetzoocon, kysyy varmaan tässä kohtaa useampi kuin yksi lukija. Nimi tulee sanoista Tetrapod Zoology convention. Kyseessä ei siis ole kuiva tieteellinen konferenssi tai seminaari vaan pikemminkin con eli fanitapahtuma, samaan tyyliin kuin Suomessa järjestettävä fantasia- ja scifitapahtuma Finncon.

Tetzoocon on osa eläintieteilijä ja paleontologi Darren Naishin Tetrapod Zoology -blogin ympärille vähitellen muodostunutta kokonaisuutta. Siihen kuuluu blogin ohella podcast, pari Facebook-sivua, Twitter-tili ja nyt myös vuosittainen tapahtuma, johon tetrapodien (eli sammakkoeläinten, matelijoiden, lintujen, nisäkkäiden ja niiden esihistoriallisten sukulaisten) sekä paleotaiteen ystäviä kokoontuu useasta maasta.

Lauantaiaamuna saavuimme tapahtumapaikalle vielä vähän matkustamisesta tokkuraisina, pysähdyimme läheiseen kahvilaan hörppimään välttämättömän kofeiiniannoksen ja bongasimme jo sieltä tuttuja, jotka puolisoni jotenkin onnistui tunnistamaan siitä huolimatta, että emme olleet koskaan aiemmin tavanneet. Sellaisia tuttuja tapahtuma olikin täynnä: mukana olivat esimerkiksi viikonloppuöiden livestriimeistään tunnettu saksalainen paleotaiteilija Joschua Knüppe, yli-inhimillisen taidokkaita miniatyyripiirroksia tekevä Natee Himmapaan, muinaiseläinpehmolelujen taituri Rebecca Groom ja monta muuta. Onneksi kaikilla osallistujilla oli nimikyltit!

speakers_all

Kunnon conin – tai tieteellisen konferenssin – tapaan Tetzooconissa oli vaikuttava valikoima esiintyjiä, enimmäkseen tutkijoita. Aiheet vaihtelivat laidasta laitaan, mutta yhteistä oli, että esiintyjät olivat taitavia puhujia ja pitivät satapäisen yleisönsä huomion vaivatta.

Esimerkiksi Ellen Coombs puhui Britannian rannikolle rantautuvista valaista, niiden lajivalikoimasta ja sen muutoksista. Koska valaat ovat salamyhkäisiä otuksia, rantautumiset ovat tutkijoille arvokas tietolähde. Ne voivat kertoa eri lajien levinneisyyksistä, yleisyydestä ja kuolinsyistä. Toinen hieman makaaberi aihe oli Amy Schwartzin ”Project Splatter” eli kansalaistiedehanke, jossa kartoitetaan Britanniassa auton alle jääviä eläimiä. Sen avulla on selvinnyt, mitkä eläimet todennäköisimmin jäävät auton alle (linnuista fasaanit, nisäkkäistä mäyrät) ja mitkä vuodenajat tai paikat ovat kullekin eläinlajille vaarallisimpia.

Jack Ashbyn polveileva esitelmä oli otsikoitu ”Unnatural history museums”, jonka voisi kääntää vaikkapa luonnottomantieteellisiksi museoiksi. Ashby puhui museokokoelmien ja -näyttelyiden vinoumista, jotka kertovat enemmän meistä itsestämme kuin luonnosta. Luonnontieteellisissä museoissa on suhteettoman paljon nisäkkäitä ja suuria eläimiä, kun taas luonnon monimuotoisuuden suuri enemmistö on pieniä otuksia – erityisesti kovakuoriaisia. Mutta eihän kukaan niitä halua nähdä.

Kiinnostava yksityiskohta ovat myös eläinkokoelmiin heijastuvat sukupuoliroolit ja jopa häveliäisyys. Esimerkiksi uros- ja koiraseläimet ovat voimakkaasti yliedustettuina museokokoelmissa, osittain toki siksi, että ne ovat usein näyttävämpiä. Nisäkkäiden luurangotkin ovat useimmiten peräisin uroksilta, mutta yllättävän usein niistä puuttuu yksi luu: baculum eli penisluu. Tätä pidetään vielä nykyäänkin niin häveliäänä ruumiinosana, että baculumit on irrotettu muusta luurangosta ja jemmattu omiin laatikoihinsa, pois kävijöiden silmistä.

Myös eläinten asennot heijastavat varsin viktoriaanista käsitystä luonnosta, Ashby kertoi. Naaraseläimet on usein täytetty alistuviin asentoihin, joskus jopa kirjaimellisesti kumartamaan uroksille.

speakers_5
Dinosauruspaneelikeskustelu. Vasemmalta oikealle Chris Barker, Dave Hone, Rebecca Lakin ja Darren Naish.

Kokonainen aamupäivä oli varattu dinosauruksille ja siipisauruksille. Siihen kuului esimerkiksi Rebecca Lakinin katsaus, mitä dinosaurusten poikastenhoitokäyttäytymisestä tiedetään ja Dave Honen pohdinta dinosauruksiin liittyvien termien määrittelyn hankaluudesta (kuinka paljon aikaa täytyy viettää vedessä ollakseen semiakvaattinen?). Erityisen mielenkiintoinen oli Jordan Bestwickin esitelmä, jossa hän puhui siipisaurusten hampaiden microwear-analyysista. Se kertoo, kuinka kovaa ruokaa eläin on eläessään rouskutellut: kalaa vai hyönteisiä vai äyriäisiä.

Ainoa esitys, jota en aivan varauksettomasti ihaillut, oli Lauren McGoughin. McGough on harrastanut lapsesta asti haukkametsästystä – joka hänen kotimaassaan Yhdysvalloissa on laillista – ja puhui kotkilla metsästämisestä.

Sentään kyse ei ollut huvimetsästyksestä harrastusmielessä vangituilla kotkilla. McGough kertoi aluksi, kuinka oli opiskellut kotkametsästystä Mongoliassa, missä edelleen harjoitetaan perinteistä metsästystä kesytetyillä maakotkilla (jotka muutaman vuoden käytön jälkeen on tapana vapauttaa). Tarina jatkui sillä, kuinka McGough on hyödyntänyt hankkimiaan taitoja Etelä-Afrikassa kuntouttaakseen loukkaantuneen kruunukotkan luontoonpalautuskuntoon.

Vaikka länsimaissa ja Lähi-Idässä harrastettua haukkametsästystä ei mainittu juuri sivulausetta enempää, siitä jäi kiusallisen kritiikitön olo. Haukkametsästys on kaikkea muuta kuin ongelmatonta, kuten suomalaisessa mediassakin on viime aikoina kirjoitettu. McGough itse osoittautui kuitenkin mukavaksi ihmiseksi ja oli aidosti kiinnostunut esimerkiksi suomalaisten petolintujen suojelutilanteesta, kun myöhemmin sain tilaisuuden jutella.

paleoart_1
Paleotaidetyöpaja oli kuin paluu peruskouluun.

Jotenkin Tetzooconiin oli päätynyt niin monta paleotaiteilijaa, että se tuntui Euroopan paleotaiteilijoiden epäviralliselta kokoontumiselta. Oli meille myös varta vasten suunniteltua ohjelmaa: paleotaidetyöpaja.

Työpaja tapahtui luokkahuoneessa, jonka pöydät oli koottu ryppäiksi kuten koulun kuvataideluokassa aikoinaan, ja täytetty paperilla ja piirrustusvälineillä. Osallistujat saivat aiheen (”piirrä esihistoriallinen eläin sen alueen perinteisellä tyylillä, josta kyseinen laji on löytynyt”), ja parin tunnin aikana halukkaat saivat toteuttaa aiheesta oman näkemyksensä samalla, kun liuta paleotaiteilijoita kertoi luokan edessä omasta työstään ja metodeistaan.

paleoart_3
Jed Taylor esitteli näitä huikeita käsintehtyjä figuureja.
paleoart_4
Paleotaidetyöpajan satoa.

Kaikki osallistujat eivät suinkaan olleet taiteilijoita, päin vastoin! Mukana oli paljon kiinnostuneita maallikkoja, tutkijoita ja teini-ikäisiä osallistujia, joten taitotaso vaihteli aivan nollasta ammattilaiseen. Oli kiehtovaa nähdä, kuinka monenlaisia näkemyksiä aiheesta syntyi näinkin lyhyessä ajassa.

paleoart_8_pieni
Oma työni oli yksi neljästä tuomariston valitsemasta voittajasta!

Aihe ei tietenkään ollut täysin ongelmaton. Vaikka monien alueiden perinteisiä tyylejä voi huoletta lainailla, ovat alkuperäiskansojen käyttämät tyylit ja tekniikat usein niin kulttuurisesti ja uskonnollisesti merkityksellisiä, että niiden lainaaminen sen enempiä ymmärtämättä on ongelmallista. Näin oli myös oman työni laita: se on australialainen dinosaurus, jonka inspiraationa toimi Chern’ee Suttonin akryylimaalaus. Kokeiluna se oli hauska ja pidän lopputuloksesta, mutta tällaisen kulttuurisen omimisen kaupalliseen hyödyntämiseen en ryhtyisi.

stalls_1
Myyntipöydillä kauppa kävi vilkkaasti. Paleoplushies-konseptin lanseerannut Rebecca Groom myi pehmodinosaurukset nopeasti loppuun.

Esiintyjien ja työpajojen välillä osallistujat kerääntyivät suureen huoneeseen, johon heitä veti kaksi asiaa: loputon ilmainen kahvi- ja teetarjoilu, ja ennen kaikkea myyntipöydät.

people_1
Valikoima Steve Whiten vaikuttavia tussitöitä.

Paikalle oli saapunut liuta myyjiä, jotka kauppasivat kirjoja, taideprinttejä, alkuperäisiä kuvituksia, käsintehtyjä pehmoleluja ja muuta mukavaa. Minusta oli erityisen hauskaa, että paikalla oli paleotaiteilijoiden skaala nuorista nousevista tekijöistä alan vanhoihin konkareihin: parikymppisestä Julian Kielysta harmaahapsiseen Bob Nichollsiin. Kauppa kävi, mutta epäilen, että harva myyjistä sai lopulta reissustaan juuri voittoa, sen verran vilkkaasti he itsekin ostivat tavaraa toinen toisiltaan.

stalls_2
Oma saaliimme. Onneksi shoppailua rajoitti se, että olimme matkalla pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa, ja kaiken oli mahduttava reppuihin. Isot taideprintit ovat Bob Nichollsin käsialaa, pienet postikortit James McKayn, niilinhaukipehmolelu Rebecca Groomin, alkuperäinen lyijykynäpiirros Joschua Knüppen ja mukit Jed Taylorin. Kaikkiin kirjoihin saimme omistuskirjoitukset.

Lauantai-iltana, sillä välin kun kävijät olivat muissa huoneissa kuuntelemassa ohjelmaa tai osallistumassa paleotaidetyöpajaan, suureen päähuoneeseen oli kuin tyhjästä ilmestynyt paleotaidenäyttely.

paleoart_7.jpg
John Conwayn mielenkiintoinen näkemys jurakautisesta sauropodista.

Sen ehkä parasta antia olivat tyylilliset kokeilut. Vaikka valokuvantarkkuuteen pyrkiminen on hienoa, paleotaiteen ei tarvitse ainoastaan jäljitellä luontovalokuvausta, vaan esihistoriallisia eliöitä ja maisemia voi kuvata kiinnostavasti ja tieteellisen tarkasti monenlaisilla tyyleillä – kuten paleotaidetyöpajassakin nähtiin.

paleoart_5
Valikoima Joschua Knüppen töitä.

Nähtävää, kuultavaa ja opittavaa – ja ostettavaa – oli runsain mitoin, mutta parasta tapahtumassa olivat ehkä sittenkin ihmiset. On yksi asia tietää sosiaalisesta mediasta, että maailmalla on muitakin samanhenkisiä ihmisiä, ja aivan toinen tavata heitä laumoittain oikeassa elämässä.

Nyt täytyy vain jotenkin tottua arkeen ja Suomen pimeään ja kylmään myöhäissyksyyn.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s